Turusta on löydetty uusi hiidenkiuas eli tuhansia vuosia vanha hauta.
Haagan hiidenkiuas voi jäädä tavalliselta ihmiseltä tyystin huomaamatta. Sammaleen ja puiden alla on kuitenkin tuhansia vuosia vanha hautaröykkiö. Kuva on otettu marraskuussa. Kuva: Juha Ruohonen
Linda Laine HS
Turkulaisessa metsikössä on sammalten peittämä vaatimattoman näköinen kumpare, jonka päällä kasvaa katajaa ja mäntyä. Maasta pilkistää kivenmurikoita. Lähistöllä kiemurtelee Aurajoki.
”Asia oli heti päivänselvä”, sanoo arkeologian yliopisto-opettaja Juha Ruohonen.
Kyseessä on tuhansia vuosia vanha hauta. Pronssikautinen hiidenkiuas.
Haagassa sijaitsevan kumpareen salaisuus alkoi paljastua keväällä, kun Ruohonen sai historiaharrastajalta vinkin, että mäeltä voisi löytyä hautaröykkiö.
Marraskuussa Ruohonen johdatti mäelle opiskelijaryhmän. Ammattilaisen arvioivan katseen alla vaatimaton kumpare muuttui muinaismuistolain suojelemaksi muinaisjäännökseksi.
Tavalliselle tallaajalle tuskin tulee mieleenkään, että mäennyppylä onkin hauta. Ruohonen kuitenkin tietää, mitä etsiä.
”Mäen korkeimmalla kohdalla olevat kivet eivät voi olla siinä luonnollisesti. Se ei jääkauden takia ole mahdollista. Kivet ovat ihmisen asettelemia”, Ruohonen kertoo.
Kallioisen mäkialueen korkein kohta on tyypillinen sijainti pronssikautiselle haudalle. Paikalta on ollut hyvä näkyvyys Aurajoelle, jonka uoma jokilaaksossa on ollut 3 000 vuotta sitten paljon nykyistä leveämpi.
Suomessa rautakausi ajoittuu vuosille 1500–500 ennen ajanlaskun alkua.
Haagan hiidenkiuas on lähes kymmenen metriä pitkä ja noin seitsemän metriä leveä. Korkeutta haudalla on tällä hetkellä vain 20–40 senttimetriä. Rakentamisaikaan röykkiö on ollut todennäköisesti korkeampi ja kooltaan pienempi, mutta kiviä on aikojen saatossa levinnyt laajemmalle alueelle.
”Maallikon silmään Haagan röykkiö ei välttämättä näytä mitenkään erikoiselta. Se voi olla osasyy siihen, miksi se löytyi vasta nyt. Marjastaja varmaan kävelee ohi”, Ruohonen sanoo.
Vastaavia hautaröykkiötä ei ole Aurajoen varrella tiedossa kovinkaan paljon. Suurin osa Varsinais-Suomen hiidenkiukaista on lähempänä rannikkoa.
Haagan hiidenkiuas on toisellakin tapaa poikkeuksellinen.
”Kun tämä löytyi, tuli hieman epätodellinen tunne. Tutkijat ovat ajatelleet, että Turun seutu ja etenkin Aurajokilaakso on käyty hyvin läpi viimeisen 150 vuoden aikana. Nyt tuli sellainen olo, että miten vähän tiedämme, kun tällainen voi vielä löytyä”, Ruohonen kuvailee tuntojaan.
Hänen mielestään Haagan hiidenkiukaan löytyminen on merkki siitä, että arkeologista perustutkimusta ei ole tehty tarpeeksi.
”Tällaisia ei pitäisi enää löytyä. Alueen pitäisi olla tarkasti tutkittu jo aikoja sitten.”
Ruohonen arvioi, että hautaröykkiö on todennäköisesti koskematon. Haudan tarkempaan tutkimiseen vaikuttaa se, saavatko tutkijat siihen rahoitusta. Tavalliset ihmiset eivät saa mennä muinaisjäännöstä kaivelemaan.
”Tällaisista haudoista ei välttämättä löydy mitään. Jos jotain löytyy, niin yhden tai useamman vainajan palaneita luita ja joskus myös pieniä metalliesineitä ja saviastian kappaleita”, Ruohonen sanoo.
Syynä on pronssikautinen polttohautaustapa.
”Vainaja poltettiin roviolla esineiden kanssa. Palaneet luut ja esineet otettiin talteen ja haudattiin hiidenkiukaaseen”, Ruohonen kertoo.
Tämän hetkisen käsityksen mukaan hiidenkiukaat ovat tärkeiden ihmisten kuten sukujen vanhimpien tai päälliköiden hautoja.
Ruohosesta Haagan hiidenkiukaan arkeologinen tutkiminen täydentäisi kuvaa Aurajokilaakson pronssikautisesta historiasta. Tutkimuksen avulla hauta pystyttäisiin myös ajoittamaan noin sadan vuoden tarkkuudella.
”Haudat kertovat siitä, että haudattujen yhteisön asuinpaikat ovat olleet jossain lähellä. Pronssikautiset asuinpaikat olisivat löydettävissä”, Ruohonen arvioi.
Haagan alueelta on tänä vuonna löydetty myös kuppikiviä. Toinen nimitys niille on uhrikivi. Ne ajoittuvat rautakaudelle, eli ovat hiidenkiukaita nuorempia.
Kyse on kiveen tai kallioon uurretuista pyöreistä koloista.
Haagan alueelta löytyi keväällä kuppikallio, jossa on useita pyöreitä koloja. Kuva on toukokuulta. Kuva: Juha Ruohonen
”Uhrikivet ovat ehkä suurin mystinen muinaisjäännösryhmä Suomessa. Niiden käyttötarkoitusta ei tiedetä”, Ruohonen kertoo.
Hänen mukaansa kuppikivien on kuitenkin ajateltu olevan paikkoja, joissa rautakauden ihmiset ovat uhranneet luonnonantimia erilaisia elämäntapahtumia varten. Kivien on arveltu olleen myös yhteydessä peltojen hedelmöittämisriitteihin.
Pronssikautisten ja rautakautisten muinaisjäännösten löytyminen lähekkäin samalta alueelta kertoo asutuksen jatkumosta.
”Seudulla on ollut jatkuvaa asutusta, kun näitä löytyy rinnakkain”, Ruohonen sanoo.
