HS Helsinki | Harvinainen torni seisoo rannalla Vuosaaressa – Siinä piilee tekniikkaa, joka mullisti aikalaisten arjen

Kallahden uimarannalla on harvinainen vesitorni, joka mahdollisti aikoinaan moderneja kaupunkimukavuuksia huvilan asukkaille. Lapsia kiinnostivat tornissa piileskelevät pörröiset asukkaat.

Vuosaaressa Kallahden uimarannalla sijaitseva torni on askarruttanut ohikulkijoita jo pitkään. Rakennelman historiasta ja käyttötarkoituksesta on tullut HS:n selvittelyissä vastaan erilaisia käsityksiä.

Tornia on veikattu vanhaksi vesitorniksi ja myös muisteltu sen olleen vanhanaikainen jääkaappi, johon kuljetettiin talvella jäälohkareita ruoan säilyttämistä varten. Rakennelma ei kuitenkaan ollut jääkaappi.

”Katso kuinka korkea torni on! Kuka olisi jaksanut nostaa painavia jäälohkareita torniin ja kiivetä ruuan kanssa sinne ylös? Sehän olisi ollut hulluutta”, sanoo Fritzi Salmi.

Lue lisää: Paanupintainen torni olikin jotain muuta, mitä Helsinki luuli – Nyt suuren yritys­suvun edustaja paljastaa, mitä he rakensivat meren rannalle

Salmi tietää tornin, koska vietti sisarustensa ja serkkujensa kanssa Kallahdessa kaikki lapsuutensa kesät 1930-luvun alusta alkaen. Salmen isoisä Fritz Achilles oli ostanut vuonna 1909 tontin, jolla torni nyt seisoo.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Achilles teki useita laajennustöitä tontilla sijaitseviin rakennuksiin ja rakennutti myös esimerkiksi tenniskentän. Hän perusti päärakennuksen, Villa Achilleksen, yhteyteen myös upean puutarhan.

”Kellään ei ole koskaan ollut niin hienoa puutarhaa kuin isoisällä. Hän rakasti kauniita kukkia ja kasveja, eikä siellä ollut yhtään rikkaruohoa. Hän teki rannalle vieviä pihapolkuja ja viikonloppuisin hän haravoi niihin tarkkoja kuvioita”, Salmi muistelee.

Fritz Achilles rakasti eläimiä. Huvilalla oli hevonen, lehmä, lampaita, koiria ja kaneja sekä uskollisesti isoisän perässä puutarhassa vaappuvia hanhia.

Myös paanupintaisesta tornista Salmella on selkeät muistikuvat. Se toimi Villa Achilleksen omana vesitornina.

”Olen ymmärtänyt, että tornin läheisyydessä oli kaivo, josta pumpattiin vettä vesitorniin. Paineen avulla talot saivat kesäisin juoksevaa vettä. Tekniikasta minulla ei ole mitään tarkempaa tietoa. En ollut siitä kiinnostunut.”

Salmi ei koskaan käynyt tornin sisällä, mutta pikkuveli Torsten Nykopp puolestaan uhmasi aikuisten kieltoja.

”Meitä lapsia oli ankarasti kielletty leikkimästä vesitornissa, mutta olihan sinne pakko väkisin pyrkiä. Jotain esteitä siinä kuitenkin muistaakseni oli. Meillä ei varmaan ollut avaimia sinne tai jotakin”, Nykopp muistelee.

”Syy, miksi vesitorni veti minua puoleensa, olivat lehtopöllöt, jotka usein piileskelivät siellä. Olen aina ollut kiinnostunut ornitologiasta.”

Salmi ja Nykopp eivät tiedä, koska torni on rakennettu. Mutta koska he muistavat sen lapsuudestaan, on se ollut olemassa ainakin 1930-luvun alusta alkaen. Sisarusten mukaan huvilassa ja ainakin yhdessä toisessa tontin rakennuksessa oli vesitornin ansiosta kesäisin juokseva vesi ja sisällä vesivessa.

Nykoppilla on huvilasta maalaus vuodelta 1917. Siinä vesitornia ei näy. Tämän takia hän itse arvelee, että se olisi rakennettu 1920-luvulla.

Myöskään kaupungilla ei ole tietoa tornin rakentamisvuodesta. Kaupungin asiakirjoista ei selviä muuta kuin että rakennelma oli aikoinaan merkitty kaupungin pohjakarttaan vesitorniksi.

Lue lisää: Kallahden uimarannalla kävijöitä on vuosikausia ihmetyttänyt vanha tornimainen rakennelma, jonka pinta näyttää kalan­suomuilta

Salmi ja Nykopp ovat siinä käsityksessä, että heidän isoisänsä vesitorni oli omana aikanaan harvinaisuus.

”Vietimme paljon aikaa myös alueen naapurihuviloissa, eikä tuollaisia samanlaisia vesitorneja ollut. Kyllä se oli käsittääkseni aika uniikki”, sanoo Nykopp.

Heidän arvelunsa saa vahvistusta Suomen vesihuollon historiaan syventyneiltä asiantuntijoilta. Ihan jokaisessa 1900-luvun alun huvilassa ei todellakaan ollut omaa vesitornia, sanovat filosofian tohtori ja dosentti Panu Nykänen sekä tekniikan tohtori ja dosentti Tapio Katko.

”Sanoisin, että se on ollut erittäin harvinaista tällaisessa huvilakäytössä olevassa kiinteistössä”, sanoo Nykänen.

Joitakin muita vastaavanlaisia vesitorneja on Nykäsen mukaan toki voinut olla, varsinkin 1900-luvun alun jälkeen. Niistä ei ole kuitenkaan välttämättä säilynyt mitään tietoa.

”Ihmiset ovat voineet rakentaa hyvinkin mielenkiintoisia systeemejä omin päin niin maaseudulla kuin kaupungissakin, eikä niistä välttämättä kauheasti huudeltu tai julistettu mihinkään”, sanoo Katko.

Nykänen muistuttaa, että tekniikkana tällainen vesitorni ei ole uusi. Jo muinaiset roomalaiset osasivat Antiikin ajan suurkaupungeissa rakentaa painovoiman kanssa toimivia vesijärjestelmiä. Pumpputekniikalla toimivat vesitornit ovat kuitenkin modernimpi keksintö.

Vaikka torni oli 1900-luvun alkupuolella erikoisuus, sitä ei ole Helsingin tietokantojen mukaan suojeltu. Näin kertoi aiemmin HS:lle Helsingin kaupungin arkkitehti Sakari Mentu.

Lue lisää: Matalikko nousi esiin merestä Vuosaaressa: ”Olen vain kerran aikaisemmin nähnyt tämän”