Lähiaikoina nähdään loppuuko mielenosoittajista puhti itsekseen vai käykö virkavalta heihin käsiksi, kirjoittaa HS:n Pekingin-kirjeenvaihtaja Mari Manninen.
Ihmiset protestoivat mielenosoituksessa Pekingissä sunnuntaina 27. marraskuuta. Kuva: Noel Celis / AFP
Mari Manninen HS
Peking
Mikäli viikonloppuna eri puolilla Kiinaa alkaneet yö-mielenosoitukset jatkuvat yhä alkuviikon iltoina, aletaan odottaa puoluevaltion vastausta. Kiinassa valtion toimet ovat maata yksinvaltaisesti johtavan kommunistisen puolueen käsissä.
Onko vastaus rauhallinen vai väkivaltainen?
Tähän asti kiinalaisittain katsoen virkavalta on reagoinut sangen rauhallisesti. Pekingissä HS todisti, kuinka poliisit katselivat satojen ihmisten mielenilmausta tyynesti vierestä.
Shanghaissa tuhannen ihmisen mielenosoituksessa on ollut hieman ärhäkämpi meno: Poliisi on ottanut lukuisia mielenosoittajia kiinni ja ilmeisesti myös pahoinpidellyt joitakin heistä.
Kynttilämielenosoitus Xinjiangin Ürümqin tulipalossa kuolleiden muistolle Pekingissä. Kuva: Michael Zhang / AFP
Jos olisi pitänyt ennalta arvata, miten käy, kun kansanjoukoista kuuluu vaatimuksia kommunistisen puolueen tai sen johtajan Xi Jinpingin erosta, olisin veikannut kovempaa kohtelua alusta alkaen.
Vallankeikauksen vaatiminen on Kiinassa ehdottoman kiellettyä ja hyvin vaarallista.
Lue lisää: Kiinan laajenevissa protesteissa vaaditaan nyt Xi Jinpingin eroa
Protestit eri puolilla Kiinaa alkoivat Xinjiangin Ürümqin torstaisen tappavan asuintalopalon seurauksena. Kansalaiset uskovat koronatoimien estäneen ihmisten poistumista talosta.
Mielenosoitukset laajenivat vaatimaan Kiinan kovien koronanvastaisten toimien hellittämistä. Joissakin mielenosoituksissa on vaadittu myös sananvapautta, vaaleja ja vallanvaihtoa.
Lue lisää: Kiinassa suurin someraivo vuosiin: syynä Xinjiangin tappava asuntopalo ja koronatoimet
Kukaan ei tiedä, paljonko Kiinassa systeemin muutoksen vaatijoita on. Kansan pääraivo kohdistuu kuitenkin edelleen koronatoimiin, ja usein juuri sellaisiin toimiin, joiden kohteena itse sattuu olemaan.
Voi olla, että puoluevaltio katsoo, josko mielenosoituksista loppuisi puhti itsestään. Niin niistä usein maailmalla loppuu.
Toisaalta ainakin pieniä naapurustoprotesteja puhjennee niin kauan kuin Kiina pitää kiinni nollapolitiikastaan. Taloja pannaan sulkuun yhdenkin naapurin koronatapauksen vuoksi ja lähes jokainen tartunnan saanut viedään karanteenikeskukseen. Elämä on kovin arvaamatonta, eikä menolle näy loppua.
”
Koronapolitiikka on Xin lempilapsi, jonka hän on kertonut suojelevan kansalaisten henkeä ja terveyttä.
Puoluevaltion ei ole helppo lähteä tukahduttamaan mielenosoituksia väkivalloin, kun niillä kuitenkin tuntuu olevan sangen laajojen kansanpiirien tuki. Niin iso osa kiinalaisista on väsynyt koronanvastaisiin toimiin.
Kova väkivallan käyttö jättäisi kansakunnan muistiin arven. Tosin voi olla, että toistaiseksi sangen pienten mielenosoituspesäkkeiden hiljentäminen onnistuisi pienemmälläkin väkivallalla.
Vielä ollaan kaukana kuuluisista ja isoista vuoden 1989 Taivaallisen rauhan aukion opiskelijamielenosoituksista, jolloin muutkin pekingiläiset lähtivät sankoin joukoin osoittamaan mieltään. Liikehdintä levisi tuolloin Kiinan muihinkin kaupunkeihin.
Silloin puoluevaltio päätti käyttää veristä armeijan voimaa.
Mielenosoittajat huusivat iskulauseita Shanghaissa. Kuva: Hector Retamal / AFP
On vaikea kuvitella, että Xi Jinping suostuu pitkään katselemaan mielenosoituksia. Niin rautaisella kädellä hän on kymmenvuotisen kautensa aikana ”vääriä” mielipiteitä hiljentänyt. Hän on korostanut korostamistaan, että tärkeää on maan sisäinen vakaus ja puolueen ensisijaisuus.
Toki Kiinan kommunistisen puolueen ikuinen ykköstavoite on pitää itsensä itsevaltaisesti vallassa.
Mielenosoitukset ovatkin Xille sekä kasvojenmenetys että näytön paikka.
On mielenkiintoista, mikäli kansan ärtymys koviin ja aina vain jatkuviin koronatoimiin tuli Xille yllätyksenä. Silloin voidaan pitää todistettuna, että hän on ympäröinyt itsensä ihmisillä, jotka eivät uskalla kertoa hänelle totuutta maailmanmenosta.
Kiinan koronapolitiikka on Xin lempilapsi, jonka hän on kertonut suojelevan kansalaisten henkeä ja terveyttä.
Tilannetta vaikeuttaa se, että nyt koronavirus on levinnyt mahdollisesti pysäyttämättömän laajalle Kiinassa. Virus saattaa pian ensimmäistä kertaa pyyhkäistä kunnolla läpi kansan. Se tietäisi melkoisia kuolinmääriä.
Kiinassa ei sinänsä ole puutetta mielenosoituksista, mutta tämänkertainen protestiaalto on poikkeuksellinen, kirjoitti Kiinan mielenosoituksia vuosikymmeniä tutkinut Cambridgen professori William Hurst Twitter-ketjussaan.
On paljon elämänsä epäkohtien takia protestoivia työläisiä ja maalaisia, harvakseltaan opiskelijoiden vaatimuksia milloin mistäkin, sangen usein kaupunkilaisten kapinointia palvelujensa puolesta ja hyvin harvoin jopa toisinajattelijoiden nopeasti tukahdutettuja vaateita vaikkapa demokratiasta.
Valkoinen paperiarkki symboloi sananvapautta Kiinan mielenosoituksissa. Kuva: Hector Retamal / AFP
Ne ovat yleensä paikallisia mielenilmauksia, eivätkä leviä ryhmiensä ulkopuolelle. Nyt Kiinassa noussut mielenosoitusten aalto yhdistää opiskelijoita, keskiluokkaisia ihmisiä ja työläisiä – ja vieläpä ympäri maata.
Koronapolitiikan ylilyöntien vastustaminen on ikään kuin iso otsikko, jonka alta jokainen löytää itseään vaivaavan kulman. Keskiluokka menettää tulojaan, työläiset vastustavat tehtaidensa sulkutoimia, opiskelijat vaativat oikeutta valittaa julkisesti politiikan ongelmista.
Lopuksi on muistutettava, että kaikki eivät Kiinassakaan koronapolitiikasta valita. Edelleen on paljon ihmisiä, jotka uskovat nollapolitiikkaan ja pelkäävät koronavirusta kuin ruttoa.
