Uusi areena, tutun teräksinen Tappara ja henkiin herännyt Ilves. Tampereen kiekkohegemonia on roihahtanut uusiin liekkeihin. Kiivas vastakkainasettelu sähköistää koko SM-liigaa.
Lokakuun 5. päivä Tampereen Ilves jysäytti uutispommin. Jouko Myrrä sai kenkää ja Antti Pennanen siirtyi välittömästi Ilveksen päävalmentajaksi.
Uutinen oli yllättävä, sillä Ilves oli samaan aikaan sarjan kärkijoukkue. Ajankohdan lisäksi huomioitavaa oli myös se, että Pennanen oli Suomen valmentajamarkkinoiden ykkösnimi, jota huhuiltiin aiemmin hallitsevan mestarin Tampereen Tapparan seuraavaksi päävalmentajaksi.
Lue lisää: SM-liigan kärkijoukkueelta shokkiveto: päävalmentajalle potkut, Antti Pennanen ruoriin
Pennasen palkkaus oli samalla osoitus Ilveksen kasvaneesta vetovoimasta. Vielä reilut viisi vuotta sitten Ilves oli konkurssikypsä seura, joka taisteli olemassaolostaan. Nyt tupsukorvaorganisaatio kaappasi Suomen valmentajamarkkinoiden ykkösnimen paikalliskilpailijansa nenän edestä.
Pennasen palkkauksesta tasan kolme viikkoa myöhemmin mannerlaatat Tampereella jyrisivät uudelleen, kun Iltalehti uutisoi Tapparan seuraavan päävalmentajan nimen. Lehden tietojen mukaan Sveitsin liigan suurseuraa Zürich Lionsia luotsaava Rikard Grönborg siirtyy ensi kaudeksi Jussi Tapolan paikalle kirvesrintojen päävalmentajaksi.
Lue lisää: Media: Ruotsalainen Rikard Grönborg ensi kaudeksi Tapparan valmentajaksi
Lue lisää: Kommentti: Tappara hakee shokkiapua Ruotsista – tästä syystä Rikard Grönborgin palkkaaminen on järisyttävä riski
Ruotsin maajoukkueen entisen päävalmentajan palkkaus on Tapparalta poikkeuksellisen kiinnostava ja rahakas peliliike. Virallisesti Tappara julkaisee uuden päävalmentajan vasta kauden jälkeen.
Kahden meritoituneen ja kansainvälisillä kentillä marinoituneen päävalmentajan palkkaukset alleviivaavat tämänhetkistä kilpailuasetelmaa Tampereella. Kaupungissa on pitkän tauon jälkeen kaksi urheilullisesti ja taloudellisesti elinvoimaista suurseuraa, jotka tähtäävät yhtä aikaa Suomen parhaaksi jääkiekkojoukkueeksi.
Jännite on kiristynyt. Tällä hetkellä Tapparan ja Ilveksen välillä on kiivas, tamperelaisella nuotilla sävytetty vastakkainasettelu, joka sähköistää koko SM-liigaa.
Urheilulehti
Lisää laatujournalismia
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 47/2022. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Mestaruuksissa mitattuna asetelma on tasaväkinen. Tapparalla on Suomen pääsarjakiekkoilun historiassa yhteensä 17 mestaruutta, jos mukaan lasketaan sen edeltäjän TBK:n kolme mestaruutta. Jos kolme TBK:n kannua jätetään laskuista pois, Ilves on ykkönen 16 mestaruudellaan.
Lähihistorian valossa kilpailutilanne ei ole millään muotoa tasainen. Tappara on loistanut suomalaisen seurajääkiekkoilun lippulaivana kuluneen vuosikymmenen ajan.
Tappara on saavuttanut kymmenen viime kauden aikana kolme Suomen mestaruutta, neljä hopeaa ja yhden pronssin. Kirvesrinnat ovat edenneet välieriin joka kerta keväästä 2013 lähtien. Ilveksen kymmenen viime kauden saldo on yksi pronssi viime keväältä.
