Suomen hiihtäjien selässä oli Rukalla laite, joka keräsi tietoja naisten maajoukkuevalmentajan Jussi Piirainen väitöskirjaa varten.
Norjan Johannes Høsflot Klæbo vauhdissa Rukan sprintissä perjantaina. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Jussi-Pekka Reponen HS
Ruka
Vain tarkkasilmäisimmät katsojat saattoivat Rukan maailmancupissa huomata, että Suomen hiihtäjiltä poimittiin maaliintulon jälkeen kilpailupuvun selkämyksen yläosassa olevasta pienestä taskusta noin tulitikkuaskin kokoinen tumma mötikkä.
Kyseessä on muissakin kilpailuissa käytetty niin sanottu tarkkuus-gps-yksikkö, joka kerää monenlaista dataa urheilijan suorituksesta. Sitä käytetään muun muassa normaaliin kilpailuanalyysiin.
Osa Rukan kilpailuissa kerätystä tarkkuus-gps:n datasta menee kuitenkin aivan erityiseen kohteeseen. Kyseessä on naisten maajoukkueen vastuuvalmentajan Jussi Piiraisen väitöskirjatyö.
Piiraisen käyttöön siirtyy muun muassa tietoa siitä, mikä oli hiihtäjän askeltiheys hänen kiivetessään ylös Rukan hiihtostadionille johtavaa tiukkaa nousua.
Piirainen nimittäin tutkii väitöskirjatyössään hiihtäjien frekvenssiä otsikolla Importance of frequency in cross-country classic skiing technique eli frekvenssin merkitys perinteisen hiihtotavan tekniikassa.
Se on aihe, jota on tutkittu varsin vähän. Yksi Piiraisen väitöstyön ohjaajista on itsekin tohtoriksi väitellyt Iivo Niskasen valmentaja Olli Ohtonen.
Jussi Piirainen tekee naisten vastuuvalmentajan työnsä rinnalla väitöskirjaa perinteisen hiihtotavan frekvenssistä. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Piirainen aloitti väitöskirjan tekemisen noin kaksi ja puoli vuotta sitten.
Toimittuaan päätoimisesti lähes 20 vuotta erilaisissa hiihtovalmentajatehtävissä, muun muassa maajoukkueessa, Piirainen kaipasi jotain ammatillista vaihtelua.
Kun avautui mahdollisuus ryhtyä tekemään väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston, Huippu-urheilun instituutin Kihun ja Suomen olympiakomitean yhteisrahoituksella, Piirainen tarttui haasteeseen.
Käytännössä hän jakoi aikansa väitöskirjan tekemisen ja olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukan kestävyyslajien asiantuntijan roolin kesken.
”Minua oli ruvennut kiinnostaman hiihtofrekvenssi oikeastaan sitä kautta, kun seurasi, miten suomalaiset hiihtivät verrattuna varsinkin norjalaisiin”, Piirainen sanoo HS:lle.
Piiraisen mukaan Suomessa on aiemmin korostettu todella paljon liukua.
”Se on ollut keskeisin asia, ja olemme olleet siinä todella hyviä. Monet ulkomaiset hiihtäjät pystyvät nopeammalla frekvenssillä tulemaan loppusuoraa ja ylämäkiä aika tiheällä rytmillä. Rupesi kiinnostamaan, miten tämä on ja onko se aikojen saatossa muuttunut.”
Tietoa tutkimustaan varten Piirainen on kerännyt muun muassa vanhoista kilpailuvideoista alkaen vuoden 1980 Lake Placidin olympialaisista. Hän on mitannut hiihtäjien frekvenssejä tasatyönnössä ja vuorohiihdossa arvokisojen väliaikalähdöllä hiihdetyissä perinteisen kilpailuissa.
Rukan perinteisen sprinteistä dataa on kertynyt vuodesta 2006 lähtien.
”Olen mitannut frekvenssejä viimeisestä noususta ja maalisuoralta.”
Rukalta kerättiin nyt kolmannen kerran dataa tarkkuus-gps:n avulla.
Teemu Lemmettylä (vas.) poisti lauantaina tarkkuus-gps-yksikön Lauri Lepistön kilpailupuvun selkämyksen taskusta. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Rukan kilpailujen aikana Piirainen hoiti normaalisti maajoukkueen valmentajan tehtäviään, ja tarkkuus-gps-yksikön sujauttamisessa hiihtäjien selkätaskuun hänellä on apulaisia.
”Laite pystyy mittaamaan frekvenssiä kilpailusuorituksen aikana ja syklin kestoa. Koko radalta saadaan tarkempaa tietoa, miten nykypäivänä hiihdetään kilpailussa”, Piirainen kertoo.
Syklillä tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi perinteisen tekniikan askelparia.
Rukan lisäksi tarkkuus-gps:llä on kerätty dataa Piiraisen väitöskirjaa varten Vuokatissa järjestetyssä harjoituskilpailusimulaatiossa.
”Siellä on myös mitattu voimantuottoa painepohjallisilla ja sauvoihin kiinnitetyillä antureilla, jotka mittaavat niin ikään voimantuottoaikoja. Näistä saadaan vielä vähän tarkempi analyysi.”
