Lunta on ja hiihtäminen huvittaisi, mutta hiihtokouluun ei pääse, koska ohjaajia ei ole. Vapaaehtoistyö seuroissa ei kiinnosta vanhempia, joita yritetään houkutella tehtäviin myös rahalla.
Matalan kynnyksen hiihtokoulut kärsivät ohjaajien puutteesta, sillä vapaaehtoisia ei tehtäviin tahdo löytyä.
Monet seurat ovat ratkaisseet ongelman maksamalla korvausta niille vapaaehtoisille, jotka uhraavat aikaansa nuorten valmentamiseen.
Esimerkiksi Kokkolassa kaikki lapset eivät mahtuneet tämän talven ryhmiin, koska ohjaajia ei ollut ollut tarpeeksi.
Pula ohjaajista pahenee tulvaisuudessa
Kokkolan Veikkojen hiihtojaoston puheenjohtaja Tero Hautamäki kertoo, että viime vuosien hyvät lumitalvet ovat edesauttaneet sitä, että perheet ovat innostuneet hiihtämisestä.
Samaan aikaan hiihtokoulun ohjaajista on ollut pula.
– Samat vetäjät ovat olleet mukana vuodesta toiseen, en viitsi edes ajatella miten asia on vuoden päästä, jos lasten vanhempia ei saada mukaan, kertoo Hautamäki.
Hiihtokoulun ohjaaja Mirja Kiiskilä kertoo, että Kokkolassa hiihtokouluun ilmoittautuminen on jouduttu lopettamaan kesken, koska ohjaajia ei ole riittävästi.
– Minun lisäkseni meillä on ohjaajina kaksi kilpahiihdon harrastajaa ja yhden hiihtokoululaisen mummo, sanoo Kiiskilä.
Viime kaudella vuonna oli opettajina muutama lasten vanhempi.
– Kun lapset sitten lopettivat harrastuksen, hävisivät myös ohjaajat, kertoo Kiiskilä.
Myös Kaustisen Pohjan-Veikot ry:n seuravastaava Tanja Kaustinen on hiukan huolestunut siitä, mistä tulevaisuudessa saadaan uusia valmentajia nuorille hiihtäjille.
– Ei tämä valoisalta näytä. Toivotaan, että tulevaisuudessa saataisiin mukaan vanhempia, joita voitaisiin kouluttaa valmentajiksi, kertoo Kaustinen.
Lisää: Peruskoulun läpi voi luistella hiihtämättä metriäkään – hiihto ei kuulu enää opetussuunnitelmaan
Kansallinen ongelma
Keski-Pohjanmaan liikunnan aluejohtaja Kalle Lassila on huomannut että vapaaehtois- ja talkookulttuuri on katoamassa kaikista urheilulajeista.
– Vanha kunnon kökkähenki katoaa. Ilmeisesti se liittyy länsimaiseen yhteiskunnalliseen murrokseen elämän hektisyyteen. Tämä on ihan valtakunnan tason ongelma, sanoo Lassila.
Samaa sanoo Hiihtoliiton koulutusasiantuntija Tilda Rajamäki.
– Valmentajien puute on iso haaste jokaiselle seuralle, Rajamäki toteaa.
Kalle Lassilan mukaan vetäjien vähyys nostaa uusien ohjaajien kynnystä lähteä mukaan, koska he jotka suostuvat ohjaajiksi, saavat itselleen entistä suuremman vastuun.
– Parhaimmillaan junioreiden valmentaminen antaa myös valmentajalle itselleen onnistumisen tunteen, mutta siitäkään huolimatta tulijoita ei ole, sanoo Lassila.
Lassila kertoo, että koronan jälkeen monen hiihtoladut ovat olleet tupaten täynnä. Aikuiset ovat löytäneet hiihdon uudelleen.
Jos lapset eivät pääse kokeilemaan hiihtämistä, se voi vaikuttaa tulevaisuudessa kansalliseen hiihtotaitoon.
Lassila muistuttaa kuitenkin, että hiihtämisen alkeet voi oppia myös itsekseen leikin varjolla, jos joku auttaa alkuun.
– Kun antaa sukset ja sauvat 3–4-vuotiaalle, niin hän opettelee leikin varjolla hiihtämisen perustaidot, jos vaan on se verran lunta, sanoo Lassila.
Palkataan valmentaja?
Tilda Rajamäki kertoo Hiihtoliiton antavan seuroille tukea Lumilajit liikuttavat -konseptin merkeissä.
Sen tarkoitus on saada nuoret liikkumaan ja sitä kautta Suomeen hyvinvoivia kansalaisia ja mahdollisesti myös huippu-urheilijoita.
Vapaaehtoistyötä tekeviä vanhempia pyritään kannustamaan valmentajakoulutukseen, jotta he rohkaistuisivat ja kiinnittyisivät toimintaan.
– Jos seura maksaa valmennustyöstä asianmukaisen palkkion, se on yksi houkutin, jolla voidaan sitouttaa ihmisiä ja saada avainhenkilöt pysymään toiminnassa mukana, Rajamäki sanoo.
Hiihtoliitto kehottaa seuroja hakemaa opetus- ja kulttuuriministeriön seuratukea, josta valmentajien palkkoja on mahdollista maksaa.
– Onhan se seuran myyntivaltti, jos voi sanoa, että meillä on koulutettu palkallinen henkilö ohjaamassa toimintaa. Esimerkiksi Vantaan hiihtoseuralla on täyspäivän palkattu päävalmentaja, kertoo Rajamäki.
Seuratukea jaetaan
Opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Sari Virta kertoo, että seuratukea on jaettu vuodesta 2013 lähtien ja vuosittain rahaa jaetaan noin neljä miljoonaa euroa.
Tukea saa vuosittain noin 350–400 hakemusta. Sitä voi hakea yleisesti seuratoiminnan kehittämiseen.
– Jos tuella palkataan valmentaja, sen pitää edistää matalan kynnyksen liikuntaa ja kehittää monipuolisesti yhdenvertaisia liikunnan mahdollisuuksia, sanoo Virta.
Tuen pienin myönnetty summa on ollut 1500–2500 ja maksimi summa 25 000 euroa.
– Avustuksella on palkattu päätoimisia työntekijöitä. Avustus annetaan kahden vuoden hankkeisiin ja se on ollut niin sanottu alkuajan tuki, sen jälkeen palkkaus pitää hoitua omalla rahoituksella, sanoo Virta.
Tälle vuodelle 2023 on tullut 723 hakemusta. Ensi vuoden hakemukset jätetään marraskuussa.
Aiheesta voi keskustella torstaihin 2. helmikuuta kello 23 asti.
Aiheesta enemmän:
Näin onnistuu kadetilta 360 inttisuksilla – temppuja saa tehdä varusmieskin, mutta harvan taidot niihin riittävät
