Venäjän ja Kiinan pyrkimykset saavuttaa jalansijaa Afrikassa ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi.
Siinä missä Kiina on tullut Afrikkaan lähinnä investointien ja lainaohjelmien kautta, venäläisten kärkenä Afrikassa toimii Wagner-palkkasoturiarmeija, jonka läsnäolo erityisesti Keski-Afrikan tasavallassa, Burkina Fasossa, Malissa ja Kamerunissa on vuosi vuodelta kasvanut.
Länsimaissa on herättänyt ihmetystä Afrikan maiden suhtautuminen Venäjään hyökkäykseen Ukrainaan. Suurin osa Afrikan maista on ottanut sotaan neutraalin kannan, ja osa jopa enemmän tai vähemmän avoimesti kaveeraa Venäjän kanssa. Muun muassa Etelä-Afrikka valmistelee parhaillaan Bricks-maiden Brasilian, Intian ja Kiinan kanssa sotaharjoitusta Venäjän kanssa helmikuun loppupuolelle.
Kun YK:n yleiskokouksessa äänestettiin marraskuussa viime vuonna Venäjän velvollisuudesta korvata Ukrainalle sodan aiheuttamat vahingot, neljätoista maata vastusti korvausvelvollisuutta ja näistä viisi oli Afrikasta. Lisäksi kymmenet Afrikan maat äänestivät tyhjää.
Kenia on itä-Afrikassa keskeinen valtio ja siksi se kiinnostaa niin länsimaita, Venäjää kuin Kiinaakin. MIKA HORELLI
Historia painaa
Afrikan maiden haluttomuudella asettua suoraan Venäjää vastaan on useita syitä. Yksi niistä on eurooppalainen siirtomaahistoria Afrikassa, joka vaikuttaa erityisesti Britannian ja Ranskan entisissä siirtomaissa. Sukupolvia kestäneen raa’an sorron muistot eivät ole kadonneet, varsinkaan kun niiden muistaminen kuuluu keskeisenä osana entisten siirtomaiden nykykulttuuriin.
Venäjällä on Afrikassa useita erilaisia toimintastrategioita. Kenian tapaisissa maissa, joiden oma hallitus on riittävän vahva toimija, Venäjä tekee kauppaa, näyttäytyy Afrikan tukijana ja vie omaa agendaansa eteenpäin kulisseissa. Hallinnoltaan heikommissa, Keski-Afrikan tasavallan tai Malin tapaisissa maissa Venäjän toiminnan kärkenä on Wagner-palkka-armeija ja armoton propaganda.
Suomen Kenian-suurlähettiläs Pirkka Tapiolan mukaan Venäjä on onnistunut levittämään Afrikkaan omaa narratiiviaan Ukrainan sodasta huolestuttavan tehokkaasti.
– Taustalla on osaltaan länsimaiden ja erityisesti Britannian ja Ranskan pitkä siirtomaahistoria Afrikassa, hän kertoo Iltalehdelle Nairobissa.
– Vaikka siirtomaa-ajasta on jo vuosikymmeniä, länsimailla on edelleen täällä merkittävä kolonialistinen stigma ja Venäjä käyttää tilannetta tehokkaasti oman propagandansa tukena, Tapiola jatkaa.
Hänen asemamaansa Kenia on kuitenkin asemoitunut selkeästi Ukrainan tueksi.
Keniassa asuu 57 miljoonaa ihmistä ja luku kasvaa. Suuri osa kenialaista elää edelleen kylissä ja maaseudulla. MIKA HORELLI
Nairobilainen mies etsii käyttökelpoista tavaraa tien varteen dumpatuista roskista. MIKA HORELLI
Suurlähettiläs kertoo muistuttaneensa kenialaisia Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolla joulukuussa Nairobissa siitä, että Ukraina nimenomaan taistelee nyt omasta olemassaolostaan Venäjän harjoittamaa kolonialismia vastaan.
Monissa Afrikan maissa on kuitenkin vaikea ymmärtää, että nykyinen Venäjä on yksi maailman kolonialistisimpia maita, koska Venäjällä tai sen edeltäjällä Neuvostoliitolla ei koskaan ollut afrikkalaisia siirtomaita. Niiden sijasta Venäjä on aina pyrkinyt alistamaan naapureitaan samaan tapaan kuin länsieurooppalaiset alistivat merten takaisia siirtomaitaan.
Afrikassa kylmän sodan aikana Neuvostoliitto pyrki kaikin keinoin esiintymään siirtomaiden itsenäisyysliikkeiden tukijana. Maa myös koulutti Moskovan Lumumba-yliopistossa merkittävän määrän Afrikan ja muiden maanosien itsenäisyysliikkeiden aktivisteja. Kun nämä palasivat kotimaihinsa ja pääsivät valtaan, Moskovalla oli valmiiksi heihin hyvät suhteet.
Tässä kontekstissa Venäjä ja sitä edeltänyt Neuvostoliitto näyttävät afrikkalaisesta näkökulmasta vähemmän siirtomaaherroilta, pikemminkin päin vastoin. Nykyinen Venäjä on lisäksi onnistunut erittäin hyvin propagoimaan Afrikassa läpi väitteen siitä, että Ukrainan sodan aiheuttama jyrkkä ruuan hinnan nousu johtuisi lännen Venäjään vastaan asettamista pakotteista, vaikka tämä ei pidä paikkaansa. Sekä EU että Yhdysvallat on tarkoin pitänyt huolen siitä, etteivät pakotteet vaikuttaisi kolmanteen maailmaan vietävän ruuan saatavuuteen tai hintaan.