Tappara on malliesimerkki siitä, miten pitkäkestoinen menestyminen on mahdollista. Tappara on näyttänyt muille eteen, miten pysytään huipulla vuodesta toiseen. Urheilu- ja talouspuoli ovat ammattilaisten käsissä.
– Kaikki pohjaa hyvään yhteistyöhön organisaation sisällä: hallitus, toimitusjohtaja ja urheilujohto tekevät yhdessä töitä. Tarvitaan vahvat pelaajat, jotta pitkäjänteistä urheilutyötä ja kulttuuria voidaan jalostaa. Tietty runko on säilynyt ja arvot ovat pysyneet johtavien pelaajien kautta mukana matkan varrella, taustoittaa Tapola, joka on ollut Tapparassa eri rooleissa kymmenen vuotta.
– Olemme olleet onnekkaassa asemassa, että johtoportaassa on hyviä ihmisiä. Tempoilu puuttuu. On vaalittu tiettyjä arvoja, eikä ole tehty paniikkiratkaisuja tai muutettu suunnitelmia. Tapparassa luotetaan omaan, pitkäjänteiseen työhön.
Vaatimustason ylläpitäminen ei ole itsestäänselvyys menestyksen keskellä. Pulskistumisen vaara vaanii aina nurkan takana.
– Joukkuetta on myös uusittu. Kun menestyy, silloin pelaajia lähtee isompiin sarjoihin. Uusiutuminen on Suomi-kiekossa on välttämättömyys. Sitä kautta tulee nälkää, kun nuoria pelaajia hyppää mukaan. Olemme paljon jutelleet kokeneiden pelaajien kanssa siitä, miten pystymme menestymään ja välttämään mukavoitumista. Se vaatii töitä, korostaa Tapola.
Tappara on ollut suuri ja vakaa suunnannäyttäjä, mutta Tampereen hegemonia-asetelma on vaatinut Ilveksen nousun kuolemanporteilta SM-liigan jättien joukkoon.
Kevään 2017 puolivälieräsarja oli tärkeä käännekohta vuosikausia rämpineelle Ilvekselle. Seitsemänteen otteluun venynyt sarja päättyi mestaruuteen asti jyränneelle Tapparalle, mutta tuona keväänä kilpailutilanne roihahti uuteen liekkiin Tapparan ja Ilveksen välillä.
Sen jälkeen kierrokset ovat nousseet. Tappara on jyllännyt tehtaan takuulla, ja Ilves on herännyt henkiin.
– Uudet omistajat, uusi hallitus, toimitusjohtaja ja urheilujohtaja ovat erittäin sitoutuneita työhönsä. Nyt mennään seura edellä kaikessa mitä tehdään, eikä jäädä laakereille makaamaan. Seuralla on kovia tavoitteita, sanoo Ilveksen kulttipelaaja ja nykyinen joukkueenjohtaja Timo Peltomaa.
Lähes henkihieveriin tempoilevalla johtamisellaan seuran saattanut Vincent Manngard luopui Ilveksen omistuksesta helmikuussa 2017. Uusien omistajien ja toimitusjohtaja Risto Jalon johdolla Ilveksen taloudellinen tilanne on parantunut vuosi vuodelta.
– Hallituksessa on tekijämiehiä, joilla on iso into tehdä asioita Ilveksen eteen. He ovat omat massinsa ansainneet, joten he eivät pyri taloudellisesti hyötymään Ilveksestä. Kaikki ovat olleet aiemminkin sydämellä mukana, mutta nyt asioita tehdään yksinkertaisesti paremmin. Nyt kasassa on kokoonpano, joka on saanut asiat rullaamaan, Peltomaa sanoo.
– Talous- ja urheilupuoli menevät käsi kädessä. Tulot ja menot ovat pysyneet hanskassa, ja olemme sitä kautta pystyneet vahvistamaan joukkuetta ja kehittämään liiketoimintaa, Jalo taustoittaa.
