Main ContentPlaceholder
Ihminen on liian usein sellainen, ettei se aina ymmärrä omaa parastaan, veltohkoa demariaatetta, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola puolueita käsittelevässä sarjassaan
Jyrki Lehtola
Klik-klik-klik!
Hei kaikki ihanat ja hyvännäköiset, täällä uudistunut Sdp, nyt suu suppuun ja otetaan yhteiskuva, klik-klik-klik!
Tulipa kiva kuva, mitä laitetaan hashtagiksi, jotain, mikä ei merkitse mitään, #yhdessä, #parempitulevaisuus, #parempitulevaisuusyhdessä?
Nyt on taas demareissa tekemisen meininkiä, Suomi nousuun hashtag kerrallaan!
Olemme täällä demareissa miettineet, miten yhteiskunnasta voisi puhua niin, ettei siitä sanoisi mitään ja päätyneet puhumaan vertauskuvilla.
Kun olemme katselleet heilahtelevia kannatusmittauksiamme, olemme tulleet siihen tulokseen, että yhteiskunta on kuin parisuhde, Sdp:n ja Suomen kansan parisuhde.
Parhaimmassakin parisuhteessa tapahtuu kaiken näköistä vuosien saatossa, voi voi, ikävää, mutta totta. Toinen osapuoli, kansa, voi heikentyä, invalidisoitua, maata letkuissa sairaalassa mitään tajuamatta, ja siksi sen toisen osapuolen, SDP:n, on oltava vahvempi, kasvettava puolisosta omaishoitajaksi.
Sellainen on Sdp, Suomen kansan paras omaishoitaja.
Koko kansan omaishoitaminen on rankkaa työtä, mutta siihen on onneksi muutama helppo sääntö.
”
Vielä hengityslaitteessakin yrittää paeta omaa parastaan.
Sanat ovat totuutta kauniimpia, kuin kukkasia potilaan yöpöydällä. Potilaalle ei saa kertoa tämän rapistuvasta tilasta, vaan häntä on rauhoitettava sanallisilla kukkasilla, sellaisilla kuin ihmisoikeudet, valiokuntakäsittely, lopullinen mietintö, kuitenkaan, kuitenkin, tasa-arvo, toisaalta, toisaalta, ja pian rakas vihannes jo nukkuukin levollisen unta.
Toinen tärkeä sääntö parisuhteissa on totuuden vältteleminen.
Siitä ei ole mitään hyötyä, rehellisyys vain satuttaa. Siksi potilaalle on lupailtava, valehdeltava, uuvutettava sanoilla, annettava vanhukselle lapsilisä, autettava miljonääriä kesähuvilan sähkölaskun maksussa ja toivottava silmät kiinni parasta. Niin toimii tehokas sosiaalidemokraattinen yhteiskunta.
Ihminen on liian usein sellainen, ettei se aina ymmärrä omaa parastaan, veltohkoa demariaatetta.
Siksi on aikoja, kun potilas kyllästyy, alkaa vilkuilla muita, vihata hoitajaansa vain siksi, että on joutunut väärille vaikutteille ja taidottomille puoskareille alttiiksi. Sellainen potilas joskus on: pikku idiootti raukka, joka vielä hengityslaitteessakin yrittää paeta omaa parastaan.
Emme ollenkaan ymmärrä sitä, olemme sentään Sdp. Olemme hallituskautemme aikana lannistaneet Putinin, parantaneet koronan, pelastaneet kulttuurin, sulkeneet Suomen (Hyvä, Suomi!), ostaneet rahalla rakkautta ja nostaneet Sanna Marinin Andy McCoytakin arvostetummaksi suomalaiseksi.
Ja miten ne kiittävät?
Pohtimalla joidenkin muiden äänestämisestä.
Ei liike-, tunne- ja ajattelurajoitteisena tulisi edes saada äänestää, kun demarit voivat hoitaa senkin potilaan puolesta. Ilari Nurminen voisi sitten äänestettyään tuoda potilaalle tuliaisiksi pullan, olisiko kiva, otetaanko kuva, kun Ilari tunkee pullan paloja suuhun #kaikkienpuolestademarit?
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.
