HS Ukrainassa | Ukrainalainen perhe kävi nukkumaan rauhallisella omakotitaloalueella, sitten iskeytyi Venäjän ohjus – ”He aina pelkäsivät, että minä kuolen rintamalla. Kävi päinvastoin”, sanoo perheenisä

Ukrainalainen perhe räjähti Venäjän ohjusiskussa. ”Eilen löytyi yksi ruumiinosa lisää”, sanoo vaimonsa ja lapsensa menettänyt Vjatšeslav Patlanj kotitalonsa raunioilla.

Dnipro

Asuinalue on rauhallinen.

Tavallisia kaksi-kolmikerroksisia omakotitaloja ja sieviä puutarhoja maalattujen piha-aitojen takana. Šišina-katu on päällystämätön tie talojen välissä.

Talo numero kolmen kohdalla koittaa tyrmistyttävä näky, jota on vaikea aluksi tajuta.

Talo puuttuu. Koko rakennusta ei kirjaimellisesti ole. Paikalla on valtava monttu, ainakin kymmenen metriä leveä ja arviolta lähes yhtä syvä.

Kaksi päivää sitten, torstaina 29. syyskuuta kello 0.55 aamuyöstä, taivaalta syöksyi valtava ohjus. Se räjäytti kappaleiksi koko omakotitalon ja sen sisällä olleet ihmiset. Kiviseiniä, katonpalasia ja ruumiinosia sinkoutui paineaallossa kymmenien metrien päähän naapuritalojen pihoille.

Ohjusisku tappoi talo numero kolmen asukkaat, ukrainalaisen perheen. He olivat toivottaneet tekstiviesteillä hyvää yötä muualla olleille perheenjäsenilleen ja käyneet nukkumaan.

Sitten he räjähtivät.

Talossa numero kolme ohjus tappoi neljä ihmistä.

Isoäiti Alla Shilo, syntynyt vuonna 1961.

Hänen aikuinen tyttärensä Natalija Patlanj, syntynyt vuonna 1984.

Natalian lapset: Vasilisa-tyttö, yhdeksän vuotta. Ivan-poika, seitsemän vuotta.

Lauantaina puoleltapäivin montun laidalla kulkee yhä järkyttyneessä tilassa oleva mies. Hän katsoo talosta jäänyttä rojua, pieniksi palasiksi pirstoutuneita lautoja ja kiviseinän palasia. Rojun seasta pilkistää musta kävelykenkä, vaaleansininen pupupehmolelu, turkoosi kylpytakin vyö.

”En pysty nyt edes sanomaan ääneen heidän nimiään”, sanoo Sergei Shilo tuskaisesti. ”He olivat minun perheeni, minun rakkaimpani.”

Iskussa tapettu Alla oli hänen vaimonsa. He olivat naimisissa vuodesta 1984.

Talosta jäi jäljelle vain hieman sivummalla sijainnut kellarimonttu, jonka päältä rakennus pyyhkiytyi räjähdyksessä pois. Kellarin hyllyllä on yhä lasipurkkeja, joihin on säilötty tomaatteja.

Ukrainan viranomaiset tutkivat torstaiöistä Venäjän ohjusiskua sotarikoksena. Ja sotarikoksen tunnusmerkit ovat ilmeiset.

Tapetut olivat siviilejä. Talo sijaitsi siviilialueella Slahovkan omakotikortteleiden keskellä Dnipron suurkaupungin etelälaidalla keskisessä Ukrainassa. Sotarintamalle on matkaa noin sata kilometriä.

Ukrainan viranomaisten alustavien tietojen mukaan Venäjä käytti iskussa neuvostovalmisteista Kh-22-risteilyohjusta. Se on järeä tuhoase, joka on suunniteltu laivojen upottamiseen. Ohjuksen taistelukärki eli räjähteet sisältävä osa painaa tonnin. Ohjus voidaan varustaa myös ydinkärjellä.

Ohjuksen kantama on 600 kilometriä. Se saatettiin laukaista lentokoneesta todella kaukaa. Tiedot aseesta eivät kuitenkaan ole vielä vahvistettuja.