Parantuneiden olosuhteiden ansiosta tamperelaisseurat pystyvät repimään eroa muihin liigaseuroihin talouspuolella.
Viime joulukuussa Tappara ja Ilves siirtyivät legendaarisesta Hakametsästä kiekon uuteen kotiin, Nokia-areenaan. Yli 120 miljoonaa euroa kustantanut moderni, 13 000 katsojaa vetävä monitoimiareena on olosuhteiltaan omaa luokkaansa Suomessa. Uusi areena luo uusia kasvun mahdollisuuksia, joista muilla liigapaikkakunnilla voidaan vain unelmoida.
– Siirtyminen pelotti. Miten meidän käy, jos uuteen areenaan tuleekin 4 000-5 000 ihmistä ja kulut nousevat. Arvelutti, miten vanhat jäärät, jotka tottuivat ajamaan Datsuninsa Hakametsän nurkille ja tulivat kahvikupillisille ennen matsia, löytävät keskustan halliin, mutta hekin ovat taipuneet matkustamaan julkisilla. Yleisö on ottanut todella hyvin uudistuksen vastaan. Jengi tulee ajoissa hallille ja jää ottelun jälkeen viettämään aikaa aulatiloihin, missä on ravintoloita ja show’ta tarjolla. Aiemmin oli vain Jäähovi. On siinä eroa, Peltomaa vertaa.
Molemmat tamperelaisseurat saivat lentävän lähdön areena-aikakaudelle. Viime kaudella Ilves teki ennätyksellisen 2,4 miljoonan euron voiton 11,1 miljoonan liikevaihdolla. Tapparan tilitulos oli niin ikään ennätykselliset 1,4 miljoonaa euroa 12,5 miljoonan euron liikevaihdolla.
Vastaavanlaisia lukemia ei välttämättä ole luvassa tältä tilikaudelta, sillä koronatuet ja pelaajista saadut NHL-korvaukset vauhdittivat kasvua. Yhtä kaikki uusi areena tarjoaa uusia mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaa.
– Olemme nähneet, mitä suurareena pystyy antamaan, mutta vielä on vaikeaa arvioida kokonaisuutta koska siirryimme areenaan kesken viime kauden. Olemme saaneet hyviä viitteitä, mitä asioita voimme kehittää. Sen voi jo sanoa, että areena palvelee ihmisiä erittäin hyvin, puntaroi Tapparan hallitukseen palannut Mikko Leinonen.
Leinonen jäi eläkkeelle Tapparan toimitusjohtajan paikalta joulukuussa 2019, mutta legendaarinen seurapomo palasi pyynnöstä Tapparan hallitukseen reilu vuosi sitten.
– Kun olin 1,5 vuotta pois, se avarsi näkemyksiäni. Sen huomaa, että tapahtumabisnes kehittyy koko ajan. Yritämme kehittää toimintaa, ettemme jää paikalleen, Leinonen sanoo.
Tällä kaudella tamperelaisseurat ovat SM-liigan yleisömagneetteja. Joulukuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen Ilveksen yleisökeskiarvo on 7 640 ja Tapparan 6 817.
– Ihmiset kaipaavat viihdykettä ja tapahtumia huonojen uutisten keskellä. Se on vähän kuin ulkomailla olisi, kun saapuu katsomaan Nokia-areenan jääkiekkoa. Haluamme tarjota elämyksiä. Yritykset laittavat myös rahaa likoon eri tavalla kuin aiemmin, sanoo Jalo.
Tappara on asettanut pitkään urheilullisen riman Tampereella. Ilveksen tehtäväksi on viime vuosina jäänyt kiriä kohti rimaa, ja kenties asettaa jossain vaiheessa rima uusiin korkeuksiin.
