Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

HS Espoo | Tämän naisen ääni on tuttu liki kaikille suomalaisille – Kadulla häntä ei silti tunnista juuri kukaan

Voisi melkein sanoa, että jokainen suomalainen on kuullut espoolaisen Sari Ann Stoltin äänen, mutta harva tunnistaa hänet kadulla. Tästä jutusta voit kuunnella hänen äänenkäyttönsä klassikoita.

Espoolainen Sari Ann Stolt on tehnyt lähes 40 vuotta uraa ääninäyttelijänä. Nykyisin äänitilauksia tulee paljon Suomen ulkopuoleltakin, kuten Englannista, Ruotsista ja Yhdysvalloista. Kuva:  Outi Pyhäranta /HS

Espoolaisen Sari Ann Stoltin kaunis ääni täyttää Nuottaniemessä sijaitsevan Nokkalan majakan. Miellyttävää, pehmeää ääntä on mukava kuunnella.

Ja hyvä niin, sillä aurinkoinen ja energinen Stolt puhuu paljon. Haastatteluvastauksiensa lomassa hän heittää hyväntahtoisen uteliaita kysymyksiä toimittajalle ja kuvaajalle.

”Hyvällä ääninäyttelijällä eivät sanat lopu, vaan hän puhuu niin kauan kunnes joku sanoo, että nyt riittää”, hän sanoo ja hymyilee.

Harva tietää Stoltin nimen perusteella tai tunnistaa hänet kadulla, mutta lähes jokainen suomalainen on kuullut hänen äänensä.

Stolt on antanut äänensä esimerkiksi Instrumentariumin ja R-kioskin tunnusjingleille. Samoin hänen äänensä kuului vuosikaudet Radio Aallolla kanavan tunnussävelessä.

Nopeaa ja mukavaa on asiointi.

Instrumentarium, look and life!

Radio Aaltoooo...

Tästä linkistä voi kuunnella Stoltin ikivihreää ääntä: ääniarkisto.

Matinkylässä asuva Stolt tekee paljon muutakin äänityöskentelyn lisäksi. Hän työskentelee myös esimerkiksi kiinteistönvälittäjänä ja on sekä Suomen saunaseuran että Nokkalan sataman merenkulkijoiden jäsen. Hän toimii myös Espoon meripelastajien asemavastaava. Kuva:  Outi Pyhäranta / HS

Stolt on tehnyt myös valtavan määrän dubbausrooleja, joissa hän on luonut ääniä mitä erilaisemmille hahmoille.

Joukkoon on mahtunut muun muassa ilkeyttä tihkuvia pahiksia, lempeitä äitejä – kuten Disneyn klassikkoelokuvan Bambin äiti –, energisiä pikkupoikia ja prinsessoja.

”Rio 2 -elokuvassa näyttelen myrkkysammakko Gabia, jonka laulumelodia on sopraanon äänialaa. Se oli haastava ja aivan eri soundin tekemistä kuin esimerkiksi Matilda-elokuvassa, jossa ääneni kuullaan korston neiti Trunchbullin roolissa”, Stolt kertoo.

Neiti Trunchbull on Matildan koulun tyrannimainen päärehtori, jonka rooli on Stoltin viimeisimpiä. Elokuva ilmestyi Netflixiin joulukuussa.

”Siinä ei todellakaan ole mitään kaunista laulamista, vaan sellaista karjumista. Siitä jäi jälkeenpäin melkein fiilis, että olikohan se jo liian hirveä?”

”Minulla on sellainen peltikurkku.”

Vaikka laulaminen ei ole edellytys ääninäyttelijän työlle, sen myötä roolitarjonta on laajempi. Stolt onkin poikkeuksellinen laulaja. Hänen vaikuttava, kolme oktaavia kattava äänialansa tuntuu taipuvan lähes mihin tahansa aina bossa novasta musikaaleihin.

Laulaminen myös kehittää äänityössä tarvittavia lihaksia.

Voisi kuvitella, että erilaisten äänten tuottaminen jättäisi jälkensä ja ilmenisi esimerkiksi käheytenä. Stoltin mukaan hänen äänensä on kuitenkin kestänyt hyvin lähes 40 vuotta kestänyttä uraa ääninäyttelijänä.

