Kytäjän kartanon isäntä Kai Kustaa Vähäkallio ampui kiivastuksissaan kartanon mailla luvatta leiriytyneet kolme nuorta kuoliaaksi toukokuussa 1972. Vähäkallion saamasta tuomiosta kihlakunnanoikeudessa tulee kuluneeksi 6. helmikuuta 50 vuotta.
Kai Kustaa Vähäkallio matkalla Hyvinkään kihlakunnanoikeuteen 6. helmikuuta vuonna 1973. Kuva: Erkki Laitila / HS
Lasse Kivinen HS
Aamulla 13. toukokuuta 1972 Hyvinkään Kytäjällä paljastui järkyttävä veriteko.
Kolme Kytäjän kartanon mailla telttaillutta nuorukaista löydettiin ammuttuina teltastaan.
Ammutut nuorukaiset olivat iältään 14-, 17- ja 18-vuotiaita. Veriteot paljastuivat aamulla, kun yhden surmatun tyttöystävä oli tuomassa ruokaa nuorukaisten teltalle.
Kun tieto Kytäjän surullisista tapahtumista tuli julki, levisi myös hämmennys: Mitä ihmettä oli tapahtunut? Kuka tai ketkä olivat ampuneet nuorukaiset?
Poliisi ryhtyi tutkimaan tapausta, ja veriteot kiinnostivat tietysti myös tiedotusvälineitä. Toimittajia liikkui Kytäjän kartanon lähistöllä haastattelemassa tapahtuneesta paikallisia asukkaita ja poliiseja.
Lue lisää: Traagisesta kolmoissurmasta tunnettu kartano puretaan
Yksi surmapaikan lähellä asuva henkilö pysyi vaitonaisena murhenäytelmästä.
Kytäjän kartanon omistaja Kai Kustaa Vähäkallio (1940–1979) ei ollut nimittäin lausunut tapahtuneesta mitään julkisuuteen, vaikka tapahtuneesta oli useampi päivä. Vähäkallio pysytteli pääasiassa kartanon päärakennuksessa, ja portilla vartioi koira.
Hänestä oli tullut vuonna 1965 Kytäjän kartanon omistaja. Ylioppilas Kai Kustaa Vähäkallio oli opiskellut matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Hänet tunnettiin myös ammunnan harrastajana, ja Vähäkalliolla oli kartanossaan iso asekokoelma.
Ilmeinen epäilyjen kohde siis.
Kytäjän kartanon mailla surmattujen nuorukaisten teltta surmatöiden jälkeen toukokuussa 1972. Kuva: Bruno Hakala
Ilta-Sanomien toimittaja Hannes Markkula oli yksi kartanon lähialueella liikkuneista, murhenäytelmästä raportoineista toimittajista.
Hän tavoitteli sinnikkäästi Vähäkallion haastattelua surmatöihin liittyen.
”Soitin Kytäjän kartanon ainoaan numeroon. Sieltä vastattiin aina, että Kai Kustaa Vähäkallio on matkoilla. Hankin tämän jälkeen Vähäkallion salaisen numeron. Soitin numeroon kolme päivää. Kukaan ei vastannut”, Markkula muistelee runsaan 50 vuoden takaisia tapahtumia.
Sitten tapahtui jälkikäteen arvioiden kylmäävä käänne: Vähäkallio vastasi puhelimeen. Jo miehen tavoittaminen oli journalistinen täysosuma.
Vähäkallio teki ensin selväksi puhelimessa, ettei halunnut antaa haastattelua surmatöihin liittyen.
Mutta sitten kartanonomistaja yllättäen taipui.
Markkula ja valokuvaaja Martti Peltonen saapuivat 24. toukokuuta 1972 Kytäjän kartanon pääportille. Sieltä kaksikko ohjattiin Vähäkallion työhuoneeseen, missä kartanon isäntä otti heidät vastaan.
”Vähäkallio tervehti kädellä. Käsi oli kylmä ja hikinen. Hän oli pukeutunut siististi pikkutakkiin”, Markkula kuvailee.
Kartanon isäntä vastasi lyhyesti Markkulan kysymyksiin. Rikokseen hänellä ei kuitenkaan ollut mitään lisätietoja kerrottavana.
”Vähäkallio kertoi kyllä olleensa surmailtana kartanon päärakennuksessa. Hän sanoi katsoneensa ensin uutiset ja sen jälkeen elokuvan televisiosta pikkuserkkunsa seurassa ja käyneensä sitten nukkumaan.”