Länsimielinen Kenia
Viime vuoden elokuussa Keniassa järjestettiin presidentinvaalit, jotka voitti alle kahden prosentin erolla aikaisempi varapresidentti William Ruto. Hänen kanssaan kilpaili entinen pääministeri Raila Odinga, joka valitti tuloksesta maan korkeimpaan oikeuteen, mutta hävisi myös siellä. Tämä oli jo toinen kerta, kun viiteen kertaan presidentiksi pyrkinyt Odinga valitti vaalitukoksesta korkeimpaan oikeuteen. Sama tapahtui edellisissä presidentinvaaleissa vuonna 2017, jolloin hän hävisi edelliselle presidentille Uhuru Kenyattalle.
Suurlähettiläs Tapiolan mukaan vaaleja voitiin pitää rehellisinä ja afrikkalaisittain aivan erityisen demokraattisina.
– Nämä olivat sellaiset bread and butter -vaalit, joissa ihmisiä kiinnosti ensi sijassa se, mihin suuntaan maan talous on menossa, hän määrittelee.
Tapiolan mukaan Kenian erottaa useista sen naapurimaista se, ettei maa koskaan sitoutunut Neuvostoliittoon tai sitä seuranneeseen Venäjään. Maan eliitistä suuri osa on saanut koulutuksensa Britanniassa.
– Keniaa voisi kuvata niin, että se on hyvin länsimielinen mutta samalla omapäinen, suurlähettiläs kuvaa.
Tämä on yksi syy myös siihen, etteivät venäläiset ole päässeet vaikuttamaan maan politiikkaan toisin kuin monissa muissa Afrikan maissa.
Kenialaisen pilapiirtäjä Maddon eli Paul Kelemban mukaan Keniassa Ukrainan sotaa pidetään eurooppalaisten konfliktina. Afrikkalaisia huolestuttaa lähinnä se, kuinka omassa päydässä olisi ruokaa. MIKA HORELLI
”Ukrainan sota on eurooppalaisten sota”
Yksi Afrikan maineikkaimpia pilapiirtäjiä, Maddona tunnettu kenialainen Paul Kelemba kertoo Iltalehdelle Nairobissa, kuinka monet kenialaiset näkevät sodan Ukrainassa jälleen yhtenä uutena eurooppalaisena konfliktina, johon he eivät haluaisi ottaa kantaa.
– Miksi afrikkalaisia kiinnostaisivat länsimaiden sodat, kun länttä eivät ole kiinnostaneet afrikkalaiset sodat, Kelemba kysyy ja viittaa samalla siihen, kuinka YK hänen mukaansa käänsi selkänsä Ruandalle vuonna 1994, kun maassa tapahtui jopa 800 000 henkeä vaatinut kansanmurha.
Kelemba kuitenkin kertoo itse ymmärtävänsä, että Ukrainan sota on valtava uhka koko maailmanrauhalle, myös Afrikassa.
– Voitte vain kuvitella, mitä Afrikassa voi tapahtua, jos rajojen muuttaminen väkivallalla hyväksytään, hän varoittaa.
– Koko maanosammehan on täynnä siirtomaavaltojen aikanaan vetämiä, mielivaltaisia rajoja, joilla ei ole mitään tekemistä ihmisten kielten, etnisyyden tai alkuperän kanssa, hän jatkaa.
Kiinalainen Huawei on näkyvästi läsnä Keniassa. Kiinan politiikka on levittää teknologiaansa mahdollisimman tehokkaasti Afrikkaan. MIKA HORELLI
Länsimaat eivät voi jättää Afrikkaa venäläisille ja kiinalaisille
Kun länsimaat, mukaan lukien Suomi, ovat muun muassa kehitysyhteistyön kautta läsnä Afrikassa, kysymys ei ole yksinomaan paikallisten väestön auttamisesta.
Kysymys on kasvavassa määrin siitä, tuleeko Afrikka kehittymään demokraattiseen vai autoritäärisen suuntaan. Venäjä ja Kiina tukevat avoimesti jälkimmäistä vaihtoehtoa, koska se avaa niille vastakkaisista väitteistä huolimatta mahdollisuuden rajatta hyödyntää Afrikan luonnonvaroja tekemällä sopimuksia paikallisten autoritääristen johtajien kanssa, kun taas länsi yrittää auttaa kehittämään tasa-arvoisempia yhteiskuntia, joissa luonnonvarojen tuottama hyöty jakautuisi muillekin kuin eliitille.
Monissa Afrikan maissa on valtavat luonnonrikkaudet, mutta jos niistä saatava hyöty ohjautuu vain pienelle eliitille, paineet muuttaa Afrikasta muun muassa Eurooppaan etsimään parempaa elämää vain kasvavat. Viime vuonna 15 Afrikan maassa tehdyssä mielipidetiedustelussa 52 prosenttia 18–24-vuotiaista afrikkalaisista suunnitteli maastamuuttoa.
Juuri tätä painetta länsimaat yrittävät hillitä auttamalla afrikkalaisia yhteiskuntia kehittymään sosiaalisesti ja taloudellisesti niin tasa-arvoisiksi, että muuttopaineet hellittäisivät.
