Lainan reaaliarvon pienenemisestä ei ole iloa ennen kuin palkat nousevat perässä. Uskalletaanko niitä nostaa riittävästi, kysyy taloustoimittaja Anni Lassila.
1970-luvun puolivälissä palkat saattoivat nousta joinain vuosina yli 20 prosenttia. Kuva Espoon Olarista vuodelta 1975. Kuva: Pentti Koskinen / HS
Anni Lassila HS
Taloudessa on hokemia, niin sanottuja yleisiä totuuksia, jotka kaivetaan esiin, kun halutaan selittää parhain päin hankalia ilmiöitä.
Yksi hokema on, että inflaatio syö lainat, ja inflaatio olisi näin ollen velkaantuneelle hyväksi. Eli: Ei hätää, jos asuntolainan korko on neljä prosenttia, kun inflaatio on yhdeksän prosenttia. Lainan reaaliarvo pienenee silloin koko ajan viiden prosentin vauhtia.
Sanonta on peräisin 1970-luvulta, jolloin inflaatio laukkasi aivan toisenlaisissa lukemissa kuin viime vuosina.
Mutta onko se totta nykymaailmassa ainakaan lainan maksajan näkökulmasta?
Säästöpankkiryhmän pääekonomisti Henna Mikkonen toteaa, että Suomen talous ja lainamarkkina olivat 40–50 vuotta sitten ylipäätään hyvin toisenlaiset.
”Lainakorot olivat kiinteitä, eikä inflaatio siis vaikuttanut korkoihin suoraan toisin kuin nykyään. Toisaalta 1970-luvun puolivälissä palkat nousivat joinain vuosina yli 20 prosenttia”, Mikkonen sanoo.
Korkotaso perustui Suomen Pankin päättämään peruskorkoon, joka oli 1970-luvun puolivälissä 8–9 prosenttia. Inflaatio laukkasi kaksinumeroisissa luvuissa.
Sekä inflaatio että palkankorotukset ylittivät usein korkotason. Rahan arvoon suhteutettu eli reaalinen korkotaso oli siis negatiivinen, mutta rahan arvoon suhteutettu eli reaalinen ansioiden nousu oli positiivinen.
Se tarkoitti, että lainojen arvo suhteessa ihmisten käytettävissä oleviin tuloihin todella pieneni ja välillä varsin nopeasti.
Talouden meno oli varsin turbulenttia ja rahan arvo oli hyvin epävakaa verrattuna euroaikaan. Markan vakautta ei edesauttanut se, että muutaman vuoden välein sen ulkoista arvoa heikennettiin devalvaatiolla.
Se paransi vientiteollisuuden kilpailukykyä mutta köyhdytti palkansaajia, koska tuontihinnat nousivat. Devalvaatiota seurasi inflaation kiihtyminen ja sitä yleensä suuret palkankorotukset.
Nopea inflaatio ja suhteellisen korkea korkotaso olivat talouden pysyviä ilmiöitä.
”
Tilanne korjattiin 50 vuotta sitten suurilla korotuksilla.
Nykyään ne ovat poikkeustilanne. Yhteisvaluutta euron ja Euroopan keskuspankin harjoittaman, kaikille euromaille yhteisen rahapolitiikan vuoksi talouden dynamiikka on varsin toisenlainen.
Se vaikuttaa myös kuluttajan arkeen.
”Kun inflaatio nousee, nykyään myös lainakorot nousevat, koska valtaosassa veloista korko on sidottu euriboreihin. Inflaation kiihtyminen siis kasvattaa myös lainanhoitokuluja”, Mikkonen sanoo.
Viime vuonna palkat sen sijaan nousivat selvästi inflaatiota hitaammin. Reaaliansioiden kehitys oli heikompaa kuin vuosikymmeniin.
”Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä palkansaajien ostovoima heikkeni 6,5 prosenttia. Sellaisia lukuja ei ole nähty sitten 1970-luvun”, Mikkonen sanoo.
Vaikka inflaatio syö lainan reaaliarvoa, se on syönyt myös palkkojen reaaliarvoa. Lainan reaaliarvon pienenemisestä ei siis ole juuri iloa, vaan päinvastoin korkojen nousu tarkoittaa lainakulujen nousua.
