Koska hoitajia ei ole tarpeeksi, hallituksen oli pakko lykätä uuden hoitajamitoituksen voimaantuloa. Siitä huolimatta asiasta väännettiin päiväkausia.
Krista Kiuru. Hoitaja työssään. Aki Lindén. Kuva: Lehtikuva
Marko Junkkari HS
Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd) teki tällä viikolla jotain poikkeuksellista. Sanna Marinin (sd) hallitus nimittäin päätti kovan väännön jälkeen, että hoitajamitoituksen nostoa vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa lykätään huhtikuun 2023 alusta ensi vuoden joulukuulle.
Päätös sinänsä oli itsestäänselvyys.
Jotta 0,7:n hoitajan tavoite yhtä hoidettavaa kohden olisi toteuttavissa, se edellyttäisi yli 3 000 uuden hoitajan palkkaamista kevääseen mennessä. Se ei ollut tässä aikataulussa mahdollista, joten tavoitetta oli pakko lykätä joulukuulle. Saa nähdä, onko hoitajia tarpeeksi silloinkaan. Mutta se onkin sitten jo seuraavan hallituksen murhe.
Hoitajamitoituksen lykkäämiselle ei siis ollut vaihtoehtoa.
Mutta mistä ihmeestä hallituksen neuvotteluissa sitten väännettiin päiväkausia?
”
Varsinainen vastustus tulikin tiettävästi Porista.
Hallituspuolueista vain vasemmistoliitto ilmoitti julkisesti vastustavansa hoitajamitoituksen voimaantulon siirtämistä. Vaikka kyseessä oli vasemmistoliiton mukaan sille kynnyskysymys, kynnys ei ilmeisesti ollut kovin korkea. Vasemmistoliiton vääntövoima ei juuri nyt ole kummoinen, sillä se suututti pari viikkoa sitten hallituskumppaninsa, kun osa puolueen kansanedustajista äänesti potilasturvallisuuslakia vastaan.
Varsinainen vastustus tulikin tiettävästi Porista.
Porilainen Krista Kiuru (sd) on nyt ministerin tehtävästä vanhempainvapaalla. Aki Lindén on hänen sijaisensa perhe- ja peruspalveluministerinä. Siitä huolimatta Kiuru oli täysillä mukana vääntämässä sen puolesta, että hoitajamitoitusta ei lykättäisi. Onhan kyseessä pitkälti Kiuruun profiloitunut laki.
HS:lle kerrotun mukaan puhelimet kävivät kuumina, kun Kiuru soitteli demarivaikuttajille.
Ei auttanut. Lindén voitti väännössä Kiurun. Harva on siinä aiemmin onnistunut, sillä Kiuru on neuvotteluissa väsymätön jankuttaja, joka ei kerta kaikkiaan suostu antamaan tuumaakaan periksi.
Keskiviikkona Aki Lindén kertoi hallituksen välikysymysvastauksen aluksi, että hoitajamitoituksen voimaantuloa porrastetaan ja lykätään. Samalla kokoomuksen vanhuspalveluiden ja terveydenhuollon kriisistä tekemältä välikysymykseltä katosi kovin terä.
Keskiviikon välikysymyskeskustelu olikin vaisu – mikä varmasti johtui myös ympäröivästä maailmasta, joka on muuttunut viime päivinä entistäkin vaarallisemmaksi.
”
Epävarmuus vakavoittaa poliitikot, sillä he tietävät, ettei politikointi näytä kriisiaikana kansalaisten silmissä hyvältä.
Huhtikuun eduskuntavaaleihin on tänään aikaa täsmälleen kuusi kuukautta. Yleensä poliitikot käyvät puoli vuotta ennen vaaleja melkoisilla kierroksilla, nokittelevat toisiaan ja keräävät irtopisteitä.
Hyvä esimerkki tästä nähtiin keskiviikkona 14. syyskuuta Kuntaliiton järjestämässä puheenjohtajatentissä, joka oli paikoin melkoista hulabaloota. Etenkin kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja Sdp:n Sanna Marin ottivat kunnolla yhteen hoitoalan kriisistä.
Viikkoa myöhemmin kuuden suurimman puolueen puheenjohtajat kohtasivat Taloudenpuolustuskurssin paneelissa, jossa tunnelma oli täysin toinen.
