Saamelaiskäräjälain uudistus on kirvoittanut voimakkaita näkemyksiä, suuntaan ja toiseen. Pohjimmiltaan kyse on yhdestä asiasta: alkuperäiskansojen oikeuksista ja siitä, kenellä on valta vaikuttaa yhteisön asioihin. Asiasta on väännetty peistä myös muualla.
Saamelaisten oikeudet nousivat valtakunnan puheenaiheeksi, kun hallitus riitautui saamelaiskäräjälaista. Julkinen keskustelu on keskittynyt siihen, kenet voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Asia on kuitenkin monisyisempi.
Saamelaiset ovat ainoa tunnustettu alkuperäiskansa Euroopan unionissa. Kaikilla mantereilla, missä alkuperäiskansoja on, heitä on sorrettu, sanoo alkuperäiskansojen tutkimuksen apulaisprofessori Pirjo Kristiina Virtanen Helsingin yliopistosta.
Mikä tahansa ihmisryhmä ei voi julistautua alkuperäiskansaksi
Käräjälain vastustajat ovat sanoneet, että lain muuttaminen sulkisi saamelaiskäräjien ulkopuolelle ihmisiä, jotka kokevat olevansa saamelaisia.
Mikä tahansa ihmisryhmä ei voi julistautua alkuperäiskansaan kuuluviksi. Oma kulttuuri ja kieli määrittävät sitä, Virtanen toteaa.
Norjassa ja Ruotsissa saamelaismääritelmä nojaa kielikriteeriin.
Norjassa saamelaiseksi voidaan määritellä henkilö, joka kokee olevansa saamelainen ja jolla vähintään toinen isoisovanhemmista on ollut saamenkielinen. Myös Ruotsissa kielikriteeri on keskeinen, mutta se yltää vain kolmanteen sukupolveen saakka.
Suomen laista tuttua niin sanottua lappalaiskriteeriä ei muiden Pohjoismaiden lainsäädännöstä löydy.
Lue myös:
Dosentti Leena Heinämäen mukaan Suomessa nykyiseen lakiin kirjatusta saamelaismääritelmästä alettiin kiistellä, kun Suomi alkoi valmistautua alkuperäiskansaojen oikeuksia määrittelevän YK:n sopimuksen, ILO-169:n ratifiointiin.
Heinämäki toimii vierailevana tutkijana Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutissa Lapin yliopistossa.
– Sopimuksen tulkittiin merkitsevän maaoikeuksien palauttamisia saamelaisille. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutui henkilöitä, joilla saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan ei ole tämän päivän yhteyttä saamelaiskulttuuriin ja saamelaisuuteen, Heinämäki kertaa.
Eduskunta ei ole ratifioinut sopimusta.
Brasialiassa aiempaa useampi halusi olla musta, kun he saivat vähemmistön oikeuksia
Alkuperäiskansaan kuulumisesta on käyty keskustelua myös muiden alkuperäiskansojen kohdalla esimerkiksi Pohjois-Amerikassa.
– Monissa muissakin maissa on paljon keskustelua, että kuka kuuluu alkuperäiskansaan. Kaikissa maissa on kuitenkin keskeistä se omalta kansalta saatu tunnustus, sanoo apulaisprofessori Virtanen.
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen mukaan alkuperäiskansoihin ja vähemmistöihin kuulumisen houkuttelevuus lisääntyy silloin, kun asema tarjoaa jotain etuja. Ne voivat olla todellisia tai kuviteltuja.
Teivainen on tutkinut Etelä-Amerikassa sijaitsevassa Brasiliassa asuvia etnisiä vähemmistöjä ja alkuperäiskansoja.
Brasiliassa ryhmään kuulumisessa on korostettu sitä, miten ihminen itse itsensä määrittelee. Etnisille vähemmistöille on jyvitetty esimerkiksi koulutuspaikkoja. Näillä ryhmillä ei ole samantyyppistä itsehallintoa kuin saamelaisilla.
Vähemmistöryhmän oikeuksien parantaminen näkyi Teivaisen mukaan Brasiliassa siten, että vähemmistöön kuuluviksi tunnistautui merkittävästi aiempaa enemmän ihmisiä.
– Mustaksi identifioituminen kasvoi Brasiliassa sen myötä kun mustille tuli uusia vähemmistöryhmän oikeuksia Brasilian lainsäädännössä, hän kertoo.
Jos yhteisö laajenee hallitsemattomasti, ongelmilta on vaikea välttyä. Vähemmistölle jyvitetyt kiintiöpaikat saattavat esimerkiksi valua ihmisille, joita yhteisö ei katso itseensä kuuluviksi, Teivainen antaa esimerkin.
Alkuperäiskansat tarvitsevat suojaa, ettei enemmistö jyrää niitä
Alkuperäiskansojen oikeuksien turvaaminen laeilla ei tarkoita sitä, että vähemmistöt saisivat etulyöntiaseman suhteessa valtaväestöön. Päinvastoin. Ne yritetään saada samalle viivalle muiden kansojen kanssa, apulaisprofessori Virtanen sanoo.
