Unto Hämäläinen
Minä vuonna solmittiin Pähkinäsaaren rauha? Kysymykseen ovat joutuneet vastaamaan kymmenet koululaispolvet, koska siinä kysytään Suomen historian vanhinta tarkkaa vuosilukua. Jokaisen suomalaisen on syytä muistaa se jopa ilman googlaamista.
Ja kyllähän me sen muistamme. Oikea vastaus on tietenkin 1323.
Elokuun 12. päivänä on kulunut tasan 700 vuotta rauhan solmimisesta Ruotsin ja Novgorodin kesken. Sopimus päätti pitkän riitakauden kahden maan välillä. Se on vanhin tunnettu asiakirja, joka määritteli Ruotsi-Suomen rajan idän suuntaan.
Kukapa olisi arvannut, miten hyisissä tunnelmissa merkkivuotta vietetään. Ei järjestetä juhlia eikä seminaareja naapurin kanssa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomi ja Ruotsi päättivät hakea puolustusliitto Naton jäsenyyttä, mitä Venäjä ankarasti vastustaa. Voi olla, että elokuussa Suomen itäraja on myös Naton ja Venäjän välinen raja.
Pähkinäsaaren rauhassa sovittu itäraja kulki 1300-luvulla paljon lännempänä kuin nykyinen itäraja. Suomen lounainen kolmannes Karjalankannakselta Raahen eteläpuolelle kuului Ruotsille. Loppu jäi Novgorodille.
Rauhansopimuksen liitteenä ei ollut karttaa rajasta, ja sopimuksen tekstistä on monia versioita. Niinpä rajan paikasta on eri tulkintoja. Historiantutkijat ovat jokseenkin yhtä mieltä eteläisestä osuudesta, joka kulki Viipurin itä- ja pohjoispuolelta Saimaan etelärannalle. Siitä eteenpäin tulkinnat poikkeavat toisistaan huomattavasti.
Yleisimmän käsityksen mukaan raja kulki nykyisen Savon ja Keski-Suomen halki Pattijoelle Pohjanlahden rannalle. Rajalinja on päätelty sopimuksessa mainituista rajamerkeistä. Sellainen on esimerkiksi ”Kolumakoski”, joka on koski Viitasaarella Kolimajärven ja Keiteleen yhdistävällä vesireitillä. Sen nykyinen nimi on Kärnänkoski.
Tammikuun Tieteen päivillä Pähkinäsaaren rajan merkitystä puntaroivat historiantutkijoiden lisäksi genetiikan, suomen kielen ja kulutustutkimuksen asiantuntijat.
Jos piirtää vuoden 1323 rajan nykyisen Suomen kartalle, se jakaa suomalaiset hämmästyttävällä tavalla yhä. Asukkaat rajan kahta puolta poikkeavat toisistaan geeneiltään, murteeltaan ja tavoiltaan. Itä- ja pohjoispuolella asuvat suomalaiset myös sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin länsipuolella asuvat.
Mitattiinpa alueiden eroja melkein millä mittarilla tahansa, tulos on aina sama. Rajan länsipuolella pärjätään paremmin ja toinen puoli on heikoilla. Itäpuolen elinvoimaa on kuluttanut varsinkin muuttoliike.
Kehnon väestökehityksen takia on rajan itä- ja pohjoispuoli jatkuvasti menettänyt myös poliittista vaikutusvaltaansa. Huono kehitys jatkuu kevään eduskuntavaaleissa, sillä Lapin vaalipiiri menettää yhden edustajapaikan ja Kaakkois-Suomen vaalipiiri kaksi. Paikat siirtyvät Helsinkiin, Uudellemaalle ja Pirkanmaalle.
Kuvaava esimerkki vallan keskittymisestä länteen on pääministeri Sanna Marinin hallitus. Yhdeksästätoista ministeristä viisitoista on kotoisin rajan länsipuolelta ja vain kolme rajan itä- ja pohjoispuolelta. He ovat joensuulainen Krista Mikkonen ja oululaiset Hanna Sarkkinen ja Tytti Tuppurainen. Ministeri Petri Honkosen kotikunnan Saarijärven Pähkinäsaaren raja halkaisee kahtia.
