Suomen julkisten hankintojen kokonaisarvo on noin 20 miljardia euroa vuodessa Kilpailuttamalla nostetaan yritysten, kansantalouksien ja koko EU:n kilpailukykyä suhteessa maailman muihin markkinoihin.
Sulkemalla tai rajoittamalla kilpailua luodaan kilpailukyvyttömyyttä, tehottomuutta ja alennetaan tuottavuutta. Myös kunnat luovat itselleen lisää uusia resursseja kilpailuttamisesta syntyneiden kustannussäästöjen avulla ja parantamalla tuottavuutta kaikessa omassa toiminnassaan.
Näin kirjoitti Kauppalehti lähes päivälleen 17 vuotta sitten, kun silloinen eduskunta pui uutta hankintalakia. Lain piti viimein ratkaista julkiseen talouteen pesiytyneen tavan, jossa verorahat hankinnoista kanavoituivat automaattisesti vakiotoimittajille niin EU:ssa kuin Suomessa.
Kun näitä hyvä veli- ja hyvä sisko-rakenteita ei kyetty purkamaan kansallisin päätöksin, julkisten hankintojen kilpailuttaminen toteutettiin EU:n kautta. Hankintalain piti olla tähän tarkoitettu instrumentti.
Miten on käynyt? Viime viikolla neljä keskeistä elinkeinoelämän järjestöä toimitti kiireellisen toimenpidepyynnön kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV:lle uusien hyvinvointialueiden lainvastaisiksi arvioitujen suorahankintojen takia.
Toimenpidepyynnön jättivät KKV:lle Suomen Yrittäjät, Elinkeinoelämän keskusliitto, Perheyritysten liitto ja Keskuskauppakamari.
”Hyvinvointialueet ovat alkaneet rikkoa hankintalakia systemaattisesti. Ne ostavat ensin minimaalisen osuuden monikunnallisesta jättiyhtiöstä, jolta sitten ostetaan tavaraa ja palveluita suoraan, ilman kilpailutusta”, kilpailuasiantuntija Annaliisa Oksanen EK:sta totesi.
Kauppalehti kertoi elokuussa (KL 21.8.), miten Suomessa on noin 15 miljardin euron markkina, joka on käytännössä suljettu yksityisiltä yrityksiltä. Sillä operoivat kuntayhtiöt, joista osa kasvaa vauhdilla ja kilpailutuksen välttämisestä retostellaan.
”Sarastia Rekry Oy toimii asiakkaidensa omistamana in house -yhtiönä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaan eli hankintayksikön ei tarvitse kilpailuttaa hankintojaan”, kertoo keikkatyöntekijöitä ja sijaisia välittävä yhtiö kotisivuillaan ja esittelee kahdeksan kohdan vertailun in house -hankinnan ja kilpailutuksen välillä.
KKV:llä on näytön paikka osoittaa, että kilpailulaki toimii käytännössä myös julkisen vallan suuntaan. Jos laissa määritellyn uhkasakon taso ei ole riittävä pelote, niin lakia täytyy muuttaa.
Esimerkki on kuumottava. Kunta pääsee osakkaaksi tällaiseen in house-yhtiöön periaatteessa vaikka yhdellä osakkeella. Järjestelmä kertoo paljon julkisen vallan yhtiöiden ja yksityisten yhtiöiden etujen ristiriidasta.
Selvää on, että jos edes kilpailun uhkaa ei ole olemassa, verorahat eivät ole tehokkaassa käytössä. Se varmistuu vain kilpailuttamalla.
KKV:llä on näytön paikka osoittaa, että kilpailulaki toimii käytännössä myös julkisen vallan suuntaan. Jos laissa määritellyn uhkasakon taso ei ole riittävä pelote, niin lakia täytyy muuttaa.
