Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Helena huusi huutokaupasta himoitun rakennuksen 40 600 eurolla – heti eteisessä vastaan tulee jotakin hämmästyttävää

Helena Yli-Harjan kodin ostoon ja remontoimiseen meni 180 000 euroa. Vanhan koulun lisärakennuksen kunnostaminen oli koko perheen yhteinen ponnistus. Kritiikiltäkään Yli-Harja ei ole säästynyt.

Helena Yli-Harja huusi huutokaupasta vanhan koulun ja remontoi sen isänsä avustuksella kodikseen. Lopputuloksena on klassinen hirsitalo. Kuva:  Helena Yli-Harja

ALKUJAAN huutajia oli 15, lopuksi enää kaksi.

Tarjousten määrä paljasti, että helmeä vuodelta 1929 himoitsi moni. Ilmajoella sijaitsevasta vanhasta koulun lisärakennuksesta tehtiin kesällä 2020 kaikkiaan 138 tarjousta.

Kun huutokauppa läheni loppuaan, korotuksia tehtiin kolmen minuutin välein. Tilanne nosti hien pintaan, ja Helena Yli-Harjan mielessä kävi jo luovuttaminen. Yli-Harjan äiti Merja piti kuitenkin pään kylmänä. Jospa vielä yksi huuto?

Lopulta Ilmajoen kunnan huutokauppaama rakennus meni päätyi oikeisiin käsiin 40 600 eurolla.

Lue lisää: Helena taisteli huutokaupassa 92-vuotiaasta talosta, jota himoitsi moni muukin – tällainen oli remonttiurakka, jossa tyhjillään ollut rakennus sai uuden elämän

Kerroimme vanhan koulurakennuksen pelastaneesta Helena Yli-Harjasta viimeksi vuosi sitten.

Oman kodin rakennuttaminen oli 35-vuotiaalle naiselle unelma, jonka hän sai toteuttaa yhdessä isänsä kanssa.

Talon suunnittelusta vastasi Helena Yli-Harja itse, remontista entinen maanviljelijä ja nykyinen eläkeläinen, isä Jaakko ja aputöistä äiti sekä veli.

– Kyseessä on pohjalainen tapa. Täällä perheenjäsenet auttavat toisiaan resursseja säästelemättä, Yli-Harja kertoo.

Ilmajoella sijaitsevasta vanhasta koulun lisärakennuksesta tehtiin kesällä 2020 kaikkiaan 138 tarjousta. Kuva ennen remonttia. Kuva:  Helena Yli-Harja

Nyt entistä neuvola- ja koulun lisärakennusta ei uskoisi entisekseen. Kotona parasta on kokoontua yhdessä keittiöön, jossa on tilaa isommallekin joukolle. Kuva:  Helena Yli-Harja

Nyt entistä neuvola- ja koulun lisärakennusta ei uskoisi entisekseen. Kolmen huoneen ja 124 neliön kokonaisuudesta on muotoutunut klassinen hirsikoti, jota on esitelty sisustuskirjassa ja lehdissä.

– Talosta ei erityisesti huomaa, että rakennus on entinen koulurakennus, ja niin on hyvä. Kuistilla oleva neuvolan kyltti, jossa on yhä varausajat, on kuitenkin paikoillaan. Se kiinnittää vierailijoiden katseen, Helena Yli-Harja kertoo Ilta-Sanomille.

Jaakko-isä käytti purkutöihin neljä kuukautta. Kuva:  Helena Yli-Harja

Kaksi vuotta sitten koti oli vielä pelkkä hirsirunko. Rakennuksen oston jälkeen isä Jaakko käytti purkutöihin neljä kuukautta. Tuolloin myös talon vanhat sähkövedot ja putket saivat lähteä, sekä maavarainen pohja tyhjennettiin.

Seuraavat neljä kuukautta kuluivat rossipohjan rakentamisessa.

