Suomen surkein kylätie on karmeassa kunnossa etenkin vesisateen jälkeen, mutta alkutalven pakkasilla sen läpi voi ajaa ilman isompia huolia.
Olga Oinas-Panuma
Lähden suurin odotuksin kohti Suomen surkeinta kylätietä. Kun tien pinta vaihtuu asvaltista soraksi, puhkun intoa. Odotan monttuja ja railoja ja 20 kilometrin tuntinopeutta. Mutta tie onkin hyvässä kunnossa moneen muuhun pohjoispohjalaiseen kylätiehen nähtynä. Yksi kuoppa siellä täällä.
– Tie on melko hyvässä kunnossa nyt, kun se on jäässä mutta sateitten perästä tie menee kauhian reikäiseksi, kertoo Tapani Mustonen, joka asuu Suomen surkeimman kylätien varressa.
Hän on asunut koko ikänsä Siikajoella ja kertoo seurailleensa tien vaiheita 65 vuoden ajan.
Suomen kylät ja Suomen Tieyhdistys järjestivät kuvakilpailun Suomen surkeimmasta kylätiestä. Maaseudun Tulevaisuuden äänestyksessä pärjäsi parhaiten Siikajoentie eli maantie 807 Siikajoella Pohjois-Pohjanmaalla.
Siikajoentien sorainen osuus kestää noin 15 kilometriä ja sen nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa. Voittajakuvassa tien pinta on sortunut ja auto on vajonnut tiehen pohjaansa myöten.
ELY-keskus arvioi ylläpitämänsä tien liikennemääräksi alle 100 ajoneuvoa vuorokaudessa.
Matka jatkuu. Monttuja on paikattu irtosoralla ja alkutien asvaltin kolot ovat melko pieniä. Suurempia railoja ei näy. Olemme sattuneet paikalle tien kunnon suhteen hyvään aikaan. Pakkasien ansiosta tie on jäässä, eikä vettä ole satanut toviin aikaan.
Koko matkan aikana vastaan tulee yksi traktori ja postiauto. Emme ole liikkeellä ruuhka-aikana.
Koneurakointialalta eläkkeelle jääneellä Mustosella olisi lääke tien huonoon kuntoon. Kunnossapitomurskaa ei hänen mukaansa ole tuotu moneen vuoteen tarpeeksi.
– Koko kesänä tie on lanattu ehkä kaksi kertaa, vaikka se pitäisi tehdä vähintään kerran kuussa.
Mustonen kertoo, että keväällä tie oli niin huonokuntoinen, että siinä oli painorajoitus. Kärryt ja autot painuivat tiehen, kun sen pinta meni puhki.
Mustosta ihmetyttää, että juuri heidän kotitiensä on ollut niin huonossa kunnossa, vaikka kyseessä on seututie. Hänen mukaansa moni pienempi tie on hoidettu paremmin.
Tapani Mustonen on käyttänyt Suomen surkeinta kylätietä vuosikymmenet. Kuva: Ville Honkonen
Mustonen kertoo kuitenkin pärjänneensä tien kanssa kohtuudella, vaikka kuopat ovatkin harmittaneet.
– Tuo pätkä on sen verran lyhyt, että ollaan me se kestetty, hän naurahtaa.
”
”Käytämme isoja rahoja ja satsauksia siihen, että jossain matka lyhenee minuutin. Sitten meillä on maaseudulla kuntia, joissa ei ole yhtään bussivuoroa ja joiden tiet ovat todella huonossa kunnossa.”
Suomen Kylien toiminnanjohtaja Aleksi Koivisto kertoo, että kuva voitti kisan noin 9 000 äänellä.
– Voittajakuva oli niin raadollinen. Kuvaaja itse kertoi, miten tien huono kunto vaikeuttaa elämää. Railot olivat niin syvät, että niistä pääsisi vain maastoautolla.
Koivisto muistuttaa, että tiepolitiikka on kilpailua julkisista resursseista.
– Esimerkiksi yhdellä Länsimetron jatkeella on sellainen hintalappu, jolla saisi paljon tiestöä kuntoon maakunnissa. Käytämme isoja rahoja ja satsauksia siihen, että jossain matka lyhenee minuutin. Sitten meillä on maaseudulla kuntia, joissa ei ole yhtään bussivuoroa ja joiden tiet ovat todella huonossa kunnossa, Koivisto toteaa.
– Osa ajaa samoja huonokuntoisia teitä monta vuosikymmentä. Ne tarinat riipaisevat. Koko suomen liikennepolitiikasta pitäisi tehdä eheämpi.
Kampanjan tavoitteena oli Koiviston mukaan nostaa esille maaseudun tiestön korjausvelkaa ja herätellä päättäjiä ja suomalaisia siihen, miten meidän maaseudun teillä menee.
– Moni maaseudulla asuva kokee, ettei saa tieasioissa veroilleen vastinetta. Suomen Kylien eduskuntavaaliohjelamassakin puhutaan tiestön korjausvelasta.
Koivisto kertoo, että kilpailu tehtiin pilke silmäkulmassa nopealla aikataululla ja vastaanotto on ollut positiivinen. Perjantaina suuntana on Siikajoki.
– Siikajoki on saanut tietenkin mediahuomiota. Ensi viikon perjantaina menemme sinne glögien ja torttukahvien kanssa ja annamme heille kunniakirjan. Käymme myös katsomassa kyläteitä ja juttelemme ELY:n kanssa, Koivisto avaa.
Koivisto pohtii, että moni kylä haluaisi korjata itse talkoilla teitään, mutta se on byrokratian ja lupien vuoksi vaikeaa.
– Talkoilla voi nykyään korjata mitä vain paitsi teitä, pohdin, voisiko sitä jotenkin tulevaisuudessa helpottaa.
