Main ContentPlaceholder
Tärkeä neljä maali katkaisi Tapparan kirin loppuunmyydyssä jäähallissa.
HIFK väänsi ensimmäisen voittonsa Tapparasta tällä kaudella. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Heikki Miettinen
Helsingin IFK:n ottamaan 4–1-voittoon Tapparasta jääkiekon Liigassa mahtui jäähyjä, nujakoita, kamppailua ja hallin täysi yleisö, 8 200 katsojaa.
IFK:n duunarisentteri Otto Paajanen naulasi ottelun lopullisesti tekemällään 4–1-osumalla. Sitä ennen Paajanen ehti hämmentää joukkueensa toisessa maalissa, joka merkittiin ensin hänelle, mutta korjattiin Roni Hirvoselle.
Paajanen ryntäsi maalille sillä voimalla, että kiekko taisi Hirvosen laukauksen jälkeen muuttaa vieressä olleesta Geoff Plattista suuntaa.
Hirvonen nousi kahden maalin pelaajaksi aloittamalla kotijoukkueen talkoot. Kolmannen laukoi Kristian Vesalainen, joka käytti tilaisuutensa ylivoimalla.
”Tiukka peli oli, kuten olettaa saattaa. Mitään ei saanut ilmaiseksi”, Paajanen sanoi.
”Tyypillinen meidän peli, jossa puolustettiin tiukasti keskustaa.”
HIFK hävisi kauden kaksi ensimmäistä kohtaamista Tapparaa vastaan.
Paajasen mukaan niissä peleissä ”ei oikein saatu hippaakaan”.
Osat vaihtuivat, mutta osansa oli siellä, että Tappara pelasi perjantaina ja IFK huilasi. Sekin saattoi vaikuttaa, kun ottelu alkoi poikkeuksellisen aikaisin iltapäivällä.
Tapparan fanien piti päästä jatkamaan risteilylle ottelun jälkeen, mutta risteily peruuntui. Onneksi ei ottelu, voisivat IFK:n fanit ajatella.
Kolmannessa erässä Tappara aloitti takaa-ajon, joka rikkoontui toistuvasti jäähyihin. Toiset puhallukset olivat oikeaan osuneita, toiset pehmeitä.
Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola sai joukkuerangaistuksen yrittäessään keskustella Waltteri Merelän tuplakakkosesta. Äänensävy oli sopimaton, ja pari sanavalintaa myös.
Tunteet läikkyivät, mutta niin näissä peleissä vähän pitääkin.
Syksyllä IFK kynti, mutta nyt näytti ja on pitkään näyttänyt toisenlaiselta.
”Varmaan rentous”, Paajanen nosti ensimmäiseksi syyksi. ”Jätkät ovat saaneet itseluottamusta ja onnistumisia. Peli on vapautunut, eikä yritetä pelata niin kaavamaisesti.”
”Olisi se peli lähtenyt alkukaudestakin, jos olisi saatu vähän maaleja. Nyt ollaan hyvällä tiellä, mutta matkaa on vielä.”
Molemmat joukkueet ottivat yhdeksän kahden minuutin jäähyä. Se on liikaa, jos katsotaan kevättä kohti. Nyt se menetteli, kun erotuomarien pillit soivat tasaisen epätasaisesti molemmille.
HIFK:lla on nyt 15 ottelua peräkkäin, jossa on tullut vähintään yksi piste.
Paajanen sanoi, ettei ole katsonut sarjataulukkoa niin tarkasti, mutta uskoi vielä olevan mahdollisuuksia edetä kuuden parhaan joukkoon. Pudotuspeliruutu niin sanottujen säälipleijarien kautta alkaa tuntua kiveen hakatulta.
Vertailussa syksyiseen IFK:hon Paajanen on varovainen. Joukkue ei ole täysin toisenlainen, mutta jotain oleellista on sentään tapahtunut.
”Nyt saadaan tulosta, ja vapauttaa fiilistä ja peliä. Ei me ihan sysipaskoja oltu silloin syksylläkään. Emme vain saaneet tarvittavia pomppuja.”
”Sekin on iso juttu, että ylivoima tuottaa. Eikös me tänäänkin saatu kaksi maalia ylivoimalla”, Paajanen kysyi.
Totta. Ylivoiman kohentuminen on yksi iso tekijä. Syksyllä HIFK kuului sillä alueella Liigan heikoimpiin.