– Mielestäni seurat eivät enää nykyisin eroa oikeastaan mitenkään. Ennen Tapparassa tehtiin hommia ja treenattiin kuin hullut ja Ilves oli taitokiekkoa Tampereelta -porukka. Nykyisin molemmissa joukkueissa treenataan todella kovaa ja laadukkaasti. On ymmärretty, että harjoitus tekee mestarin, Tapparassa liigauransa aloittanut ja nykyisin Ilvestä edustava Petri Kontiola sanoo.
Vaikka erot ovat kaventuneet, seurojen brändit eroavat toisistaan.
Sekoiluvuosien jälkeen Ilves on nykyisin mielikuvissa raikas ja nuorekas. Viime vuosina se on tunnettu impulsiivisena ja suoraviivaisena vauhtijoukkueena, josta löytyy nuoria, urallaan eteenpäin pyrkiviä pelaajia ja laadukkaita ulkomaalaishankintoja.
Tappara on urheilullinen ja tasaisesti suorittava huippuorganisaatio, jossa on vuosikymmenien ajan vannottu työnteon kulttuuriin. Tappara on mielikuvissa luotettava ja konemainen, vähän harmaa. Termi jauhaminen kuvaa tapparalaista pelaamisen traditiota osuvasti.
Mielikuviin vaikuttaa osaltaan myös sosiaalinen media. Ilveksen valpas sometekeminen on liigan eliittiä, mikä on houkutellut seuraan uusia nuoria kannattajia. Tappara on pyrkinyt terästämään tekemistään somessa, ja syyskauden aikana sosiaalisessa mediassa on nähtykin seurojen nokittelua.
Viime vuosina Ilves on hallinnut paikallisotteluita, mutta yksittäisillä runkosarjavoitoilla ja sosiaalisen median dominoinnilla ei vielä vallata Tampereen kiekkovaltikkaa. Keväisin Tappara on ollut terästä. Niin pitkään kun Tappara on kauden päätteeksi Ilveksen edellä, valtikka pysyy kirvesrintojen leirissä.
– Ei tässä ole enää mitään isoveli–pikkuveli-asetelmaa. Ihan rinnakkain ollaan. Molemmat seurat ovat sillä tasolla, että menestystä voi odottaa. Budjeteissa voi olla satojentuhansien eurojen eroja, mutta marginaaliset erot kentällä ovat todella pieniä. Kun kuuluu isojen joukkoon, silloin pitää taistella mestaruudesta joka kausi, Tapola linjaa.
Areenan alkuviehätyksen jälkeen parasta markkinointia yleisön suuntaan on voittava jääkiekko. Molemmat Tampereen joukkueet kuuluvat tällä kaudella pelaajabudjetiltaan SM-liigan suurseuroihin. Kokoonpanot pullistelevat nimimiehiä ja odotukset ovat molemmissa leireissä korkealla.
Kilpailutilanne on poreileva. Marraskuun puolivälissä Ilves ja Tappara keikkuivat sarjataulukossa peräkkäisillä sijoilla kolme ja neljä. 20 pelin jälkeen joukkueiden saldo oli täsmälleen sama: 11-3-6.
Hallitsevalla mestarilla Tapparalla on maalitaulu selässään. Ilves kirittää nälkäisenä haastajana.
– Enemmän tuota asetelmaa ruokitaan yleisöstä ja kaupungilla ihmisten kautta. Organisaationa tiedostamme, että Ilves on nykyisin yksi suurista. Emme kilpaile yhtä seuraa vastaan, mutta on hienoa, että Ilves on noussut siihen ryhmään, joka taistelee mestaruudesta. Se luo hyvää jännitettä varmasti koko sarjaan, Tapola näkee.
Tamperelaisessa seurajääkiekossa eletään tällä hetkellä ennen näkemätöntä nousukautta.
– Meillä on ainutlaatuinen kotiareena, jonne kelpaa kutsua kenet tahansa. Tänne tullaan kauempaankin katsomaan uutta hallia ja meininkiä. Myös urheilullisesti eletään uutta aikaa. Otimme pitkään nokkaan Tapparalta, joten on tärkeää, että pystymme nykyisin voittamaan heidät, eikä kannattajien tarvitse lähteä alahuuli väpättäen kotiin, kokee Jalo.