Joka tapauksessa ilmaisku omakotitaloon asuinalueella on järjetön. On mahdollista, että ohjus meni harhaan. Se ei tietenkään lievennä rikosta.

Perheen tuhoaminen ohjuksella herätti Ukrainassa laajaa huomiota, vaikka ukrainalaisten arki on järkytyksiä täynnä. Kuvia räjähdyskraatterista ja perheen jäämistöstä levitti sosiaalisessa mediassa jopa presidentin vaimo Olena Zelenska. Moni jakoi kuvaa iskun ainoasta selviytyjästä, surusilmäisestä koirasta nimeltä Krim. Koira on nimetty Ukrainalle kuuluvan mutta Venäjän miehittämän Krimin niemimaan mukaan.

Öisen räjähdyksen jälkeen, pelastustyöntekijöiden valoissa, naapurit näkivät Krim-koiran seisovan räjähdyskuopan äärellä hätääntyneenä.

”Minusta näytti siltä kuin koirakin olisi itkenyt”, sanoo naapuri Lubov Levtšenka . Hänen kotinsa keittiö tuhoutui ja matot lensivät lattialta paineaallossa, vaikka välissä on yksi talo.

”Tuo talo pelasti minun henkeni.”

Toinen naapuri, vastapäisessä talossa asuva Nikolai Novastroinih tuli savun ja pölyn laskeuduttua ulos talostaan. Pihaportin edessä maassa makasi irronnut käsivarsi.

”Meidän puutarhaamme lensi osa lapsen ruumiista”, Novastroinih sanoo.

Ensikuvissa ohjuksen jättämä kraatteri on lähes tyhjä. Kaikki sinkoutui pois. Nyt kaksi päivää myöhemmin kuoppa on täynnä rakennuksen jäänteitä ja pirstoutunutta irtaimistoa, koska pelastustyöntekijät ja tutkijat ovat konein siirrelleet rojua.

Kuopan pohjalla kävelee mies, jonka katse on tyhjä. Hänellä on kädessään nippu valokuvia, joita hän on poiminut rojun joukosta.

Vjatšeslav Patlanj menetti ohjusiskussa vaimonsa, kaksi lastaan ja anoppinsa. Hän itse ei ollut kotona, koska hän oli tekemässä sitä, mitä hän on tehnyt keväästä lähtien: sotinut venäläisiä hyökkääjiä vastaan.

Torstaina Patlanj oli itärintamalla Kramatorskin lähellä suorittamassa tehtävää. Hän kertoo palanneensa tukikohtaan iltapäivällä viideltä ja lähettäneensä Natalija-vaimolle tekstiviestin.

”Pyysin häntä ostamaan minulle uuden vyön. Vanha on kulut rikki”, Vjatšeslav Patlanj sanoo venäjäksi, joka on hänen ja perheen äidinkieli.

Natalija-vaimo työskenteli arkkitehtinä, suunnitteli uusi taloja Ukrainaan. Sodan ajan hän teki töitä kotoaan. Lapsetkin kävivät koulua etäopetuksena internetin kautta. Torstai-iltana työt oli tehty, leikit leikitty. Illalla kymmeneltä Natalia vielä viestitti miehelleen rintamalla.

”Vitsailimme vyön koosta. Toivotimme kauniita unia.”

Montun laidalle on aseteltu pieni muistomerkki. Naapureiden ja ystävien tuomia kukkia. Joku on laittanut viereen kauniin piirroksen naisesta, kahdesta lapsesta ja koirasta. Kukkiin nojaa Vasilisan oranssi tiikeripehmolelu. Maassa on Ivanin kouluvihko, jota koristaa kuva Autot-piirrossarjasta. Kanteen Ivan on kirjoittanut nimensä ja tekstin: ”Ukrainankielen työvihko. Toinen luokka.”

Patlanj näki perheensä viimeisen kerran puolitoista viikkoa sitten, 20. syyskuuta. Hän oli päässyt rintamalta lomalle kotiin.

