Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Hyvin vanhoja palvonta­menoja keskellä Helsinkiä – Maamme-laulu kuultiin alkuperäis­kielellä

”Klinge brukar anlända alltid en minut till tolv”.

Keskellä Helsinkiä Esplanadin puistossa havaittiin sunnuntaina tilastollisesti merkittävä tiivistymä vitivalkoisia kaulahuiveja ja poskisuudelmia.

Kansallisrunoilija J.L. Runebergin (1804–1877) seisontapatsaan itäpuolelle puistokäytävälle kerääntyi puolikaaren muotoon lähemmäs 200 ihmistä.

Kansallisrunoilijan palvontamenojen perinne on hyvin vanha.

Sama yhteen liittyminen samoja askeettisia rituaaleja noudattamaan tapahtuu joka vuosi aina 5. helmikuuta tasan puolen päivän aikaan, kun aurinko on korkeimmillaan.

Ohjelma on lyhyt ja se on ohi miltei ennen kuin on alkanutkaan, mutta tunnelma on vastaavasti erinomaisesti latautunut, tiivis ja ylävireinen.

Kohta AS:n kuoro kajauttaa Suomis sångin ruotsiksi, lukuun ottamatta sanaa Suomi. Kuva:  Tuomas Manninen

5. helmikuuta on Runebergin syntymäpäivänä. Syntymä tapahtui kaukana Helsingistä Pohjanmaalla Jakobstadissa eli Pietarsaaressa.

Suurin osa osanottajista tuntee toisena entuudestaan ja runebergiaanisten kokoontumisajojen tervehdykset ovat sydämellisiä, hiukan kuin jouluna.

– Bra Runebergsdagen...

– Bra Runebergska...

Hallitseva ja käytännössä ainoa hillitystä puheensorahtelusta erottuva kieli on toinen kotimainen kieli eli ruotsi.

Vaatetus on säänmukainen ja siisti. Tänä vuonna erottui yksi HIFK-pipo.

Keski-ikää nostavat lukuisat valkotukkaiset Runeberg-veteraanit ja muutamat todelliset Runeberg-tervaskannot.

Menojen muodoista ja toteutuksesta, puhdasoppisuudesta ja sävelkirkkaudesta vastaavat Svenska Litteratursälskapet i Finland (SLS) ja Akademiska Sångföreningen (AS).

Fredrik Paciuksen vuonna 1838 perustama AS on täysin mieskuoro ja Suomen vanhin olemassa oleva kuoro. Sen vuosiluvulla kirjailtu, Kazakstanin lippua värimaailmaltaan ja muutenkin muistuttava lippu liehui koleassa viimassa.

Suomen lippu käyttäytyi hillitymmin.

Ei Kazakstanin lippu, vaan Akademiska Sångföreningenin, vuodelta 1838. Kuva:  Tuomas Manninen

SLS:n perustivat vuonna 1885 Helsingissä Carl Gustaf Estlander , Axel Olof Freudenthal ja Axel Lille ja muitakin intomieliä oli mukana.

SKS:n seppeleen laskivat historian professori Henrik Meinander ja Jonas Lång, joka on SLS:n kanslichef ja vicehäradshövding eli toimistopäällikkö ja apulaispiiripäällikkö.

Jonas Lång ja Henrik Meinander (oik) valmiina laskemaan seppeleen. Kuva:  Tuomas Manninen

Tänä vuonna AS aloitti esittämällä isänmaallisten kuorojen suosiman kappaleen Suomis sång, joka tunnetaan suomenkielisellä nimellä Suomen laulu. Sävel on Paciuksen, alkuperäiset ruotsinkieliset sanat Emil von Qvantenin.

Tilaisuus päättyi Maamme-laulun alkuperäiskieliseen versioon Vårt land.

”Vårt land, vårt land, vårt fosterland. Ljud högt, o dyra ord. Ej lyfts en höjd mot himlens rand. Ej sänks en dal, ej sköljs en strand...”

Sanat ovat Runebergin, sävel Paciuksen.

Tämän jälkeen joukko hajaantuu kokoontuakseen taas yhteen vuoden päästä, kun aurinko on korkeimmillaan 5. helmikuuta.

Tänä vuonna paikalla ei nähty yhtä keskeistä hahmoa, professori Matti Klingeä, jonka tapa saapua aina tasan minuuttia vaille 12 oli legenda.

Suosittu sanonta kuuluikin ”Klinge brukar anlända alltid en minut till tolv”.

Vuoden päästä taas sama paikka, sama aika, sama ohjelma. Kuva:  Tuomas Manninen