Janne Suhonen kaatui kesken koiralenkin ja löi päänsä pahasti. Hänen avukseen riensi lähistöllä ollut Esko Junnila, joka oli kuullut avunhuudon.
Janne Suhonen (oik.) kaatui lenkillä ja menetti hetkeksi tajuntansa. Hänen avukseen riensi Esko Junnila, joka soitti paikalle ambulanssin. Kaksikko palasi HS:n kanssa kaatumispaikalle muutama viikko tapahtuneen jälkeen. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS
Linda Laine HS
Kuntorata oli jään peitossa.
Raisiolaisen Janne Suhosen askel lipesi liukkaalla alustalla, vaikka hän oli varustautunut nastajalkinein. Suhonen kaatui ja löi päänsä pahasti. Lenkillä mukana olleet parsonrussellinterrierit Otto ja Bobo jäivät pyörimään isäntänsä ympärille.
”Ajattelin oikaista pururadan kautta kotiin, kun ei ollut lunta tai hiihtäjiä. Aluksi siinä oli sepeliä, sen jälkeen jäätä ja sitten mentiin”, Suhonen kuvailee parin viikon takaista kaatumistaan raisiolaisella Kerttulan kuntoradalla.
Hän ei muista tapahtuneesta juuri mitään ja kertoo menneensä aluksi hetkellisesti tajuttomaksi. Suhosen avunhuudon kuullut Esko Junnila sen sijaan muistaa tilanteen hyvin.
”Hän oli siellä selällään jään päällä”, Junnila kertoo.
Junnila riensi apuun.
”Ihmisen täytyy olla aika paatunut, jos ei mene apuun, kun toinen makaa siellä yksinään huutamassa apua ja kaksi koiraa juoksee irrallaan vieressä”, Junnila sanoo.
Janne Suhonen ei muista kaatumisesta juuri mitään. Auttajalleen hän on kiitollinen. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS
Kaatumisessa Suhosen pipo lensi pois päästä ja silmälasit putosivat maahan. Päähän tulleesta haavasta vuosi verta.
”En uskaltanut liikuttaa häntä, koska minulla ei ole alan koulutusta. Pelkäsin, että hänen selälleen tai päälleen on tapahtunut jotain”, Junnila kertoo.
Hän selostaa tarkistaneensa, oliko Suhonen tajuissaan ja sattuiko tähän. Suhosen pään alle Junnila kertoo asettaneensa maahan lentäneen pipon.
”Selitin hänelle, missä hän on, ja samalla näpyttelin puhelimeen 112, että ambulanssi saadaan nopeasti paikalle”, Junnila sanoo.
Suhonen ei tuntunut tietävän päivää tai kellonaikaa, mutta vaimonsa puhelinnumeron hän muisti selkeästi.
”Yritin soittaa kolme kertaa. Sitten hän soitti takaisin. Kerroin, että on käynyt onnettomuus”, Junnila kertoo.
Koirat hän sitoi taluttimista kiinni läheiseen puuhun.
Koirat Otto ja Bobo pysyivät isäntänsä lähellä, kun tämä oli kaatunut jäisellä radalla. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS
Suhosen vaimo Päivyt Suhonen oli palaamassa asioilta läheiseltä Friisilä-talolta, kun hän huomasi, että pururadalle päin ajoi ambulanssi.
”Tiesin heti, että se on meidän Jannelle. Hänen piti olla kotona jo ennen kuin lähdin, mutta hän ei ollut tullut sovitusti takaisin”, Päivyt Suhonen sanoo.
Hän huomasi, että tuntemattomasta numerosta oli yritetty soittaa hänen autossa olleeseen puhelimeensa. Hän soitti takaisin ja ajoi autonsa kuntoradan lähistölle. Matka kesti pari minuuttia. Ambulanssi oli paikalla ja ammattilaiset tutkivat maassa makaavaa miestä.
”Ambulanssiväki oli todella fiksua. He kertoivat heti, että vievät Jannen Tyksiin”, Päivyt Suhonen sanoo viitaten Turun yliopistolliseen keskussairaalaan.
Hän itse vei koirat kotiin ja jäi odottamaan lisätietoja miehensä voinnista.
Esko Junnila (vas.), Janne Suhonen ja Päivyt Suhonen palasivat kaatumispaikalle. Rata oli edelleen paikoin hyvin jäinen. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS
Kotiin Janne Suhonen pääsi päivä kaatumisen jälkeen. Hän oli saanut aivotärähdyksen ja pienen murtuman alaselkäänsä. Päähän tulleeseen haavan laitettiin kolme tikkiä.
Viime päivinä hän on jälleen uskaltautunut koirien kanssa lenkille.
Auttajalleen Janne Suhonen on kiitollinen. Oli pieni onnenkantamoinen, että Junnila ylipäätään sattui paikalle.
”Olin paikalla noin puoli tuntia. Koko sinä aikana ei näkynyt ainuttakaan muuta kulkijaa”, Junnila muistelee.
Hän on innokas hiihtäjä. Onnettomuusaamuna hän oli oikaissut kuntoradalle tarkistamaan radan kuntoa. Talvisin alueella menee latuja. Junnila kertoo hiihtäneensä tänä talvena jo satoja kilometrejä.
Päivyt Suhonen laittoi miehensä saamasta avusta kiitospäivityksen paikalliseen sosiaalisen median ryhmään. Hän halusi kertoa, että ihmiset uskaltavat vielä auttaa apua tarvitsevia.
Päivyt Suhonen on pitänyt ensiapukursseja yli 30 vuotta. Hän kannustaa kaikkia käymään sellaisen. Koskaan ei voi tietää, milloin taidoista on hyötyä.
Avun saaminen tuntemattomilta ei aina ole itsestään selvää. Päivyt Suhonen arvelee, että kaikki ihmiset eivät välttämättä uskalla toimia yksin tai ovat sokissa, eivätkä sen takia pysty toimimaan.
Junnila toteaa, että hänelle auttamispäätös oli hyvin selkeä, koska hän oli ainut ihminen paikalla. Hänen mukaansa kaupunkien keskustoissa vastaava tilanne voi olla joillekin vaikea.
”On valitettavaa, jos ihmisellä on todellinen hätä, eikä kukaan auta. Se voi johtua pelosta, tietämättömyydestä tai vastuun pakoilusta, koska paikalla on muitakin”, Junnila arvelee.
Haluatko lisää luettavaa Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.
