Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindénin (sd) kommenteista on välittynyt julkisuuteen kuva, että hän yrittää pestä käsiään päivystysten historiallisen pahoista ruuhkista ja hoitajapulasta.
Lindén on korostanut Helsingin Sanomissa ja Twitterissä, että esimerkiksi Husin pitää löytää ratkaisut ruuhkiin ja hoitajapulaan nyt itse. Hänen mukaansa kunnilla on varaa rahoittaa sairaaloita ja muuta terveydenhuoltoa, ja ”asia on poliittisesta tahdosta kiinni”.
Todellisuudessa aiempaa pahemmat päivystysruuhkat – joita on Iltalehden selvityksen mukaan ympäri maan – ovat vain ilmentymä koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän kriisiytymisestä.
Iltalehden selvityksen perusteella sairaanhoitopiireissä, kunnissa ja yksityisellä puolella on laaja huoli siitä, että ensi vuonna hoitajapula ajaa sote-palveluiden saatavuuden entistäkin pahempaan kriisiin. Sanna Marinin (sd) hallituksen uudistusten arvioidaan osaltaan vaikeuttavan tilannetta.
Käydään ensin läpi tilannekuva, sen syyt ja sitten syylliset.
Hoitajapula on pahentunut tänä vuonna niin vanhustenhoidossa kuin terveydenhuollossakin. Kuvituskuva. Mostphotos
Ministeri Lindén on korostanut, että Suomen vakava hoitajavaje on kehittynyt vuosien saatossa, eikä siihen ole helppoja ja nopeita ratkaisuja.
On totta, ettei hallitus voi hetkessä taikoa esimerkiksi Husille kesäsijaisia. On kuitenkin erikoista, että vastuuministeri ryhtyy osoittelemaan sormella kaikkia muita syyllisiä tilanteeseen.
Helmikuusta asti ministerinä toiminut Lindén tai Sanna Marinin hallitus eivät tietenkään ole yksin syyllisiä sote-palveluiden kriisiin tai hoitajapulaan. Kuitenkin julkiset ja yksityiset toimijat nostavat esille IL:n soittokierroksella kerta toisensa jälkeen sen, että hallituksen toimet ovat vaikeuttamassa tilannetta entisestään.
Marinin hallitus on nimittäin toteuttanut tai toteuttamassa nopealla aikataululla useita isoja sote-sektoria koskevia uudistuksia. Lakiin kirjattavat tiukemmat vaatimukset lisäävät tuntuvasti hoitohenkilöstön tarvetta, vaikka jo lähtötilanne hoitajapulan suhteen on ollut vaikea.
Poliitikoilla on ollut kiire säätää kiristyksiä lakiin, mutta samalla hoitajapulaan ratkaisujen hakeminen ja Suomen perusongelmien asettamat realiteetit ovat unohtuneet.
Väestön ikääntyminen lisää terveydenhoidon ja hoivan tarvetta ja luo näin tarvetta yhä suuremmalle hoitohenkilöstön määrälle. Avoimien hoitoalan työpaikkojen määrä on moninkertaistunut.
Jo nyt hoitajavaje on arviolta 10 000–15 000. Työ on raskasta, työoloissa on monin paikoin parannettavaa, eikä monen mielestä palkka vastaa työn kuormittavuutta. Monet vaihtavat alaa tai työpaikkaa sote-sektorin sisällä.
Hoitajien laaja eläköityminen hankaloittaa kuviota: Kevan ennusteen mukaan seuraavien kymmenen vuoden aikana eläkkeelle siirtyy noin 19 000 lähihoitajaa ja 13 000 sairaanhoitajaa. Työelämään astuvat ikäluokat, joista hoitoalalle pitäisi löytää tekijöitä, ovat yhä pienempiä.
Samalla perusterveydenhuollon palvelut ovat olleet pitkään aliresursoituja, jolloin vaivoihin ei saa ajoissa apua ja ne ehtivät pahentua. Erikoissairaanhoito kuormittuu.
Vanhustenhoidossa on arviolta miljardiluokan rahoitusvaje, ja hoivapaikkoja on vähennetty rajusti. Samalla kotihoitoon ei ole tehty riittäviä panostuksia. Huonokuntoiset vanhukset hakevat apua päivystyksestä, joka kuormittuu entisestään.