Samana aamuna Venäjän presidentti Vladimir Putin oli ilmoittanut liikekannallepanosta ja uhitellut ydinaseilla.
Puheenjohtajat olivat paneelissa vakavia.
Toki he olivat monista asioista eri mieltä ja väittelivätkin. Mutta sävy oli kohtelias eikä kukaan keskeyttänyt toista. Ehkä tästä johtuen paneelin jälkeen tuntui, että kaikki puheenjohtajat onnistuivat esiintymisissään hyvin.
Epävarmuus vakavoittaa poliitikot, sillä he tietävät, ettei politikointi näytä kriisiaikana kansalaisten silmissä hyvältä. Syyttely edellisen tai sitä edellisen hallituksen tekemistä virheistä vanhuspalveluissa voi kuulostaa typerältä siinä vaiheessa, kun Bornholmin saaren edustalla meren pintaan pulppuaa maakaasua räjäytetyistä Nord Stream-kaasuputkista.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on siirtynyt viime päivinä uuteen vaiheeseen, jossa nurkkaan ahdistettu Vladimir Putin pyrkii luomaan pelkoa ja horjuttamaan koko Euroopan turvallisuutta.
Maakaasuputkien räjäytyksen taustalla on mitä todennäköisimmin Venäjä, vaikka Putinin motiiveja voikin vain arvailla. Ilmeisesti hän pyrkii luomaan epävarmuutta ja kaaosta.
Sanna Marinin hallitus onkin nyt uudenlaisen kriisin edessä.
Kautensa aikana hallitus on joutunut hoitamaan kriisejä yksi toisensa perään: ensin pandemiaa, sitten Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan ja sitten vielä energiakriisiä.
Vaikka nämä edelleen jatkuvat kriisit ovat vaikeita, ne ovat kuitenkin olleet siinä mielessä selkeitä, että hallituksella on ollut mahdollisuus tehdä konkreettisia päätöksiä tilanteiden helpottamiseksi.
Koronakriisissä hallitus teki päätöksiä, joilla yritettiin hillitä taudin leviämistä ja varmistaa sairaalapaikkojen riittävyys. Venäjän hyökkäyksen jälkeen poliitikoilta meni koko kevät siinä, kun Suomea vietiin Natoon. Energiakriisissä hallitus on yrittänyt tukea taloudellisesti kärsiviä kotitalouksia.
Tämänhetkinen tilanne poikkeaa aiemmasta siinä, että kaaokseen on vaikea vastata perinteisen päätöksenteon keinoin. On vaikea tehdä päätöksiä, kun ei oikein edes tiedä, mikä tarkkaan ottaen on se riski tai ongelma, johon päätöksillä pitäisi vastata.
Itärajan voi sulkea turisteilta. Ja voi yrittää suojata tärkeää infrastruktuuria. Puolustusmenoja voi lisätä. Mutta mitä muuta pitäisi tehdä?
Juuri tätä Vladimir Putin ilmeisesti haluaakin. Kaaoksen avulla hän pyrkii saamaan aloitteen käsiinsä. Ja länsi onkin viime aikoina lähinnä joutunut reagoimaan Venäjän tekemisiin.
”
Keskustalaisia häkkyröitä lienee tiedossa vielä paljon lisää.
Vuoden 2023 eduskuntavaalikampanjoita tulee leimaamaan suuri epävarmuus. Se ei tietenkään tarkoita, että politikointi painuisi täysin taka-alalle.
Kokoomuksen kansanedustaja ja Varsinais-Suomen maakuntahallituksen puheenjohtaja Ville Valkonen esimerkiksi esitti tiistaina Turun Sanomissa, että Turkuun tulisi sotilasliitto Naton Pohjois-Euroopan esikuntatoimintoja tai Naton osaamiskeskus.
Valkosen ulostulo herätti ainakin Turun suunnalla ihmetystä, sillä yleensä maakuntahallituksen puheenjohtaja puhuu kaavoituksesta ja lobbaa maakuntaan väylärahoja. Valkonen kuitenkin halusi tunnin junan sijaan Turkuun Naton, vaikka Suomi ei vielä edes ole sotilasliiton jäsen. Eikä vielä ole päätetty edes sitä, halutaanko Suomeen ylipäätään Naton tukikohtia.
