Energia- ja rahapula ovat pakottanet Kuuban tukeutumaan Venäjään, joka myy sille öljyä ja antaa velkoja anteeksi, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Tommi Hannula.
Kuuban johtaja Miguel Díaz-Canel kätteli Venäjän Vladimir Putinia tiistaina Moskovassa. Kuva: Sergei Gunejev / Kreml
Tommi Hannula HS
Ristiriita oli melkoinen.
Kuuban edesmennyt johtaja Fidel Castro haukkui imperialisteja koko elämänsä. Viime tiistaina hänen näköispatsaansa paljasti Moskovassa Vladimir Putin, joka on hyökännyt naapurimaahansa tavoitteenaan utopistinen Suur-Venäjä.
Juju oli tietysti siinä, että Castro ei koskaan nähnyt imperialistin vikaa Putinin esikuvassa Neuvostoliitossa vaan vain Yhdysvalloissa.
Kuuban johtajan ja vallankumouksen keulakuvan Fidel Castron patsas paljastettiin tiistaina Moskovassa. Kuva: Kirill Zykov / Moscow News Agency
Neuvostoliiton tuki piti Kuubaa jaloillaan kylmän sodan ja Yhdysvaltain kauppasaarron keskellä.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjällä ei ole koskaan ollut rahkeita yhtä voimakkaaseen tukeen. Niinpä kuubalaisten elintaso rapistui nopeasti ja on pysynyt kurjana. Paraikaa käynnissä on nopein maastamuuttoliike vuosikymmeniin.
Silti Kuuban ja Venäjän suhteet ovat nyt ehkä läheisimmät vuosikymmeniin.
Tiistaina Moskovassa Kuuban johtaja Miguel Díaz-Canel toisti Putinin valheellista mantraa, jonka mukaan länsimaat ajoivat Venäjän hyökkäämään Ukrainaan.
”Syitä nykyiseen konfliktiin tällä alueella pitää etsiä Yhdysvaltain aggressiivisesta politiikasta ja Naton laajenemisesta kohti Venäjän rajoja”, Díaz-Canel sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan.
”Molemmat maat – Venäjä ja Kuuba – ovat epäreilujen ja summittaisten, jatkuvien pakotteiden kohteena. Molemmilla on yhteinen vihollinen: jenkki-imperiumi, joka manipuloi suurta osaa maailmasta.”
Monet maat pyrkivät Putinin hyökkäyssodasta huolimatta tasapainoilemaan lännen ja Venäjän välissä, mutta Díaz-Canelin sanat vahvistivat, että Kuuba on täysillä Putinin kelkassa.
Tätä voisi oudoksua etenkin nykytilanteessa, jossa sodan kulku näyttää kääntyneen Venäjää vastaan.
Kyse ei olekaan mistään käännöksestä vaan valmiin kurssin lujittumisesta. Díaz-Canel ja Putin keskustelivat jo viime tammikuussa ”strategisesta kumppanuudesta” ja ”yhteisten toimien laajemmasta koordinoinnista kansainvälisellä kentällä”.
Motiivit ovat vanhoja tuttuja: raha ja energia.
Lännen pakotteiden rasittama Venäjä on etsinyt uusia ostajia öljylleen ja kaasulleen. Viime helmikuusta lukien se on lähettänyt Kuubaan öljyä 4,3 miljoonaa barrelia eli yli 350 miljoonan dollarin edestä, kertoi uutistoimisto AP lokakuun lopussa.
Kyse on suurimmista öljytoimituksista Venäjältä Kuubaan tällä vuosisadalla. Riippumattomien asiantuntijoiden mukaan se auttaa paikkaamaan noin 40 prosenttia Kuuban energiavajeesta – ja lisää oli jo matkalla.
Kuuba on aina ollut ulkomaisen öljyn varassa. Neuvostoliiton jälkeen se tukeutui Venezuelaan, mutta tuonti sieltä tyrehtyi Venezuelan omaan romahdukseen viime vuosikymmenellä.
”Tiedämme, että Venäjän varastosäiliöt ovat täynnä – – Heidän pitää saada tavaraa liikkeelle”, öljykuljetuksia seuraava asiantuntija Jorge Piñon Texasin yliopistosta sanoi AP:lle. ”Eli hyviä uutisia Kuuballe. Ja hyviä uutisia Venäjälle, että Kuuba on tässä tilanteessa.”