Terveyskeskusten ja sairaaloiden vuodepaikkoja on karsittu voimakkaasti, osin hoitajapulan vuoksi, eivätkä potilaat pääse päivystyksestä jatkohoitopaikkoihin. Potilaat joutuvat jäämään vain akuuttihoitoon tarkoitettuun päivystykseen jopa päiviksi.
Hallitukset toisensa jälkeen eivät ole onnistuneet reagoimaan riittävällä tavalla hoitajapulan taustalla oleviin perusongelmiin. Tänä vuonna pahentuneet päivystysruuhkat ilmentävät koko sote-palveluketjun kriisiä, johon koronan aiheuttama mittava hoitovelka tuo oman lisänsä.
Pakka uhkaa levitä käsiin.
Marinin hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että se on lisännyt selvästi rahoitusta vanhuspalveluihin, sillä edellisillä hallituskausilla suunta on ollut päinvastainen. Marinin hallitus on myös lisännyt tuntuvasti muun muassa sote-palveluiden järjestämisestä vastaavien kuntien rahoitusta ja saanut sote-uudistuksen lopulta läpi eduskunnassa.
Lisäksi hallitus on keksinyt useita tavoitteiltaan hyviä uudistuksia, joilla sote-palveluiden kriisiä ratkottaisiin.
Ongelmana on se, että lakiin kirjattuja vaatimuksia on kiristetty ilman, että hoitajapulan ratkaisemiseksi olisi tehty merkittäviä toimia.
Esimerkiksi sitova ja asteittain kiristyvä hoitajamitoitus on johtanut siihen, että yhä harvempi vanhus pääsee ympärivuorokautisen hoivan piiriin, vaikka sitä tarvitsisi.
Hoivapaikkoja täytyy pitää tyhjillään, koska hoitajia ei saada mitoitusta vastaavasti. Huonokuntoiset vanhukset ovat kotihoidossa tai sairaaloiden vuodeosastolla, jossa heidän toimintakykynsä usein heikkenee entisestään.
Kotihoitokin kärsii hoitajapulasta ja pidentyneistä jonoista, ja terveydenhuollon palvelut kuormittuvat.
Hoitajamitoitus kiristyy ensi vuoden huhtikuussa 0,7:ään, mikä lisää voimakkaasti hoitajien tarvetta. Hoitajamitoitusta koskevassa laissa uudistuksen lisähenkilöstön tarpeeksi arvioitiin yhteensä jopa noin 5000 henkilötyövuotta.
Lindén lääkärinä ja entisenä Hus-johtajana tietää varsin hyvin, että ilman toimivaa perusterveydenhuoltoa syntyy ongelmia muihin palveluihin, ja niiden ratkaisu on kallista. Hän on Twitterissä huomauttanut, että siksi hallitus tekee hoitotakuun.
Syyskuussa voimaan tulevan lain myötä perusterveydenhuollon kiireettömässä hoidossa tulee päästä hoitoon viikossa hoidon tarpeen arviosta. Nykyisin takuu on kolme kuukautta.
Vaikka osa käynneistä onkin rajattu takuun ulkopuolelle ja takuu on ensimmäisen vuoden ajan kaksi viikkoa, kyseessä on valtava uudistus. Suun terveydenhuollossa hoitotakuu kiristyy kuudesta kuukaudesta kolmeen (vuoden siirtymäajaksi neljään).
Hoitotakuu on hieno tavoite, mutta sekin vaatii lisää henkilöstöä. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että uudistus kasvattaa lääkäreiden, sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien laskennallista tarvetta useilla sadoilla jo ensi vuodesta lähtien.
Vuodesta 2026 alkaen tarvittavat lisäpanokset olisivat jo 672 lääkärin ja 476 sairaanhoitajan henkilötyövuotta.
Esimerkiksi lähi- ja perushoitajia edustava SuPer on huomauttanut, että hoitotakuulainsäädännöllä hallitus on syventämässä hoitajapulaa entisestään.
Lakiuudistuksen myötä hoidon tarpeen arviointia tekevän henkilökunnan kriteerejä kiristetään: lähi- ja perushoitajat eivät saisi enää tehdä arvioita hoidon ja tutkimuksen tarpeesta kuten nykyisin. Samalla sairaanhoitajista on kipeä pula kaikkialla.