Kokoomus on jo pitkään ollut kannatuskyselyiden kärjessä. Sen suurin riski taitaakin olla se, että puolue päätyy liiaksi varmistelemaan kärkipaikkaansa. Keskustan tilanne on päinvastainen. Kannatusalhossa olevalla puolueella ei ole mitään menetettävää, joten puolue on tehnyt liukuhihnalta räväköitä avauksia esimerkiksi ylimääräisestä lapsilisästä, syrjäseuduille muuttavien opintolainojen hyvityksestä ja Itä-Suomen erikoistalousalueesta.
Näitä keskustalaisia häkkyröitä lienee tiedossa vielä paljon lisää.
Sinänsä hallituksen sisäinen tunnelma on tällä hetkellä aika hyvä. Vaikka vasemmistoliitto rikkoi hallituksen pelisääntöjä lipeämällä ryhmäkurista potilasturvallisuuslaissa, siitä ei seurannut puolueelle mitään sen kummempaa.
Syynä on se, että pääministeripuolue Sdp on ollut hallituksen sisällä vasemmistoliiton lipeämisestä hipihiljaa ja yrittänyt olla kiinnittämättä asiaan mitään huomiota – vähän samaan tyyliin kuin sukujuhlissa kaikki yrittävät olla huomaamatta huonosti käyttäytyvää enoa.
Sdp ei missään nimessä halua päästää vasemmistoliittoa pois hallituksesta, sillä se avaisi puolueen vasemman laidan. Se voisi olla demareille kohtalokasta etenkin nyt, kun hoitajat käyvät tunteisiin käyvää työtaisteluaan.
”
Jostain syystä vihreät tuntuvat olevan noloina takinkäännöksistä.
Hallituspuolueista erikoisimmassa tilanteessa on vihreät. Sillä on nykyisessä maailmantilanteessa keskeiset ulkoministerin ja sisäministerin salkut, mutta puolue ei ole juurikaan onnistunut hyödyntämään tätä asemaansa julkisuuskamppailussa.
Ulkoministeri Pekka Haavisto tuntuu olevan irrallaan puolueesta, eikä hänen tekemisiään oikein edes lasketa vihreiden piikkiin. Sisäministeri Krista Mikkonen näyttää julkisuudessa lähinnä kiusaantuneelta.
Tiistaina Mikkonen sanoi pitävänsä tärkeänä, että hallituksessa pohditaan aidan rakentamista tietyille osille itärajaa.
Harva olisi vielä jokin aika sitten voinut uskoa, että vihreä sisäministeri näyttää puolivihreää valoa raja-aidalle. Tai että vihreät kannattaa itärajan sulkemista venäläisiltä turisteilta.
Vihreät onkin joutunut muuttamaan laajasti vanhoja kantojaan, ja jostain syystä vihreät tuntuvat olevan noloina näistä takinkäännöksistä.
Ainakin kannatuslukujen valossa tämä nolostelu on virhe.
Vihreiden voisi kannattaa pikemminkin yrittää ottaa välttämättömyydestä ilo irti ja korostaa joustavuuttaan, jonka voi halutessaan nimetä vaikkapa vastuunkannoksi. Puolueen kannattaisi häpeilyn sijaan ylpeillä sillä, että varmuusvarastoja ollaan nyt täyttämässä turpeella, vaikka vihreät ei siitä turpeesta liiemmin tykkääkään.
Krista Kiuru pyrkii parhaillaan Porin kaupunginjohtajaksi. Lehtitietojen mukaan hänen valintansa on vastatuulessa, mitä on vaikea uskoa, sillä onhan Krista Kiurulla yleensä ilmiömäinen kyky saada tahtonsa läpi.
Ja onhan se kieltämättä Kiurulta melkoinen taidonnäyte, että hän pystyi tällä viikolla etänä Porista jumittamaan hallituksen päätöksentekoa päivien ajan. Vaikka ei ole edes hallituksen ministeri.
Mutta lopulta Kiurukaan ei pystynyt estämään hoitajamitoituksen lykkäämistä.
Poikkeuksellisina aikoina tapahtuu poikkeuksellisia asioita.