”Minulla on sellainen peltikurkku. Ääni ei ole koskaan mennyt laulamisesta tai huutamisesta.”

Yksi ääntä eniten kuluttaneista rooleista on samalla se, josta Stolt muistetaan parhaiten: hän lainasi ääntään Pokémonin päähenkilöihin kuuluvalle Ash Ketchumille 1999–2003.

”Siihen aikaan tehtiin monta tuntia samaa hahmoa ja muistan, että oli sellainen olo, että kohta minulla tulee äänihalvaus. Ash Ketchumin ääni oli tosi puristettu ja sen tekeminen sattui”, Stolt kertoo.

Nyt Stolt ajattelee, että tuollaista hahmoa ei olisi pitänyt tehdä niin pitkään kerrallaan kuin tuolloin tehtiin. Se olisi voinut vahingoittaa äänihuulia pysyvästi.

Myöhemmin tuotanto siirtyi toiselle paikkakunnalle ja samalla rooleihin tuli uusia näyttelijöitä. Stolt on ajatellut, että se on varmasti ollut hänelle pelastus.

Stoltin ääni Ash Ketchumina teki kuitenkin moneen suomalaiseen lähtemättömän vaikutuksen. Hän on saanut vielä noin 20 vuotta myöhemmin fanipostia roolisuorituksestaan, ja hänen verkkosivujensa vieraskirja on täynnä ylistystä kyseisestä roolista.

”Äänesi tulee aina olemaan yksi rakkaimpia muistoja lapsuudestani”, kirjoittaa yksi fani.

”Olit aivan huikean hyvä Pokemonin Ashin roolissa. En yhtään ihmettele hehkutusta, olihan Pokémon niin tärkeä meille 90-luvulla syntyneille”, kirjoittaa toinen.

Tavallaan Stolt ei haluaisi, että hänet yhdistetään aina Pokémoniin ja muistetaan juuri siitä roolista. Se tuntuu hämmentävältä. Ash Ketchum oli Stoltin ensimmäisiä dubbausrooleja ja sen jälkeen on tullut loputon lista muita.

”Vaikka kivaltahan se tuntuu, että jostain muistetaan.”

Kun Stolt muutti Matinkylään, hän katsoi merta ja totesi, että siinä on uskomaton elementti, jota hän ei ole vielä saanut haltuun. Meripelastajien kautta hän oppi kaiken tarvittavan merellä liikkumisesta aina hengenpelastamisesta palosammutusharjoituksiin. Kuva:  Outi Pyhäranta / HS

Vaikka Stolt on menestynyt työelämässä, muuten elämä ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Lapsena häntä esimerkiksi kiusattiin koulussa, ja läheisen alkoholismi on varjostanut hänen elämäänsä.

Stolt kokee, että hänen äänensä on kantanut vaikeuksien yli. Sitä hän pitää suurena lahjana.

”Kun minua kiusattiin, tiesin, että minulla on tällainen salaisuus, voima. Vähän niin kuin Matilda-elokuvan päähenkilöllä. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä.”

Luova työ on toiminut terapiana, ja äänistudiossa voi jalostaa vastoinkäymisistä energiaa.

”Siellä pääsee pureskelemaan, purkamaan ja käyttämään sitä materiaalina. Kaikki jää tunnemuistiin ja sehän on näyttelijän työssä voimavara.”

Äänityöskentely on Stoltista myös tosi hauskaa. Hahmot ovat harvoin tylsiä. Karikatyyrimaisia rooleja tehdessä saa heittäytyä ”aivan kreisiksi”.

Stolt menee studioon yleensä takki auki ja hyppää suoraan rooliinsa. Studiossa olevalta näytöltä ääninäyttelijä näkee kohtauksen, johon ollaan äänittämässä repliikkejä. Ne nauhoitetaan siltä istumalta.

Toisin kuin ehkä moni voisi uskoa, ääninäyttelijät eivät äänitä vuorosanojaan yhdessä. Stolt toivoisikin, että ääninäyttelijät pääsisivät viettämään enemmän aikaa yhdessä muiden alalla olevien kanssa.

”Tätä työtä tehdään hyvin yksin. Coco-leffassa esimerkiksi lauloimme Waltteri Torikan kanssa dueton, mutta emme ole koskaan edes tavanneet.”