IL Trostja­netsissa: Karkki­kaupungissa pelätään Venäjän uutta suurhyökkäystä – ”Pahempi kuin ensimmäinen”

Loiston päivinään suuresta karkkitehtaastaan tunnettu Trostjanets muistuttaa nykyään enemmän kummitus- kuin karkkikaupunkia. Illan jo hämärtyessä paikallisia on liikkeellä vain kourallinen ja katukuvaa hallitsevat raunioituneiden talojen tummanpuhuvat rangat.

Sumyn alueella, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Venäjän rajasta sijaitseva Trostjanets oli yksi Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisistä kärsijöistä.

Kaupunki riutui miehityksen alla yli kuukauden päivät. Nyt asukkaita pelottaa, että miehittäjät palaavat povatun uuden suurhyökkäyksen myötä, vaikkei kaupunki ole toipunut vielä edellisestäkään hyökkäyksestä.

Paikallinen rautatietyöntekijä Yuri kertoo, että vähittäinen jälleenrakennus on alkanut, mutta pelko venäläisten paluusta hillitsee intoa tehdä laajempia korjaustöitä.

– Monet uskovat, että se tapahtuu uudestaan.

– On mahdollista, että he palaavat aiempaa suuremmin joukoin. Uskon, että seuraava kerta tulee olemaan paljon pahempi kuin ensimmäinen, Yuri pohtii huolestuneena.

Yurin mukaan yksi paikallisten suurimmista peloista on, että seuraavalla kerralla karkkikaupungille käy niin kuin Butšalle.

Omaiset eivät päässeet hautaamaan läheisiään

Myös Viktor oli kaupungissa venäläisten pitäessä sitä hallussaan. Hän vältti liikkumasta ulkona, sillä kaduilla kulkeminen oli pelottavaa: venäläissotilaat ampuivat siviilejä täysin mielivaltaisesti.

– Isäni kuoli tällä kadulla venäläisten luoteihin 1. maaliskuuta, Viktor sanoo ja osoittaa apteekin suuntaan kaupungin pääväylällä.

– Venäläiset pysäyttivät minut, kun yritin hakea hänen ruumistaan, hän kertaa kevään tapahtumia.

Viktor sai luvan haudata isänsä lähistölle, minkä jälkeen venäläiset päästivät hänet menemään. Venäläisten miehittäjien poistuttua kaupungista, Viktor haki isänsä jäänteet ja hänet haudattiin muualle.

Kadut täyttyivät ruumiista

Monet ruumiit kuitenkin lojuivat kaduilla päiviä tai jopa viikkoja, sillä omaisia ei päästetty hakemaan läheisiään haudattaviksi.

Myös Yuri kertoo venäläisten mielivaltaisesta ammuskelusta ja ruumiiden peittämistä kaduista.

– Venäläiset ampuivat paljon siviilejä. Ihmisiä, jotka kulkivat pyörillä, jalan ja siviiliautoilla. He tuhosivat jopa sairaalan tankeillaan.

Hirmutöistä huolimatta paikallisten vastarinta ei sammunut. Yuri kertoo tavanneensa ukrainalaisjoukot heidän saapuessaan ja mies auttoi sotilaat metsästä kaupunkiin. Venäläiset eivät tienneet tiestä, joka kulki takakautta ja Ukrainan sotilaat pääsivät sitä pitkin yllättämään.

Paikalliset palaavat uhasta huolimatta

Molempien miesten mukaan paikallisia on pikkuhiljaa alkanut palailla raunioituneeseen kaupunkiin, sillä Trostjanetsissa on tällä hetkellä verrattain turvallista: Venäjä ei tee kaupunkiin ohjusiskuja, sillä siellä ei ole sotilaallisia elimiä tai tärkeää energiainfrastruktuuria.

– Mutta kuka tietää, Yuri sanoo viitaten siihen, etteivät venäläiset ole aiemminkaan iskeneet ainoastaan sodan kannalta merkittäviin kohteisiin.

Monella kaupunkiin palaavalla tai sinne jääneellä ei kuitenkaan ole enää mitään jäljellä.

– Pienet kaupat ja karkkitehdas olivat alueen tärkeimmät elinkeinot ja kaikki on nyt tuhottu. Monet ovat menettäneet kaiken: läheisensä, kotinsa ja elinkeinonsa, Yuri summaa.

Hakee työkseen siviilejä turvaan

Työssään junaraiteilla Yuri näkee paljon venäläisten käsissä tuhoutuneita kyliä. Hän hakee työkseen siviilejä pois tuhotuilta raja-alueilta. Esimerkiksi Kozatša lopanin kylä, josta hän viimeksi haki pois siviilejä, on tuhoutunut miehen mukaan 80 prosenttisesti, eli vielä pahemmin kuin Trotsjanets.

Seuraava suurhyökkäys on miehen mielessä myös töissä, sillä hän ei halua siviilien jäävän uudelleen venäläisten jalkoihin.

– Heidän ei pitäisi jäädä sinne (tuhoutuneisiin rajakyliin) turhaan. Seuraavalla kerralla venäläiset tulevat ja ampuvat kaikki, Yuri toteaa varmana asiasta.

Yuri haluaa Nato-joukkojen tulevan itse paikalle, nähdäkseen omin silmin, mitä Ukrainassa oikein tapahtuu. Venäjän armeijan julmuutta todistanut Yuri toivoo EU:lta enemmän apua siviileille ja ylipäätään lisää aseita Ukrainan armeijalle venäläisten pysäyttämiseksi, sillä ukrainalaisia kuolee jatkuvasti sekä kaupungeissa että rintamilla.

– Kymmenen ystävääni lähti sotaan taistelemaan, heistä kahdeksan on jo kuollut.

”Ihmiset ovat todella peloissaan”

Yurin takana valkoisen ja sinisen sävyissä seisova raunioitunut rakennus on entinen linja-autoasema, jota venäläiset käyttivät tukikohtanaan. Bunkkerissa värjöttelivät isoimmat sotapamput ja katolla ohikulkijoita ampuivat tarkka-ampujat.

Linja-autoaseman lähellä sijaitsee myös rautatieasema, joka selvisi miehityksestä vähemmin vaurioin. Asemalla voi kuitenkin nähdä kuinka tankit ovat ajelleet ympäriinsä: kaikkialla on kelojen jättämiä raapimisjälkiä.

Junaa odottava Maxim kertoo niinikään olleensa paikalla, kun Venäjän joukot saapuivat kaupunkiin. Hänen kotikylänsä säästyi venäläisten hyökkäykseltä, mutta sijaitsee yhtä lailla mahdollisen uuden suurhyökkäyksen tulilinjalla.

– Ihmiset ovat todella peloissaan, että Venäjä hyökkää rajan yli uudelleen, hän toteaa.