Kivenlahden kääntöraiteella kuljettajat kävelevät junan toiseen päähän ja ajavat takaisin itään. Video näyttää, millaista on paikassa, jota harva näkee.
Metronkuljettaja Arttu Mikkola vetää ajokahvasta, ja juna hiljentää Espoonlahden metroasemalle. Uuden aseman kaakelit kimmeltävät ja seinä on sininen. Värimaailma on otettu lähellä sijaitsevasta uimahallista.
Ovet avautuvat, ja kourallinen ihmisiä astuu kyytiin. Kovin monella ei tunnu perjantaiaamuna olevan tarvetta matkustaa yhtä pysäkinväliä länsimetron pääteasemalle, Kivenlahteen.
Länsimetron viimeinen pätkä Matinkylästä Kivenlahteen on uusi: se avattiin liikenteelle 3. joulukuuta.
”Matkustajamäärät ovat tällä uudella osalla jo kasvaneet. Ihmiset ovat löytäneet metron. Kuskillekin on kivempaa ajaa ihmisiä eikä puolityhjää junaa”, Mikkola sanoo.
Helsingin Sanomien toimittaja ja kuvaaja ovat Mikkolan kyydissä ajaakseen uuden raideosuuden aina kääntöraiteelle saakka.
Arttu Mikkola tarkkailee laiturialuetta junan tullessa asemalle. Se ei ole aina helppoa, sillä ohjaamon ikkuna on pieni. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Mikkola kiihdyttää Espoonlahden asemalta pimeään tunneliin ja ajaa 60 kilometrin tuntinopeudella kohti Kivenlahtea, pääteasemaa.
Raiteen vieressä kulkee koko matkalla kävelytaso, siltä varalta, että matkustajat pitäisi saada junasta jonkin vika- tai hätätilanteen takia.
Juna hidastaa Kivenlahden asemalaiturille.
”Kuskin työssä on asemalle tulo on ehkäpä tärkein vaihe. Pitää tarkkailla, että laiturilla on kaikki hyvin ja matkustajilla turvallista”, Mikkola kertoo.
Laiturin havainnointi ei aina ole aivan helppo tehtävä, sillä 1980-luvulta peräisin olevan M-100-junan sivuikkuna ja peili ovat kovin kapeita.
Metron ohjaamon näytöltä voi seurata reitin etenemistä. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Mikkolasta tuli metronkuljettaja noin viisi vuotta sitten. Sitä ennen hän ajoi taksia, mutta taksilain muutos sai hänet ja monet muut taksinkuljettajat vaihtamaan alaa.
”Metronkuljettajissa on useita entisiä taksikuskeja, mutta vielä enemmän meitä on ratikankuljettajina.”
Metroliikenteessä Mikkolaa viehättää junan koko. Kerralla saa kuljetettua paljon ihmisiä.
”Ei tarvitse miettiä, onko tällä työllä tarkoitus”, Mikkola sanoo.
”Kaverit ovat tosin ihmetelleet, etteikö tunnelin maisemat kyllästytä, mutta ei sitä tullut taksissakaan hirveästi ympärilleen katsottua, kun ajoi lentokentälle neljättä kertaa samana päivänä.”
Kivenlahdessa viimeisetkin matkustajat nousevat junasta, ja Mikkola valmistautuu ajamaan kääntöraiteelle. Koska metron jatke on uusi, ei ole harvinaista, että joku jää vielä istumaan junaan.
”Jotkut nuokkuvat, toiset taas puhuvat niin tiivisti puhelimeen, etteivät huomaa olevansa päätepysäkillä. Turisteja jää myös istumaan paikoilleen”, Mikkola sanoo.
Tapiolan asema on Mikkolan mukaan tässä mielessä vielä Kivenlahteakin suositumpi. Moni on luullut nousseensa junaan, joka menee Matinkylään tai pidemmälle.
Pääteasemalla järjestysmiehet katsovat junan läpi ja kehottavat poistumaan. Hyvin harvoin ketään päätyy kääntöraiteelle asti.
Mikkola ajaa junan viimeiselle osuudelle 20 kilometrin tuntinopeudella.
Länsimetrossa, toisin kuin vanhassa osassa, on jalankulkusilta koko tunnelin matkalla. Kuva: Outi Pyhäranta / HS
Tunnelin valoissa häämöttää raiteen pää. Mikkola pysäyttää junan turvallisuussyistä ainakin kymmenen metriä ennen kallioseinää. Jos kuskin jarrutus menee jostain syytä pitkäksi, turvalaite pysäyttää junan.
”Kuten näkyy, täällä ei ole mitään. Pelkkää betonia ja terästä.”
On sentään yksi ovi. Sen takana on wc, jonne kuljettaja voi muutaman minuutin tauon aikana mennä helpottamaan oloaan.
Pidemmät ajotaukonsa metronkuljettajat viettävät Itäkeskuksen metroaseman sosiaalitiloissa.
Mikkola nousee junasta ja kävelee hämärässä junan toisessa päässä olevaan ohjaamoon. Samalla hän tarkistaa, ettei junaan ole jäänyt tavaroita.
On kulunut noin kolme minuuttia kääntöraiteelle tulosta. Mikkola työntää ajokahvaa eteenpäin, ja juna lähtee matkalle kohti itää.
Lue lisää: Tältä näyttää metron kääntöraiteella idässä