Kuva: Toni Repo / Aamulehti
Seurojen välinen kihelmöivä lataus näkyy parhaiten yleisömäärissä. Nokia-areenan kuudessa paikallisottelussa yleisöä on käynyt keskimäärin 12 446 katsojaa.
– Pelit ovat kiinnostavia ja niistä puhutaan etu- ja jälkikäteen. Areenan avauspelit viime joulukuussa olivat uuden aikakauden alku. Ne olivat erikoiset pelit (avauspeli Ilvekselle 6–3, toinen peli Tapparalle 7–0). Siitä tarina on kasvanut. Positiivinen jännite on vahva. Tamperelaisessa jääkiekossa ollaan hienossa tilanteessa, Tapola sanoo.
– Seurat kirittävät toisiaan. Helposti voi syntyä mielikuva, että olemme tekemisissä koko ajan, mutta aikataulut menevät aika ristiin. Olen esimerkiksi nähnyt Tapparan treenaavan kerran. Jussi Tapolan olen toistaiseksi nähnyt kerran, kun ajoin hänen ohitseen parkkihallissa. Eikä tässä mitenkään vältellä toisiamme. Enemmänkin kunnioitamme toisiamme, kevääseen 2025 Ilveksen kanssa sopimuksen tehnyt Pennanen sanoo.
– Nyt molemmat seurat panostavat, ja se tuo lisää jännitettä. Ei kuitenkaan niin, että se lähtisi niin lapasesta kuin HIFK:n ja Jokerien kohdalla aikoinaan. Tampereella seuroja yhdistää veljessuhde. Kun ollaan vastakkain, kaikki on pelissä. Kun ei pelata vastakkain, ollaan kavereita. Kouluissa ja työpaikoilla väitellään Ilveksestä ja Tapparasta, mutta pelaajat eivät niinkään, Kontiola sanoo.
Veljellinen vastakkainasettelu tiivistyy joukkueiden ykkössenttereihin. Tapparan Jori Lehterä ja Ilveksen Kontiola tuntevat toisensa pitkältä ajalta ja ovat siviilissä hyviä kavereita, mutta kaukalossa panokset ovat tapissa.
– Aina on pientä kisaa, kun päästään pelaamaan vastakkain. Aloituksissa meillä on vähän sivupanosta ja välillä kaatuillaan toistemme päälle, mikä varmaan näyttää aika tyhmältä, Kontiola naurahtaa.
Paikallisvastustajien kesken vallitsee keskinäinen kunnioitus. Pullistelu ja rehvastelu eivät istu tamperelaiseen ei tehrä tästä ny numeroo -mentaliteettiin.
– Paljon se liittyy siihen, että joukkueissa on paljon kavereita keskenään. Peleissä keskitytään pelaamiseen. Seurojen johdot tekevät myös yhteistyötä. Molemmat seurat hyötyvät toisistaan ja kaikki on hyvin, kunhan asetelma on niin, että kauden jälkeen me olemme edellä, ilmoittaa Tapola
HIFK:n ja Jokerien välillä vallitsi tulinen vastakkainasettelu ja suoranainen vihanpito, joka leimahti irvokkaalla silmille syyskuussa 2012. Tampereella vastaavanlaisen välirikon syntymistä on vaikea nähdä.
– Peleissä ei ole tapahtunut mitään ylilyöntejä. Tilanne voisi olla toinen, jos jotain olisi tapahtunut, mutta meillä on puhdas historia. Sitä kautta ei ole syntynyt myöskään mitään sikamaisuuksia. HIFK:n ja Jokerien välinen asetelma eteni väärällä tavalla. Sellaista ei ole nähtävissä Tampereella. Ei tässä vihollisia olla, Tapola alleviivaa.