”Kun olin lähdössä, poikani halasi minua hyvin pitkään”, Patlanj sanoo.

”He aina pelkäsivät, että minä kuolen rintamalla. Kävi päinvastoin.”

Venäjä tekee ilmahyökkäyksiä Ukrainan siviilejä vastaan käytännössä joka päivä. Pahinta on rintamalinjalla. Mutta Venäjä tekee ilma-iskuja myös kymmenien tai jopa satojen kilometrien päähän rintamasta. Tällä viikolla Venäjä on iskenyt siviilikohteisiin esimerkiksi Odessassa, Mykolajivissa, Zaporižžjassa ja täällä Dniprossa. Ohjuksilla, raketeilla, lennokeilla. Kävelykadulle, bussipysäkille, autotorille, asuintaloihin.

Dnipro on puolentoista miljoonan asukkaan kaupunki. On tornitaloja, puistoja, museoita, siltoja mahtavan Dneprjoen yli. Elämä kaupungissa näyttää päivisin lähes tavalliselta. Ravintolat ovat auki, ihmisiä käy töissä ja bussit kulkevat aikataulujen mukaan.

Mutta Venäjän terrori voi iskeä koska ja missä vaan.

Tuhotun kotinsa raunioilla Patlanj nostaa päätään ja kysyy. Mistä te olittekaan? Suomesta?

Sitten Vjatšeslav Patlanj sanoo suomeksi:

”Mustikka.”

”Puolukka.”

”Suonenjoki.”

Patlanj on käynyt jo vuodesta 2015 Suomessa kesäisin poimimassa marjoja saadakseen lisätuloja perheelleen.

Helmikuussa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Patlanj ehdotti vaimolle, että he kaikki lähtisivät Suomeen turvaan.

”Vaimo ei halunnut. Hän ei tykkää matkustaa vieraisiin paikkoihin. Niin jäimme.”

Mitä jos. Se on nyt Patlanj tuskallinen ajatus.

Myös isoisä Sergei Shilolla on vaikea ajatus käsiteltävänä. Aiemmin hän ja koko perhe asuivat Kirov-kadulla lähellä lentokenttää. Sodan alettua helmikuussa Venäjä teki paljon pommituksia, ja perhettä pelotti. Suvulle oli jäänyt tyhjäksi omakotitalo, kun Shilon äiti oli kuollut.

”Toin perheen tänne. Tämä on rauhallinen alue. Ajattelin, että täällä on turvallista”, Shilo sanoo.

Nyt hän syyttää itseään.

”Yritin vain tuoda heidät turvaan”, isoisä sanoo ja murtuu.

Sotarikoksia tutkitaan pitkään. Ukrainassa tutkintaa tekevät paikalliset viranomaiset. Monissa tapauksissa apuna ovat kansainväliset tutkijat. Sotien rikoksista kuitenkin vain harvoin saadaan ketään tuomiolle.

Ukrainan sodassa on helmikuun 24. päivästä alkaen kuollut virallisen tilaston mukaan noin 6 000 siviiliä. Todellinen uhriluku voi olla kymmeniätuhansia, sillä Venäjän hallussaan pitämillä alueilla on joukkohautoja ja raunioita, joita kukaan ei ole tutkinut.

Patlanj ei vielä tiedä, koska hänen perheensä hautajaiset pidetään. Rikostutkinta on kesken. Ja on myös makaaberi ongelma: kaikkia naapurustoon singonneita ruumiinosia ei välttämättä ole vielä löydetty.

”Eilen löytyi yksi ruumiinosa lisää.”

Noin 7,5 miljoonaa ukrainalaista on paennut kodeistaan. Kaupunkeja on murskattu. Euroopan talous on kriisissä. Raivohulluissa puheissaan Putin uhkailee ydinsodalla. Juuri nyt näyttää siltä, että Putin pysäytetään vain sotimalla.

Vjatšeslav Patlanjin lempinimi on Slava. Se tarkoittaa kunniaa.

Kun perheen hautajaiset on pidetty, palaatko sotimaan?

”Tietenkin.”