Hoffa-koira sai arkisesta koirapuistoreissusta pahan tulehduksen, joka olisi voinut olla kohtalokas. Syy oli muiden koirien käytöksessä.
Hoffa joutui hyökkäyksen kohteeksi kahdessa eri koirapuistossa. Kuva: Ida Elg
Vilma Ikola HS
Joitain viikkoja sitten helsinkiläinen Ida Elg vei saksanpaimenkoirapentunsa Hoffan Eirassa sijaitsevaan Rantakallionpuiston koira-aitaukseen, jonne Elgillä oli tapana viedä aiempaakin koiraansa.
Kuten hyviin tapoihin kuuluu, Elg pysähtyi puiston väliportille juttelemaan paikalla olleen koiranomistajan kanssa. Hän halusi varmistaa, että niin ikään puistoon tulossa ollut nuori mutta isokokoinen koira ja hänen Hoffa-pentunsa tulisivat toimeen.
”Omistaja sanoi, että totta kai, tulkaa vain.”
Molemmat koirat heiluttivat häntiään innostuneina. Pian kävi selväksi, ettei toinen koira ollut innoissaan leikkikaverista vaan saaliista.
Koira nappasi kiinni Hoffasta ja veti sen maahan. Pentu vinkui ja yritti päästä pois, mutta toisella koiralla oli selkeä tehtävä pitää saalis paikoillaan.
”Omistaja ei itse tehnyt oikein elettäkään”, Elg harmittelee.
Leikkimielinen ”hammastelu” on kyllä normaalia, mutta tässä tapauksessa oli Elgin mukaan kyse paljon aggressiivisemmasta käytöksestä.
Vaikka Elg ja Hoffa olivat vasta ehtineet puiston puolelle, päätti Elg siirtyä rauhallisemmille leikkipaikoille.
Poistuessaan hän törmäsi vielä pienemmän koiran omistajaan, joka tunnisti saalistajan. Elgille kerrottiin, että puiston vakiokävijät tietävät, mitä koiria varoa.
Tilanne harmitti. Olihan Elg varta vasten varmistellut, että koira hyväksyisi pennun leikkikaveriksi.
”Luotimme sitten että se on turvallista, kun omistaja sanoi että joo.”
Matka jatkui Länsilinkin koirapuistoon Ruoholahteen.
Siellä tunnelma oli hyvä. Omistajat jutustelivat, vaikka yleensä puistoissa seistään metrien päässä toisista kuin bussipysäkillä konsanaan. Kolme pentua, Hoffa muiden mukana, leikkivät keskenään.
Sitten sivusta seuranneelle koiralle tuli mitta täyteen. Omistaja itse kuvaili Elgille koiraansa isoegoiseksi. Käytöksen perusteella kuvaus osui nappiin.
”Se kävi keskeyttämässä pentujen leikin. Se ei kestänyt sitä, että toiset pelmusivat.”
Koira kävi Hoffaan kunnolla kiinni. Se jopa jahtasi pentua jonkin matkaa ja yritti napata sen otteeseensa yhä uudestaan, vaikka olikin 25-kiloista saksanpaimenkoiraa pienempi.
Omistaja kyllä tuli pyytämään anteeksi, mutta leikit oli jätettävä taas kesken. Elg päätti lähteä kotiin Hoffan kanssa.
Välikohtauksen jälkeen Elg tarkasti Hoffan kunnon. Silmän alla näkyi pieni vekki, mutta iho ei ollut rikki. Muita jälkiä ei näkynyt, joten Elg ajatteli koiran olevan kunnossa, se myös leikki ja käyttäytyi normaalisti.
Kunnes eräänä päivänä Elg avasi kotona leikkelepaketin.
Hoffa ei rientänytkään paikalle herkkujen toivossa. Pentu ei myöskään hypännyt sängylle lekottelemaan ihmisten kanssa, kuten sillä on tapana.
Elg tarkisti Hoffan vielä kerran. Nyt löytyikin nivusten alueelta iso patti, noin suolakurkun kokoinen mötkö ihon alla.
Elg vei Hoffan kiireesti eläinlääkäriin. Sen lämmöksi mitattiin yli 40 astetta. Pattejakin löytyi vielä lisää.
Pentu kärsi pahasta tulehduksesta ja sen kunto romahti niin, ettei koira halunnut enää edes istua. Eläinlääkäri totesi oikean hoitopaikan olevan eläinsairaala.
Siellä Elg vietti viisi pitkää tuntia. Hoffalta otettiin verikoe, se ultrattiin ja laitettiin antibioottitippaan. Lisäksi koira sai vahvan kipupiikin.
Odottelu oli kamalaa. Tietoa vammojen laajuudesta ei vielä ollut, mielessä pyöri erilaisia kauhuskenaarioita.
Koira on etenkin perheen ainoalle lapselle kaikki kaikessa, Elg sanoo. Odotushuoneessa pääsi itku.
”Oli hirveää, kun lapsi luuli että koira jää sinne.”
Kokeiden jälkeen oli vihdoin tilannekatsauksen aika. Tulehdus oli paha ja mätää ihon alla paljon.
Kirurgi, joka oli hälytetty leikkaamaan Hoffa, sanoi vaihtoehtoina olevan leikkaus tai lääkehoito, joka ei ehkä riittäisi.
Ongelmana oli, että leikkauksen yhteydessä koiralta olisi todennäköisesti täytynyt poistaa myös tulehtunut kives. Silloin kastraatio olisi ollut liian aikainen, ja seurauksena voisi olla terveys- ja käytösongelmia hormonitasapainon järkkyessä.
Kirurgi päätti jättää leikkauksen vielä tekemättä. Ensihoitona kokeiltaisiin antibioottikuuria.
Kuuri on onneksi näyttänyt tepsivän. Hoffa on jo oma pirteä itsensä.
”Menohaluja on enemmän kuin saisi mennä”, Elg sanoo.
Jos takapakkeja ei tule, pitäisi antibioottikuurin riittää hoidoksi.
Hoffa on puolivuotias saksanpaimenkoira. Kuva: Ida Elg
Kun lemmikki on sairas, ei hoidon kuluja mietitä, mutta niitä kertyy silti pitkä lista.
Hoffan kasvattaja oli onneksi ottanut pennulle vakuutuksen, joka on voimassa vielä muutaman kuukauden. Elg saattaa siis saada vielä jotain korvauksia kuluja kattamaan.
Tuhannen euron lasku saa Elgin kuitenkin mietteliääksi. Hän vei pennun julkiseen koirapuistoon leikkimään, kuten moni muukin koiranomistaja. Lopputuloksena oli laaja tulehdus, itkua, piinaavaa odottelua sekä iso lasku.
Ilman hoitoa, eli rahaa, Hoffa olisi varmasti menehtynyt. Mitä jos Hoffan omistajalla ei olisikaan ollut varaa noin suureen yllättävään kuluun?
”On kauhea ajatus, että se [hoidon saaminen] on vain tiettyjen ihmisten oikeus tai mahdollisuus”, Elg sanoo.
”Lemmikit ovat rakkaita aivan kaikille tuloista riippumatta.”
Vaikka Elg on kokenut koiranomistaja, ei hän osannut odottaa, että puistossa tapahtuisi jotain tällaista. Siksi hän kirjoitti asiasta myös puskaradioryhmään, jotta muut osaisivat olla valppaina.
”Halusin vähän herätellä, että miettikää millaisia koiria viette ja haluatteko tällaiseen tilanteeseen itse.”
Elg ei enää vie Hoffaa koirapuistoihin.
”Ei missään nimessä.”