Hintojen nousu on muutenkin iskenyt suoraan juuri kuluttajiin, kun energian, ruoan ja polttoaineiden hinnat ovat kallistuneet voimakkaasti.
Tällainen tilanne korjattiin 50 vuotta sitten rutiininomaisesti suurilla palkankorotuksilla. Pitäisikö näin tehdä myös nyt? Kysymys on paraikaa käytävien palkkaneuvottelujen ytimessä.
Ekonomistit olisivat tässä suhteessa varovaisia.
Vaikka hinnat nousivat vielä joulukuussa yli yhdeksän prosenttia, inflaatio on hidastumassa. Ainakin sähkö näyttäisi jo halpenevan vauhdilla.
”Kevään edetessä inflaatiolukuihin alkaa vaikuttaa myös se, että vertailuluvut alkavat olla tosi korkeita. Eli vaikka hinnat pysyisivät ennallaan, laskisi inflaatio selvästi”, Mikkonen sanoo.
Hän ennustaa tämän vuoden inflaation olevan keskimäärin 4,5 prosenttia.
”
Vähitellen inflaatio syö lainaa myös suhteessa tuloihin.
OP-ryhmän pääekonomisti Reijo Heiskanen on samoilla linjoilla. Hän odottaa keskimääräisen inflaation asettuvan tänä vuonna noin viiteen prosenttiin.
Heiskanen ajattelee, että reaaliansioiden kuoppa on turvallisinta kuroa kiinni vähitellen. OP arvioi tiistaina julkistetussa talousennusteessa, että kestävä palkankorotustaso olisi tänä vuonna neljä prosenttia ja ensi vuonna 3,5 prosenttia niin sanotut liukumat mukaan lukien.
Lue lisää: OP: Suomen talous vaipuu taantumaan tänä vuonna, yritysten ja työmarkkinoiden tilanne alkaa heiketä
”Kun mennään ajassa eteenpäin, myös tulotaso alkaisi näin sopeutua tilanteeseen ja lainojen reaaliarvo alenisi myös suhteessa tuloihin”, Heiskanen sanoo.
Vähitellen tullaan siis tilanteeseen, jossa inflaatio todella syö lainan arvoa niin, että maksajakin siitä hyötyy.
Jos ansiotasoa nostetaan kerralla niin paljon, että se heikentää yritysten kilpailukykyä suhteessa kilpailijamaihin, tilannetta on Heiskasen mukaan hyvin vaikea korjata.
Mikkonen ajattelee samoin.
”Paras ratkaisu olisi jonkinlainen kultainen keskitie. Ymmärrän hyvin, että palkansaajilla on tarve saada kompensaatiota, mutta kovin korkeat korotukset vain ruokkivat seuraavien vuosien inflaatiota”, hän sanoo.
Heiskanen myös muistuttaa, että suhteessa inflaatioon korkotaso ei ole erityisen korkea. Nollakorkojen ja negatiivisten korkojen aika oli epänormaali. Nykyinen kolmen neljän prosentin korkotaso on vielä historiallisesti melko matala.
Pitääkö nyt siis vain kärvistellä ja odotella, että pikkuhiljaa palkankorotukset kirivät kiinni inflaatiota?
”Kärvistely on siinä mielessä hyvä sana, että kun talouteen iskee tämäntyyppinen tarjontašokki, jossa etenkin energian hinta nousee voimakkaasti, niin kyllä se tyypillisesti tarkoittaa elintason laskua. Sitä on hyvin vaikea välttää, jos energian kallistuminen jää pysyväksi”, Heiskanen sanoo.
Näin ajatellen inflaation ja palkkojen kuilu ei siis ihan täysin kuroutuisi umpeen edes ajan kanssa. Tilanteen korjaisi vain tuottavuuden ja viennin kasvu.
”Se taas on vaikeata muun muassa Venäjän-kaupan loppumisen takia. Tuottavuuskaan ei ole reaalisesti 10 vuoden aikana kasvanut. Se kuitenkin lopulta määrää sen reaalipalkkojen kehityksen.”