Ilveksen ja Tapparan vannoutuneiden kannattajien välillä viha-rakkaussuhde on syvempi.
– Kannattajat ovat eri mieltä asioista, kuten pitääkin olla. He kannustavat vain omiaan, eikä toisessa seurassa nähdä mitään hyvää, mutta seurojen välisen yhteistyön on pakko olla hyvää, kun olemme samassa hallissa. Toimiston puolella mennään sulassa sovussa, eikä olla sotajalalla, mutta kun kaukalossa gladiaattorit painivat vastakkain, meininki on toinen, Peltomaa komppaa.
Kiinnostavuudesta kertoo paljon se, että joulukuun 9. päivä pelattava kauden kolmas paikallisottelu Ilves-Tappara myytiin loppuun kuukautta aiemmin.
– Se on ihan käsittämätöntä. Koko kaupunki on herännyt kiekkohuumaan mukaan. Tapparalla on mennyt hyvin kaikki nämä vuodet ja mestaruuksia on ropissut. Nyt kun Ilves hämmentää soppaa, se luo hyvää vastakkainasettelua, Peltomaa myhäilee.
Vuosikymmenien aikana Tappara ja Ilves ovat kohdanneet ani harvoin SM-liigan pudotuspeleissä. Yhteensä vain kuudesti. Viimeksi keväällä 2017 puolivälierissä.
Viime keväänä Tampereella hierottiin jo käsiä yhteen, kun Ilves eteni yli 20 vuoden tauon jälkeen mitalipeleihin. Tappara hoiti oman leiviskänsä tutun vakuuttavasti ja jyräsi finaaleihin, mutta unelmafinaali Tappara vastaan Ilves ei toteutunut, kun TPS passitti Ilveksen pronssiotteluun. Tappara nosti Kanada-maljaa.
Tampereen paikallisfinaali on ensi keväänä realistinen skenaario.
Tappara tähtää taas Kanada-maljaan, mutta isossa kuvassa tavoitteet ovat korkeammalla. Uuteen areenaan siirtyminen on mahdollisuus, jonka ansiosta Tappara voi ponnistaa eurooppalaiseksi huippujoukkueeksi myös taloudellisilla mittareilla.
– Keskitymme SM-liigaan ensisijaisesti. Toivottavasti sarjassa saadaan rakenne kuntoon seuraavaksi 20 vuodeksi, jotta jääkiekon viihdebisnes voi kehittyä. CHL:ssä on myös paljon mahdollisuuksia. Olemme tunnettu seura Euroopassa, ja olemme tehneet työtä sen eteen. Eurooppaa ei saavuteta kuin perusteellisella urheilutyöllä. Pitää kehittää toimintaa. Ei saada jäädä paikoilleen, linjaa Leinonen.
Tappara ei pelkää uudistua. Siitä kertoo muun muassa Grönborgin palkkaus.
– Yritämme oppia historiasta ja miettiä, mikä on Tapparalle parasta.Tapola ja Jukka Rautakorpi ovat viime keväänä yhdessä tehneet urheilustrategiaa, joka on pohjustettu hyvin. Siihen strategiaan valitaan sopivat tekijät. Sen enempää ei tässä kohtaa voi kommentoida, Leinonen sanoo salaperäisesti.
Naapurileirissä ollaan maltillisempia, sillä Ilves tavoittelee vielä nousua kansalliselle huipulle.
– On ehkä liian raflaavasti sanottu, että haluamme olla Suomen ykkösseura, mutta haluamme olla 4–6 sakissa joka vuosi, ja joku kaunis päivä haluamme olla kärjessä, Jalo asettelee sanansa.
– En usko mihinkään nokitteluun. Enemmänkin se on hienoa, että saadaan hyviä pelaajia ja valmentajanimiä, kuten vaikkapa Grönborg, liigaan. Se tuo varmasti lisämausteen koko liigaan. Sehän on vain hyvä kun kivitämme toisiamme positiivisessa mielessä. Se tuo jännitettä.