– Vasta kymmenen kuukauden päästä koti oli siinä kunnossa, että pääsimme tekemään sisälle kylpyhuonetta, seinien levytystä ja sen sellaista.

Pintamateriaalien laitto vei perheeltä vielä neljä kuukautta. Valmiiseen kotiin Helena Yli-Harja muutti tämän vuoden loppiaisena.

– Aivan viimeinen silaus puuttuu yhä paikoittain. Valmista tuskin on ikinä.

Eteinen on kodin katseenvangitsija

Kun Helena Yli-Harjan vastavalmistuneen kodin oven avaa, vastaan tulee heti jotakin hämmästyttävää.

Enemmänkin ruotsalaisista ja yhdysvaltalaisista kodeista tuttu peilipaneeli kiinnittää tulijan katseen.

– Tykkään eteisestä tosi paljon. Huoneessa on korkeiden paneeleiden myötä kivan seesteinen tunnelma, Yli-Harja sanoo.

Eteisessä on peilipanelointi. Kuva:  Helena Yli-Harja

Maanläheiset värit ja klassiset ratkaisut jatkuvat kautta talon. Asukas on panostanut kotonaan laadukkaisiin pintamateriaaleihin, kuten tammiseen lankkulattiaan sekä sävyihin, jotka kestävät aikaa.

– Olen panostanut siihen, ettei kotonani olisi sisustuksen osalta niin sanottua pikamuotia. Arvostan myös vanhoja yksityiskohtia. Nautin korkeista huoneista, avarasta tilasta ja vanhoista ikkunoista.

Kaikkia ulkopuolisia Yli-Harjan ratkaisut eivät ole miellyttäneet. Instagramissaan hän kertoo, että vanhojen talojen remontointiin liittyy puritanismia, joka saa osan ihmisistä etsimään virheitä tarkoituksella. Tyypillinen kriitikko esittää ajatuksensa tyylillä, ”ei vanhaan taloon kuulu sitä, tätä eikä ainakaan tuota”.

Julkisesti remonttiprojektistaan kertonut Yli-Harja on tästä harmissaan, sillä kodin laittaminen on vienyt perheeltä paljon henkisiä ja taloudellisia voimavaroja. Monesti kritisoijalla ei myöskään ole ollut esittää korvaavia vaihtoehtoja.

Remonttiin meni 140 000 euroa

Kaikki remonttia tehneet tietävät sen, ettei yllätyksiltä yleensä välty, ja budjetilla on tapana paisua.

Yli-Harja on siinä mielessä poikkeus, että 180 000 euron kokonaisbudjetti piti kutinsa. Remontointiin siitä meni 140 000 euroa.

Esimerkki osasta remonttibudjettia

■Alapohjaremontin hinta noin 23 000 euroa

■Kylpyhuone, keittiö ja pikkuvessa noin 35 000 euroa

■Pintamateriaalit (ilman kylpyhuonetta) 20 000 euroa.

Hinnat eivät sisällä työn osuutta.

Yli-Harjan päivätyöstä projektipäällikkönä oli budjetin suunnittelussa kenties apua, mutta osui hän työssään myös hyvään saumaan. Kun remontti alkoi, puun hinta ei ollut ehtinyt kallistua. Osan kuluista Yli-Harja sai kuitattua Instagramin kaupallisilla yhteistöillä.

Suurin apu oli omasta isästä.

– Suurin säästö tuli siitä, että isäni oli talolla päivittäin puolitoista vuotta rakentamassa. Hänellä on osaamista, jonka takia ulkopuolista työvoimaa on tarvittu vähän, Yli-Harja kertoo.

Helena Yli-Harjan isä Jaakko vietti työmaalla puolitoista vuotta. Kuva:  Helena Yli-Harja

Klassisessa hirsitalossa on tamminen lankkulattia. Kuva:  Helena Yli-Harja

Ulkopuolisen avun käyttäminen remonttityömaalla oli kallista, mutta sitäkin tarvittiin projektin aikana.

