HS Turku|HS Turku
Rauhoitettu näätäeläin on levinnyt joka puolelle Suomea. Viimeisenä se valtasi Lounais-Suomen ja Turun seudun.
Saukko söi kalasaalista Myllysillan kupeessa. Kuva: Otto Glader
Toni Lehtinen HS
Lietolainen Otto Glader oli liikkeellä autollaan Turun keskustassa keskiviikkona illalla. Hän pysähtyi Aurajoen ylittävän Myllysillan kohdalle punaisiin valoihin. Hän havaitsi silmäkulmassaan erikoista liikettä.
Oliko joen jäällä mahdollisesti joku näätäeläin?
Glader on tottunut luonnossa liikkuja, joten mahdollisuus erikoiseen havaintoon oli tietenkin houkutteleva. Hän ajoi autonsa parkkiruutuun ja lähti kävelemään eläintä kohden. Harmillisesti hänellä oli vain puhelimen kamera käytössä.
”Siinä se saukko möllötti ja söi kalaa”, Glader kertoo.
Hän lähestyi rauhallisesti eläintä, mutta piti riittävän etäisyyden, ettei saukko säikähtäisi. Eläin jatkoi kalan, mahdollisesti ahvenen syömistä.
”Se natusteli kalan ihan huolella ja lähti sen jälkeen hakemaan uutta. En ole koskaan ennen nähnyt saukkoa luonnossa”, Glader iloitsee.
Kalan syötyään eläin suuntasi takaisin jokeen ja livahti rantapenkan ja jään välistä sulaan veteen.
Ruokailun jälkeen saukko sukelsi takaisin Aurajokeen. Kuva: Otto Glader
Biologi Risto Sulkava kertoo, että Suomen saukkokanta on parantunut hiljalleen sen jälkeen, kun eläin rauhoitettiin vuonna 1974. Sulkava tutki väitöskirjassaan saukon ekologiaa.
Saukko lasketaan nykyään elinvoimaiseksi lajiksi, ja eläinhavaintoja on saatu lähes joka Suomen kolkasta. Luonnonvarakeskus Luken mukaan saukkokanta kaksinkertaistui vuodesta 1990 vuoteen 2015.
”Turun kulma oli kaikkein pisimpään alue, jossa saukkoja ei havaittu ollenkaan. Eläin on hiljalleen vallannut lounaista rannikko- ja saaristoaluetta. Nyt se on sitten jo Turun keskustassakin, hienoa!”
Saukko kuvattuna Korkeasaaressa. Kuva: Mika Ranta / HS
Saukko on näätäeläimiin kuuluva laji, joka on sopeutunut vesielämään. Suomessa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Saukoilla on tyypillisesti ruskea tuuhea turkki ja pitkät viiksikarvat.
Saukon pituus vaihtelee yleensä noin 50–100 senttimetrin välillä. Hännällä pituutta on noin 26–55 senttiä.
Täysikasvuinen saukko painaa noin 5–10 kiloa.
Saukko on Suomessa rauhoitettu.
Konservaattori Ari Karhilahti Turun eläinmuseosta kertoo, että saukko on tuttu eläin Lounais-Suomen joissa. Aurajoen yläjuoksulla eläin saalistaa monessa koskipaikassa, muun muassa Halisten- ja Nautelankoskissa.
Karhilahti uskoo, että eläin myös todennäköisesti asuu ja lisääntyy Aurajoen yläjuoksulla.
Tiedot saukosta kerätään usein lumijälkien perusteella.
”Se, että sattuu näkemään saukon, on luojan lykky. Perniössä sijaitseva joen alajuoksu on voimalaitoksen jälkeen monta kilometriä sulana kovallakin pakkasella. Sielläkin luontokuvaaja joutuu usein päivystämään koko päivän, että näkee saukon vilaukselta. Aurajoessa samaa vilausta varten voisi joutua päivystämään viikon yhtä soittoa”, Karhilahti nauraa.
Se, että saukko hakeutuu yhä lähemmäksi ihmisiä, johtuu eläimen tottumisesta ihmisiin.
”Saukko on oppivainen. Yleensä se hakeutuu lähemmäs ihmisiä tiukempien talvien aikana, kun ruuasta on pulaa”, Sulkava arvioi.
Asiantuntijat neuvovat väittämään saukkoa, jos sellaisen sattuu havaitsemaan. Kohtaaminen voi olla kohtalokas saukolle.
Mitä enemmän se tottuu ihmiseen, sitä todennäköisemmin se uskaltautuu joesta kuivalle maalle, yleensä liikenteen sekaan.
”En ole nähnyt 45 vuoden aikana yhtään nälkään kuollutta saukkoa. Valtaosa kuolleista oli jäänyt auton alle, Karhilahti sanoo.
Hän kertoo, että saukolla on tyhmä tapa nousta siltojen kohdalla joesta. Saukko jää auton alle usein juuri sillan kohdalla.
”Ne ylittävät sillat yläkautta ja merkkaavat samalla sillanpielet. Luontainen reviirinmerkkaaminen ei oikein sovi ihmisten maailmaan”, Karhilahti harmittelee.
Haluatko lisää luettavaa Turun seudulta? Tilaa HS Turun uutiskirje täältä.