Markkula kysyi Vähäkalliolta myös, haluaako hän, että surmatöiden tekijä selviää.
”Kyllä. Kun hän on vapaana, kartanon maine kärsii”, Vähäkallio vastasi.
Haastattelun aikana puhuttiin myös Vähäkallion aseharrastuksesta. Vähäkallio sanoi, ettei hänen asekokoelmastaan ole mitään kateissa.
Kun noin kymmenen minuuttia oli kulunut, Vähäkallio ilmoitti haastattelun päättyneen.
”Vähäkallio sanoi siinä vaiheessa, että hänellä on muita tapaamisia.”
Kai Kustaa Vähäkallio antamassa haastattelua työhuoneesaan 24. toukokuuta vuonna 1972. Kuva: Martti Peltonen
Markkula ja Peltonen poistuivat Vähäkallion työhuoneesta ja kartanon isäntä ohjasi heidät eteiseen.
”Siellä oli kaksi miestä. Tunnistin pukuihin pukeutuneet miehet poliiseiksi.”
Haastattelun jälkeen Markkulan mielessä kävi, ettei Vähäkallio ollut välttämättä kertonut kaikkea surmayön tapahtumista.
”Yleensä, kun kysymys on ikävistä asioista, ihmiset pyrkivät auttamaan. Vähäkallio suhtautui meihin vastenmielisesti. Hän halusi meidät ulos nopeasti.”
Hannes Markkula on pitkän linjan rikostoimittaja. Kuva: Juhani Niiranen
Muutama päivä Markkulan tekemän haastattelun jälkeen Kytäjän kartanon surmatöiden selvittely sai uuden käänteen. Keskusrikospoliisi (krp) pidätti tuolloin henkilön tapaukseen liittyen.
Pidätyksestä kerrottiin julkisuuteen 7. kesäkuuta ylimalkaisesti. Siinä vaiheessa pidätetyn henkilöllisyydestä ei kerrottu tarkempia tietoja.
Lopulta 13. kesäkuuta krp tiedotti, että pidätetty henkilö oli tilanomistaja Kai Kustaa Vähäkallio. Vähäkallio oli tunnustanut ampuneensa maillaan telttailleet nuoret miehet omistamallaan aseella.
Vähäkallio oli helatorstain jälkeisenä yönä nähnyt nuorten tekemän leiritulen ja kiivastunut havainnostaan. Tämän jälkeen hän oli ottanut mukaansa pistoolinsa ja ampunut pojat heidän teltassaan.
Vähäkallio ei ollut teon hetkellä humalassa tai minkään muunkaan aineen vaikutuksen alaisena.
Surmatöiden oikeudenkäynti alkoi 10. heinäkuuta 1972 Hyvinkäällä. Vähäkallion oikeusavustaja halusi päämiehensä mielentilatutkimukseen. Pyyntöön suostuttiin.
Mielentilatutkimuksen jälkeen Hyvinkään kihlakunnanoikeus julisti tuomionsa 6. helmikuuta vuonna 1973.
Mielentilatutkimuksen mukaan Vähäkallio oli ollut surmahetkellä täyttä ymmärrystä vailla. Hänet tuomittiin kolmesta taposta 15 vuodeksi kuritushuoneeseen. Hovioikeus piti tuomion ennallaan, mutta korkeimmassa oikeudessa loppuvuodesta 1973 tuomio lyheni 12 vuoteen.
Vähäkallio vapautui ensikertalaisena vankilasta vuonna 1978 kärsittyään puolet tuomiostaan. Vähäkallion elämä päättyi vuonna 1979, kun hän teki itsemurhan.
Kytäjän kolmoissurman tuomion antamisesta tulee 6. helmikuuta kuluneeksi 50 vuotta. Artikkelin lähteenä on käytetty Hannes Markkulan teosta Kuusi suomalaista murhaa.
Lue lisää: Traagisesta kolmoissurmasta tunnettu kartano puretaan
Lue lisää: Mitä tehdään traagiselle kartanolle? Arvoalueen omistajat eivät vielä kerro, puretaanko haamumetsästäjienkin koluama talo: ”Tulemme aikanaan julkisuuteen”
Lue lisää: ”Kirottu” historiallinen kartano saatetaan purkaa Hyvinkäällä, sillä veriteoista tunnettu miljöö vajosi karseaan kuntoon
Lue lisää: Keskellä uusmaalaista maalaismaisemaa on kartano, jonka historia on tragedioita täynnä
