HS Ukrainassa | HS kysyi tuhotussa Harkovan kaupungin­osassa, mitä ihmiset toivottavat Putinille 70-vuotis­päivänä

Harkovan Saltivka on satojentuhansien asukkaiden alue, josta Venäjän raketti-ja ohjusiskujen seurauksena on tullut aavekaupunki.

Harkova

Koillisessa Ukrainassa sijaitseva Harkova on Ukrainan toiseksi suurin kaupunki, jossa ennen Venäjän hyökkäystä asui puolisentoista miljoonaa ihmistä.

Harkovan koilliskolkassa taas on Saltivkan kaupunginosa, valtava kerrostaloalue, jonka rakennuskanta on suurelta osin Neuvostoliiton ajoilta.

Saltivkassa asui ennen sotaa satojatuhansia ihmisiä. Venäjä on tulittanut Saltivkaa helmikuusta lähtien raketein ja ohjuksin. Viime viikkoina tulitus on hellittänyt, kun Ukrainan joukot saivat venäläiset työnnettyä kauemmas Harkovasta.

Nyt Saltivka on varjo entisestään, kuin aavekaupunki. Tunnelma on epätodellinen. Kokonaiset kerrostalot ovat pelkkiä rankoja, ja joka puolella näkee mittavia vahinkoja.

Kaupunginosan kaduilla ja pihoilla kulkee vain yksittäisiä ihmisiä, jotka käyvät tarkastamassa asuntojaan ja hakemassa irtaimistoa.

Saltivka on laajalti elinkelvoton, koska lämmitys ei toimi eikä vesi juokse läheskään joka talossa. Työmiesten porukat yrittävät korjata sen, mikä korjattavissa on, mutta talvi tekee vääjäämättä tuloaan.

HS kysyi perjantaina Saltivkan kaduilla, millaisia terveisiä ihmiset haluavat lähettää 70 vuotta täyttävälle Venäjän presidentille Vladimir Putinille.

Useimmat halusivat vuodattaa sappeaan Kremlin suuntaan, ja hyvin monet vastauksista olivat painokelvottomia. Seuraavassa muutamia mietteitä Saltivkasta:

”Toivon hänen kohtaavan Jumalan ja maksavan synneistään. Minä uskon Jumalaan, enkä voi toivoa hänelle pahaa. Mutta hän ja hänen sotilaansa maksakoot teoistaan.”

Jekaterina Olennikova, 73, eläkeläinen, joka oli täyttämässä astiaansa vesipisteellä.

”Levätköön rauhassa. Painukoon helvettiin.”

Daniil Koropkin, 20, opiskelija, joka oli kavereidensa kanssa katsomassa kotitalon kuntoa.

”Toivotan hänelle, että painu v–un.”

Konstantin Borovoi, 32, vapailla oleva sotilas.

”Yleensä ei saa toivoa kenellekään mitään pahaa, mutta minä toivon, että hän joutuu maksamaan siitä, mitä on tehnyt.”

Valentina Lisak, 80, eläkeläinen, joka oli käymässä kotonaan.

”Alkaa olla aika miettiä oman sielunsa tilaa. Jonain päivänä hän kuolee, ja Jumalalle pitää pystyä kertomaan jotain. Hän varmaan kertoo Jumalalle, että taisteli natseja vastaan ja Venäjän puolesta.”

Jelena Sokolova, 63, lastenpsykologi, joka oli siivoamassa pihaa asuntonsa edustalla.

”Toivon, että on viimeinen syntymäpäiväsi.”

Taras Botšarov, 42, työmies, joka oli tekemässä korjaustöitä vaurioituneessa kerrostalossa.