Naapurien jättämä heippalappu sai kalliolaisen Nea Lehden havahtumaan koiransa eroahdistukseen.
Tämän kalliolaisen kerrostalon hissiin teipatun heippalapun sanoma on tavallinen, mutta seuraukset eivät. Kuva: Nea Lehti
Vilma Ikola HS
Hissiin teipatun lapun sanoma oli selvä.
”Hei! Siellä yläkerrassa koira ulvonut usein!! Surullista kuunnella ja pistää miettimään onko kaikki hyvin?!”
Lappuun oli ilmestynyt vielä pari peesausta muilta naapureilta. Kyse ei siis ollut vain yhdestä ärsyyntyneestä naapurista, vaan meteliin kyllästyneitä oli useampia.
Nea Lehti asui tuolloin kerrostaloyksiössä Helsingin Kalliossa Nella-koiransa kanssa. Hän tiesi lapun tarkoittavan juuri hänen koiraansa, sillä lappuja oli ollut ennenkin.
Lehti oli kyllä tietoinen koiran satunnaisesta haukkumisesta, sillä hän oli välillä jättänyt asuntoon nauhurin. Äänitysten perusteella hän oli arvioinut haukkumisen olleen satunnaista aikuisen kodinvaihtajan uuteen ympäristöön totuttelua.
Heippalappu sai hänet ymmärtämään, ettei näin todellisuudessa ollut.
”Oli se kyllä aika kauheaa", Lehti muistelee lapun näkemistä.
Koira oleili välillä Lehden kumppanin luona Myllypurossa, mutta Kalliossa yksin ollessaan se kärsi eroahdistuksesta, joka purkautui ulvontana. Koira ei ollut kerrallaan pitkiä aikoja yksin, mutta tylsistyi kärsimykseen asti ilmeisen nopeasti.
Lehden ollessa paikalla koira ei ulvonut, joten hänen oli vaikea arvioida koiran pitämää meteliä. Huvikseen hän ei toki koiraa huudattanut tai naapureita häirinnyt.
Tilanne oli ikävä kaikkien kannalta.
Heippalapun saaminen on yksinkertaiseksi viestiksi vastaanottajan näkökulmasta moninainen. Ensin on pohdittava, onko viesti juuri sinulle. Ja sitten vielä se, että miten asian voisi korjata.
Lehden tapauksessa ongelmasta teki erityisen raskaan se, että hän ymmärsi rakkaan lemmikkinsä olevan surullinen. Samalla harmitti myös naapurien puolesta. Harva haluaisi olla juuri se naapuri, jonka asunnosta kantautuu muita häiritsevää meteliä.
”Siitä tuli olo, että kyllä tälle tilanteelle täytyy nyt jotain keksiä”, Lehti sanoo.
Ratkaisu löytyi lopulta kymmenien kilometrien päästä.
Jo ennen lappua oli Lehti jo jonkin aikaa pohtinut väljemmälle alueelle muuttamista. Kumppanikin asui omassa yksiössään, ja haaveissa oli isompi koti.
Heippalappu oli viimein tarvittava sysäys suunnittelulle. Hetki tuntui oikealta muutolle.
Kallion-yksiö vaihtui pian omakotitaloon Vihdissä. Muutosta on nyt jo pari vuotta, ja koiriakin on tullut kaksi lisää.
Eroahdistuksesta kärsinyt ei ole enää yksinäinen, kun kotoa löytyy koirakavereita ja oma piha.
”Olemme tyytyväisiä täällä”, Lehti summaa.
Daisy, Pluto ja Nella nauttivat oman pihan rauhasta Vihdissä. Nella ei vaikuta ikävöivän Kallioon. Kuva: Nea Lehti
Lue lisää: Ilmeistyikö rappukäytävääsi heippalappu? Vastaa HS:n kyselyyn