Osa alueista on esittänyt huolensa siitä, että sote-uudistuksen rahoitusmalli voi heikentää palveluiden saatavuutta. Kuvituskuva. Minna Jalovaara
Ensi vuoden alussa voimaan tulee myös vanhuspalveluiden uudistamisen ”kakkososa”, jolla on tarkoitus parantaa kotihoidon tilannetta.
Uudistuksella tiukennetaan muun muassa kotihoidon palvelusuunnitelman sitovuutta. Uudistuksen arvioidaan lisäävän hoitohenkilöstön tarvetta 654 henkilötyövuodella.
Kaiken kukkuraksi sote-palveluiden järjestäminen siirtyy ensi vuoden alussa kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueiden vastuulle. Kyseessä on megaluokan uudistus, jota on yritetty sorvata eri hallituskausilla yli 15 vuoden ajan.
Siitä tuskin on erimielisyyttä, että tähän saakka järjestäjiä ja erilaisia käytäntöjä on ollut aivan liikaa.
Kuitenkin hyvinvointialueiden rahoitushuolien, tiukan voimaantulon aikataulun, useiden päällekkäisten uudistusten ja hoitajapulan vuoksi sote-kentällä pelätään, mitä palveluiden saatavuudelle tapahtuu ensi vuonna.
Kuntaliiton mukaan hyvinvointialueille myönnetty rahoitus ei riitä ainakaan uudistuksen alkuvaiheessa, ja esimerkiksi palkkojen yhteensovittamisen kustannukset on arvioitu alakanttiin. Pelkona on, että rahoitusongelmat voivat johtaa ainakin osalla alueista palvelujen saatavuuden heikentymiseen.
Jos sote-uudistuksen myötä hoitoketjut ja käytännöt paranevat, se tapahtuu vasta vuosien viiveellä. Akuuttiin kriisiin siitä ei ole apua.
Olisi epäreilua vaatia, että yksi hallitus ehtisi ratkaista vuosikymmenten aikana sote-järjestelmään pesiytyneet ongelmat.
Syyllisiä kriisiytyneeseen hoitajapulaan löytyy monesta suunnasta: entisistä ja nykyisistä poliittisista päättäjistä, sairaanhoitopiireistä, kunnista ja muista työnantajista, joiden vastuulla ovat työolot ja palkkaus.
Monet kunnat eivät ole esimerkiksi ohjanneet hoitajamitoituksen toteutukseen varattua rahaa palveluntuottajille, vaikka valtio on kompensoinut mitoituksen nostosta aiheutuvat kulut kunnille.
Silti suurin vastuu isosta kuvasta on vallassa olevalla hallituksella. Hallituksen ei pitäisi ainakaan omilla toimillaan pahentaa tilannetta. Tässä suhteessa ministeri Lindénin kannattaisi muiden syyttelyn sijaan katsoa peiliin.
Sosiaali- ja terveysministeriön johtama poikkihallinnollinen työryhmä ryhtyi pohtimaan vasta viime vuoden marraskuussa keinoja sote-henkilöstön saatavuuden parantamiseksi.
Herää kysymys, miksi työtä ei aloitettu heti hallituskauden alussa, kun kuitenkin merkittävästi lisää hoitajia vaativien uudistusten valmistelu tuolloin aloitettiin.
Työryhmän tulokset ovat jääneet laihoiksi. Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) vaati torstaina työryhmältä konkreettisia ratkaisuesityksiä hallituksen elo-syyskuun vaihteessa käytävään budjettiriiheen.
Työryhmän puheenjohtaja kuitenkin ilmoitti Helsingin Sanomissa, ettei tällaisia esityksiä ole tulossa. Hänen mukaansa ratkaisuvaihtoehdot monimutkaiseen ongelmaan vaativat vielä tarkempaa selvittämistä, ja rahoitusta vaativat laajat selvitystyöt valmistunevat vasta tulevalla hallituskaudella.
Hoitajapula on kärjistynyt muutamassa vuodessa, mihin yllättäen iskenyt koronapandemia on yksi syy. Siksi hallituksen pitäisi tarkastella uudelleen uudistuksiaan ja niiden aikataulua.
Hyvät tavoitteet eivät auta, jos uudistukset käytännössä johtavat hoitajapulan vuoksi palveluiden heikkenemiseen.