Piiraisen tavoitteena on selvittää myöhemmin, miten harjoittelulla pystytään vaikuttamaan hiihdon frekvenssiin ja sen kehittämiseen sekä sitä kautta hiihdon taloudellisuuden kehittämiseen ja suorituksen parantamiseen.
Palattuaan keväällä päätoimisesti maajoukkueeseen Piirainen on tehnyt väitöstyötään sivutyönä ja hidastetulla vauhdilla, mutta hänellä on jo jotain tuloksia kerrottavana.
”Kyllä nykyisin hiihdetään nopeammalla frekvenssillä, mikä oli oletettavaakin. Varsinkin sprintissä on tapahtunut iso muutos, miten ylämäessä tullaan. Viime vuosina siihen on tullut mukaan nopeatempoinen juoksu”, Piirainen sanoo ja viittaa tekniikkaan, jonka edelläkävijä on ollut Norjan supertähti Johannes Høsflot Klæbo.
Piiraisen mukaan tasatyönnön frekvenssi on nopeutunut tasaisesti 40:n viime vuoden aikana.
”Koko ajan on tullut nopeampaa frekvenssiä johtuen siitä, että urheilijat pystyvät nopeampaan voimantuottoon ja myös siitä, että välineet ovat kehittyneet. Nyt mennään loivia ja puolijyrkkiäkin nousuja tasatyönnöllä. Siinä on tapahtunut huomattavin muutos perinteisen hiihdossa.”
Vanhat videot kertovat, että Juha Mieto, Ruotsin Thomas Wassberg ja kaikki muutkin tulivat Lake Placidissa maaliin vuorohiihtotekniikalla, kun Mieto kärsi Wassbergille legendaarisen sadasosasekunnin tappion. Vuorohiihto johtui pitkälti välineistä, koska sen ajan sauvat eivät kestäneet rajua tasatyöntöä.
Lue lisää: Miksi Juha Mieto ei hiihtänyt maaliin tasatyönnöllä ennen legendaarista tappiotaan? Samassa kisassa mukana ollut Harri Kirvesniemi antaa karun selityksen
Kun Norjan Therese Johaug tuli vuoden 2007 MM-kisoissa mukaan kansainväliseen huippuhiihtoon, hänessä kiinnitti heti huomiota poikkeuksellisen tiheä frekvenssi.
”Muillakin hiihto on mennyt siihen suuntaan.”
Kun tässä yhteydessä puhutaan frekvenssistä, tasatyönnössä lasketaan sauvaniskujen määrä minuutissa sekä vuorohiihdossa ja myös ylämäkijuoksussa askelparien määrä minuutissa.
”Sata on sellainen todella korkea frekvenssi, johon vain muutama hiihtäjä on päässyt Rukan sprintissä. Nykyisin miesten huippujen keskiarvo vuorohiihdossa on jo yli 90 eli yli 180 askelta minuutissa. Tasatyönnössä huippulukemat Rukan maalisuoralla ovat noin 90 ja keskiarvo 80:n vaiheilla. Tietysti se riippuu vähän kelistäkin.”
Sitten Piirainen paljastaa yllättävän tutkimustiedon Rukan noususta.
”Siellä nopein frekvenssi ei ole Klæbolla, vaan Italian Federico Pellegrinolla on tainnut olla kaikkein nopeimmat jalat. Aikoinaan Ruotsin Emil Jönsson oli aivan ylivoimaisesti nopein, kunnes alkoi tulla Klæbon johdolla muita, jotka ymmärsivät ruveta juoksemaan.”
Rukalla jälleen voittaneen Klæbon yhteydessä pitää muistaa, että vauhtiin vaikuttaa frekvenssin lisäksi askeleen pituus. ”Pellegrinoon verrattuna Klæbo on nopeampi tasatyönnössä maalisuoralla.”
Piirainen valmistui liikuntatieteen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2008. Sitä ennen hän ehti olla töissä muun muassa kaksi vuotta Kanadassa.
Suomen maajoukkueessa Piirainen työskenteli kakkosvalmentajana kolme kautta vuosina 2011–2014, jolloin norjalainen Magnar Dalen oli viimeisiä vuosiaan päävalmentajana.
Sen jälkeen Piirainen on toiminut muun muassa nuorten maajoukkueessa, Kainuun prikaatin lumilajien urheilijoiden valmentajana, Vuokatti-Rukan urheiluakatemian valmentajana sekä Ylen hiihtolähetysten asiantuntijana lähinnä radion puolella.
Viime vuonna Piirainen oli pienemmässä roolissa mukana nuorten maajoukkueessa. Silloin alkoi kyteä kiinnostus palata ryhmävalmennukseen.
”Innostuin siitä uudelleen vähän enemmän. Keväällä tarjoutui paikka lähteä maajoukkueen valmennukseen. Olen kokenut, että se oli ihan oikea päätös. Olen tykännyt työstä tänä vuonna todella paljon. Tunnen, että olen enemmän valmentaja kuin tutkija”, sanoo Piirainen, joka on toiminut monen urheilijan, muun muassa Kerttu Niskasen, henkilökohtaisena valmentajana.
