Voi olla, että iso osa protestoijista sai jo purettua kiukkunsa. Silti on mahdollista, että pieniä mielenilmauksia purskahtelee tulevaisuudessa siellä täällä, kirjoittaa HS:n Aasian-kirjeenvaihtaja Mari Manninen.
Mari Manninen HS
Peking
Nytkö ne Kiinan mielenosoitukset jo loppuivat? Kyllä, ainakin hetkellisesti.
Loppuivatko ne kokonaan? Se onkin vaikea kysymys.
Viikonloppuna Kiinassa oli kymmenissä kaupungeissa mielenosoituksia joko kaupungin kaduilla tai yliopistojen kampuksilla. Länsimainen media täyttyi koronanvastaisia toimia ja myös valtionjohtoa arvostelevien protestoijien kuvista.
Kiinalainen valtion kontrollissa oleva media puolestaan vaikeni asiasta.
Maanantai-iltana protesteja ei enää kaduilla ollutkaan.
Selkein syy hiljaisuuteen oli viranomaisten vastaisku, tai oikeastaan estoisku. Poliisit ja siviilipukuiset vartijat levittäytyivät niin tiuhasti kaupunkien keskustoihin, ettei protesteja päässyt maanantaina juuri syntymään.
Seurasin Pekingissä yhdellä mielenosoituspaikaksi aiotulla alueella valtavan poliisijoukon partiointia. Väkijoukkoja ei ehtinyt syntyä, koska poliisi tarkasti heti jokaiselta paikalle tulleelta paperit ja käännytti tiehensä.
Sama toistui ympäri Kiinaa.
Ainakin Pekingissä myös sää oli virkavallan puolella. Maanantain viimassa protestoijat olisivat tarvinneet villakerraston, toppatakin ja karvahatun. Sunnuntaina oli sentään tarjennut vähemmissäkin vaatteissa.
Protestoijien määrä oli viikonloppuna yhä sangen pieni. Kokoontumiset olivat kymmenien, satojen tai runsaan tuhannen ihmisen ryhmiä. Sellaiset väkimäärät Kiina saa halutessaan aisoihin.
Useat länsiviestimet kertoivat poliisin muistakin estotoimista. Viikonlopun aikana mieltään osoittaneet ihmiset saivat alkuviikosta puheluita ja jopa poliisin kotikäyntejä. Heille kerrottiin, että protestointi olisi laitonta.
Poliisi myös tarkasti nuorten kännyköitä nähdäkseen, oliko niissä Kiinassa kiellettyjä, viestien salaamiseen pyrkiviä sovelluksia.
Viranomaisten henkilökohtaisesti antama huomio hillitsee Kiinassa kummasti protestoinnin haluja. Jos vallanpitäjien kanssa menee sukset pahasti ristiin, saattaa menettää työnsä tai opiskelupaikkansa, tulla pidätetyksi, kadota kuukausiksi, joutua hakatuksi tai kotiarestiin tai pahimmillaan vankilaan.
Mieltään on lähes mahdoton osoittaa salassa. Valtiolla on valtavat resurssit seurata ihmisten liikkeitä. Kännyköitä voidaan jäljittää ja kasvoja tunnistavia kameroita on joka kulmalla. Lähes kaikkea viestiliikennettä seurataan.
Julkiset vessakopit ovat kaupungeissa ainoita paikkoja, joihin kamerat eivät yllä. Niinpä muutama ihminen maalasi vastikään protestilauseita vessankoppien sisälle. Heistäkin osa jäi kiinni. Heti vessan ulkopuolella kun ovat ne kamerat.
Voi olla, että iso osa protestoijista sai jo purettua kiukkunsa tai sanomisen halunsa. Usein protestit vain hiipuvat pois. Tai muutoksenhalu ei ole aivan niin iso, että moni haluaisi asettaa itsensä sen vuoksi vaaraan.
Silti on mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että ainakin pieniä mielenilmauksia purskahtelee tulevaisuudessa siellä täällä.
Protestit syttyivät koronanvastaisten toimien vuoksi. Noita toimia Kiinassa riittää vielä hyvän tovin, joten suuttumuksen perussyy ei ole poistumassa.
Uusi protestiliike on samantapainen kuin Kiinassa suureksi kasvanut Metoo-liike, jota Kiinan johdon oli vaikea saada hallintaan.
Lue lisää: Seksuaalista häirintää paljastava kansanliike onnistui kiertämään sensuurin ja teki sen, mihin mikään vastaava ei ole Kiinassa kyennyt
Liikkeellä ei ole ketään tiettyä johtajaa, ja se saa innoituksensa sosiaalisen median kautta. Kipinöitä lentelee sinne tänne, eikä voi ennustaa, missä seuraavaksi roihahtaa pieni palo.
Näin epämääräistä liikehdintää on viranomaistenkin vaikea täysin hallita.