Tasoitusta tarvitsevat etenkin ihmiset, jotka ovat lähtökohtaisesti heikommassa asemassa. Ilman oikeuksia alkuperäiskansan tulevaisuus voi olla vaakalaudalla.
– Oikeudet antavat alkuperäiskansalle erityistä suojaa erityisesti siltä, että enemmistön intressit eivät jyräisi, Virtanen sanoo.
Talouskasvu menee helposti kulttuurin vaalimisen ohi
Alkuperäiskansojen kulttuurin vaaliminen ja ympäristöarvot jäävät usein toiseksi, kun vaakakupissa painaa talouskasvu. Monen kansan haasteena on valtateitä, kaivoksia ja metsähakkuita. Näissä asioissa esimerkiksi kansainvälisiä sopimuksia rikotaan.
Sama pätee saamelaisiin. Saamenmaan alue yltää Norjasta Ruotsin ja Suomen kautta Venäjälle saakka. Virtanen huomauttaa, että luonto on herkkä ja esimerkiksi kaivosteollisuus vaikuttaa alueeseen kauan.
Hänen mukaansa saamelaisia ei ole kuultu riittävästi päätöksenteossa.
– Päätöksillä on suuri vaikutus alueiden hyvinvointiin ja erityisesti nuorten sukupolvien mahdollisuuksiin harjoittaa perinteisiä elinkeinoja.
Norjassa saamelaisten asema on paremmin turvattu kuin Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä
Neljän valtion alueella elävien saamelaisten tilanteissa on eroja.
Saamelaisasioiden edelläkävijä on ollut Norja. Norja on maista ainoana allekirjoittanut ILO 169 -sopimuksen, ja siellä saamenkielisten oikeudet toteutuvat muita maita paremmin. Erityisesti pohjoisen Finnmarkissa asuvien maaoikeudet on turvattu.
Norjan saamelaiskäräjillä on myös isompi budjetti ja enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomen ja Ruotsin vastaavilla.
– Norjan saamelaiskäräjillä on myös enemmän vaikutusvaltaa esimerkiksi ympäristökysymyksissä kuin muissa maissa, kertoo alkuperäiskansaoikeuden dosentti Leena Heinämäki.
Ruotsin saamelaiskäräjillä ei ole tähän saakka ollut Ruotsissa yhtä kattavaa mahdollisuutta neuvotella viranomaisten kanssa kuin Suomessa ja Norjassa. Tilanne paranee uuden lain ansioista.
Heikoimmin saamelaisilla menee Venäjällä, ja valtion käymä hyökkäyssota Ukrainassa on hankaloittanut tilannetta entisestään. Saamelaisten oikeudet toteutuvat Venäjällä huonosti – jos ollenkaan.
– Venäjä on myös kiristänyt otettaan suhteessa alkuperäiskansoja edustaviin järjestöihin ja tehnyt merkittäviä rajoituksia niiden toimintaan, Heinämäki toteaa.
Venäjän saamelaisilla ei samanlaista virallista edustuselintä kuin Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaiskäräjät.
Suomen uusi laki vahvistaisi oikeuksia
Nyt Suomessa valmisteltu saamelaiskäräjälain muutos velvoittaisi viranomaisia nykyistä vahvemmin neuvottelemaan saamelaiskäräjien kanssa ja tukisi saamelaisten itsemääräämisoikeutta.
Itsemääräämisoikeuteen liittyy myös oikeus päättää siitä, kenet alkuperäiskansa hyväksyy jäsenikseen.
Suomessa viranomaisilla on velvollisuus neuvotella saamelaiskäräjien kanssa laissa erikseen listatuista asioista, jotka vaikuttavat saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualuetta – esimerkiksi alueelle suunnitelluista kaivoksista.
Kansanedustaja Markus Lohi (kesk.) on väittänyt, että saamelaiskäräjälain uudistus antaisi saamelaiskäräjille "liikaa valtaa" muun muassa saamelaisalueille suunniteltavissa maankäyttöhankkeissa.
Todellisuudessa lakimuutos ei kuitenkaan anna käräjille veto-oikeutta, Heinämäki huomauttaa.
Virtasen mukaan alkuperäiskansojen oikeutta päättää omista asioistaan koetellaan muuallakin. Tutkijan mielestä itsemääräämisoikeus on oman hallinnon ja yhteiskunnan kehittämistä.
– Se on alkuperäiskansojen kannalta tärkein asia, ja sitä myös rikotaan kaikista eniten, Virtanen painottaa.
Hallituksen esitys saamelaiskäräjälakiin liittyvistä lakimuutoksista on parhaillaan valiokuntien arvioitavana. Hallituspuolueista keskusta vastustaa lakiesitystä.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 5. joulukuuta kello 23.00:een saakka.
Aiheesta enemmän:
Saamelaiskäräjät hyväksyi hallituksen esityksen saamelaiskäräjälaista yhdellä muutoksella
Kiistelty saamelaiskäräjälaki lähtee lausunnoille vielä useisiin valiokuntiin
Lapin kansanedustajat ja keskusta vastustavat saamelaiskäräjalain muutosta, ja sille on yksi selkeä syy
Putositko kärryiltä, mistä saamelaiskäräjissä ja lakikiistassa on oikein kyse? Katso lyhyt tiivistys