Myös suuret projektit, kuten rossipohja, sähköt sekä isot sisustuskokonaisuudet, kuten keittiön ja kylpyhuone, nielivät rahaa.

Pienempiä yllätyksiä remontissa tuttuun tapaan riitti: osa hirsistä piti vaihtaa, talon toista pönttöuunia ei haaveista huolimatta saatu käyttöön ja talosta löytyi odotettuun tapaan myös hieman asbestia.

Isompi yllätys oli talon alapohja, joka päädyttiin muuttamaan. Alapohjana oli vanhastaan valettu kivijalka, joka oli täytetty hiekalla.

Ammattilaisten konsultaation jälkeen Yli-Harja päätyi siihen, että taloon tulisi rossipohja, sen päälle kipsivalu ja vesikiertoinen lattialämmitys.

Valetun kivijalan tyhjentäminen osoittautui liki ylitsepääsemättömän raskaaksi.

– Isäni piikkasi lattian auki, ja veljeni kanssa he kantoivat maasta muun muassa puolen miehen kokoisia kivilohkareita pihalle. Etenkin silloin ihailin isäni jaksamista. Hän on juuri täyttänyt 70 vuotta.

Helena Yli-Harja joutui puolestaan käyttämään paljon energiaa talon pohjaratkaisuihin. Rakennuksessa ei ollut entuudestaan varsinaista keittiötä ja kylpyhuonetta, joten niiden paikat piti miettiä tarkoin.

Pienempiä yllätyksiä remontissa tuttuun tapaan riitti: osa hirsistä piti vaihtaa ja talon toista pönttöuunia ei haaveista huolimatta saatu käyttöön. Kuva:  Helena Yli-Harja

Helena Yli-Harja pääsi muuttamaan remontoituun taloonsa loppiaisena. Kuva:  Helena Yli-Harja

Näin piti toimia myös joka ikisen pistorasian ja sähkövedon kanssa. Koska Yli-Harja ei käyttänyt ulkopuolista suunnittelijaa, Yli-Harja joutui isänsä kanssa miettimään arjen toiminnot itse.

"Vanhoja taloja kannattaa pelastaa”

Talon remontointiin ja sisustamiseen meni yhteensä yli puolitoista vuotta.

Ulkona pihalla työt jatkuvat myös tulevaisuudessa.

Seuraavaksi Yli-Harja tekee talolle oman liittymän päätieltä, sillä nykyään rakennukselle kuljetaan naapurin kautta. Luvan asukas on siihen jo saanut.

Talon remontointi jatkuu ulkokuoren kunnostuksella. Lautaverhous on alkuperäinen ja suhteellisen hyvässä kunnossa, joten sen perhe maalaa uudestaan, samoin katon.

Tulevaisuudessa vanhat ja arvokkaat ikkunat kunnostetaan. Kosteutta saaneen kuistin asukas haluaa purkaa ja rakentaa uudestaan samalle kivijalalle.

– Nyt kun talossa voi jo asua, ulkoremontilla ei ole kiirettä.

Lähes kaiken vapaa-ajan vienyt projekti on ollut niin antoisa, että Yli-Harja suosittelee vanhan talon pelastamista myös muille.

– En halua maalailla pumpulikuvia, mutta haluan tuoda esille, että vanhoja taloja kannattaa pelastaa. Se ei ole mahdotonta, Yli-Harja muistuttaa.

”Historiaakin tärkeämpää on kuitenkin se, että tämä on minun kotini”, Helena Yli-Harja kertoo. Kuva:  Helena Yli-Harja

Yli-Harjan mukaan vanhoissa taloissa on oma tunnelmansa, jota on mukava vaalia. Hirsitalojen vahvuuksia on myös kestävyys.

–Jos talo on ollut pystyssä sata vuotta, kestää se toisetkin sata vuotta. Historiaakin tärkeämpää on kuitenkin se, että tämä on minun kotini.