Juuri ennen hyökkäystään Ukrainaan Venäjä lykkäsi Kuuban velkojen maksuaikaa vuoteen 2027, koska eräpäivän umpeutuminen oli ajamassa Kuuban maksukyvyttömäksi.
Havannassa on vanhaakin kiitollisuudenvelkaa: Vuonna 2014 – jolloin Venäjä miehitti Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa – Venäjä mitätöi 90 prosenttia Kuuban kokonaisvelasta sille. Summa vastasi tuolloin 29:ää miljardia dollaria.
Venäjälle kyse on siis selvästi paitsi kaupankäynnistä myös luotettavasta kumppanista Yhdysvaltain naapurissa. Tammikuussa apulaisulkoministeri Sergei Rjabkov väläytti jopa Venäjän joukkojen sijoittamista Latinalaisen Amerikan liittolaismaihin.
Venäjä tosin tarvitsee sotilaitaan kipeästi lähempänä kotoa, ja Kuuba tuskin haluaisi sitä, koska se toisi sodan uhan omalle maaperälle. Tuskin edes Putin kaipaa toisintoa Kuuban ohjuskriisistä vuonna 1962.
Lue lisää: Biden: Ydinaseet uhkana ensi kertaa sitten Kuuban ohjuskriisin
Pidemmällä tähtäimellä Kuuban talousahdinko tuskin merkittävästi kohenee, jollei Yhdysvallat luovu kauppasaarrostaan, joka on kurjistanut kuubalaisten arkea jo yli 60 vuotta ja jota melkein koko maailma vastustaa. YK:n yleiskokous vaatii vuodesta toiseen sen lopettamista lähes kaikkien maiden tuella.
Kuuban ja Yhdysvaltojen suhteet lämpenivät väliaikaisesti Barack Obaman kaudella. Hän vieraili Kuubassa maaliskuussa 2016 ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä 88 vuoteen. Hän lievensi muun muassa matkustus- ja rahalähetysrajoituksia. Maat avasivat suurlähetystönsä Havannaan ja Washingtoniin yli 50 vuoden välirikon jälkeen.
Toiveena oli, että viimeistään Castrojen jälkeen Kuuba lähtisi avautumisen ja demokratisoitumisen tielle.
Fidel Castro kuoli marraskuussa 2016. Hänen pikkuveljensä ja seuraajansa Raúl Castro luovutti kommunistipuolueen pääsihteerin viran valitsemalleen perintöprinssille Díaz-Canelille huhtikuussa 2021. Vähäpätöisemmän Kuuban presidentin viran tämä oli saanut jo lokakuussa 2019.
Missään vaiheessa Yhdysvallat ei kuitenkaan merkittävästi purkanut kauppasaartoa, ja Obaman seuraaja Donald Trump kiristi jälleen pakotteita. Nykyinen presidentti Joe Biden höllensi pakotteita viime toukokuussa, mutta hyvin vähän.
Osasyy Bidenin varovaisuuteen on juuri Kuuban ja Venäjän läheneminen. Toinen on, että länsimaiden toiveista poiketen Díaz-Canel näyttää – jos mahdollista – Castrojakin julmemmalta despootilta.
Kommunistihallinto on aina vainonnut oppositiota, mutta protestiaalto kesällä 2021 sai sen vangitsemaan ja asettamaan raskaisiin rikossyytteisiin satoja tavallisia kansalaisia, jotka uskaltautuivat kaduille osoittamaan mieltään.
Lue lisää: Fidel Castro kuoli ja Raúl Castro luopui vallasta, vai luopuiko? Sama klaani tekee yhä päätökset, sanovat HS:n haastattelemat kuubalaiset
On selvää, että Kuuban johdon päätavoite ei ole kansan hyvinvointi vaan oman vallan turvaaminen.
Siihen auttaa välittömän energiantarpeen paikkaaminen, koska ruoka- ja lääkepulan ohella laajat sähkökatkot ovat poikineet uusia mielenosoituksia, jotka aiheestakin pelottavat kommunistipuoluetta.
Siihen ei välttämättä auttaisi kauppasaarron purkaminen, jota varten Yhdysvallat vaatisi toisinajattelijoiden vainon lopettamista ja askelia kohti diktatuurin purkamista.
