MM-kisoissa käytettävissä palloissa on sensori, mutta pallon kentällä pysymistä sillä ei pystytä todistamaan.
Kaoru Mitoma onnistui pelastamaan Japanille pallon aivan viime hetkillä. Kuva: Giuseppe Cacace / AFP
RIku Teiskonlahti
Japanin voittomaali Espanja-pelissä on hyvin todennäköisesti meneillään olevien MM-kisojen ikimuistoisimpia.
Japanin Kaoru Mitoma taisteli pallon takaisin peliin aivan viime hetkillä, kun valtaosa pallosta oli jo kentän rajojen ulkopuolella. Videotarkistuksen mukaan pallo pysyi kuitenkin kentällä millien erolla.
Kaorun syöttö tavoitti maalin edestä Ao Tanakan, joka survoi pallon Espanjan verkkoon ja Japanin 2–1-johtoon.
Tilannetta koskeva sääntö on hyvin yksiselitteinen. Pallo on yli rajoista, kun se on ylittänyt rajat kokonaan.
Jalkapallokentän raja on piirretty kenttään, mutta se on voimassa myös suoraan ylöspäin. Pallon muodon takia voi syntyä tilanne, jossa pallo koskettaa kenttään vain rajojen ulkopuolella, mutta osa siitä on yhä rajojen sisäpuolella.
MM-kisoissa olevassa pallossa on sensori, mutta Palloliiton huippuerotuomarivalmentaja Mattias Gestranius kertoo, että pallon kentällä pysymistä sillä ei pystytä todistamaan.
Pallo ei lähetä merkkiä tuomareille mennessään rajoista yli.
– Maaliviivateknologia kertoo, jos menee yli maaliviivasta, mutta päätyrajan ja sivurajan ylityksestä ei tule ilmoitusta, Gestranius sanoo.
Tuomioissa toimitaan samalla tavalla, joka on tullut tutuksi paitsiosta videotuomaroinnin aikakaudella.
Tiukka tilanne katsotaan loppuun ilman vihellystä. Sen jälkeen lippu nousee, jos avustava erotuomari arvioi pallon olleen yli. Sen jälkeen tilanne tutkitaan vielä videotuomareilta, jos maali on syntynyt.
Näin tehtiin myös Japanin maalissa. Maalijuhlat keskeytyivät muutamaksi minuutiksi, kun videotarkistusta tehtiin.
– Jos on tulossa ilmeinen maalitilanne, niin näin on ohjeistus. Jos on epävarma, odottaa tilanteen loppuun. Ettei käy niin, että todetaan jälkikäteen, ettei ollutkaan yli, Gestranius sanoo.
Viivojen leveydestä Palloliiton sivuilla olevassa sääntökirjassa sanotaan seuraavasti: ”Kaikkien rajojen tulee olla yhtä leveitä eikä 12 senttiä leveämpiä. Päätyrajojen tulee olla yhtä leveitä kuin maalitolpat ja ylärima.”
Mattias Gestranius vuonna 2013. Kuva: Vesa Koivunen
Kuten avustavan erotuomarin tekemä liputuspäätös osoittaa, niukka tilanne voisi mennä helposti väärin ottelussa, jossa videotuomaroinnin mahdollisuutta ei ole.
Suurempi riski on juuri päätyrajatilanteissa.
– Varmasti joka pelissäkin on niin, että pallo käy viivalla ja joudutaan miettimään tuomiota. Se on avustavan erotuomarin tehtävä ensisijaisesti. He juoksevat sivurajan päällä, jolloin sen tuomitseminen on helpompaa kuin päätyviivan, jossa ei välttämättä olla ihan hollilla, Gestranius sanoo.
Avustava erotuomari katseli Japanin maalitilannetta kauemmalta sivurajalta. Sijoittuminen näkyy televisiolähetyksessä.
Nopeassa tilanteessa avustava erotuomari ei ehdi aivan päätyrajalle asti siihen mennessä, kun palloa syötetään maalille. Pallon mennessä maaliin hän on jo päätyviivan kohdalla.
Ilman videoavustusta tilanteen oikein saaminen varmuudella olisi etäisyys huomioiden käytännössä mahdotonta. Välissä oli yli puolet kentän leveydestä ja kyse on milleistä. Kansainvälisten mittojen mukaan kentän leveyden pitää olla vähintään 64 metriä.
Kun maalin keskikohta on puolivälissä kentän koko leveyttä, on toiseen tolppaan minimimittaisellakin kentällä 35 metrin matka.
Urheilusta tutuilla mitoilla lähelle osuu esimerkiksi salibandykentän pituus, joka on 40 metriä.
– On tiukkoja paitsioita, jotka menevät ilman VARia [videoerotuomarijärjestelmä] väärin ja varmasti tällaisiakin menee ilman VARia väärin.
