Ranskan presidentti Emmanuel Macron on väläyttänyt, että Euroopankin pitäisi säätää ”Osta eurooppalaista” -laki.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron vieraili viime viikon lopulla Yhdysvalloissa. Yksi keskustelunaihe presidentti Joe Bidenin kanssa oli tuore lainsäädäntö, jonka EU katsoo vääristävän reilua kilpailua. Kuva: Jonathan Ernst / Reuters
Teija Sutinen HS
Bryssel
Alkaako Euroopan ja Yhdysvaltain välillä kauppasota ja kilpailu siitä, kuka maksaa parhaat valtion tuet yrityksilleen vihreän siirtymän nimissä?
Kiista tästä on kärjistynyt vuoden loppua kohti, ja voi nousta EU-johtajien huippukokouksen asialistalle ensi viikolla.
Ja kuinka ollakaan, jälleen kerran EU-taikalaatikosta on pompannut esiin mahdollisuus, että EU-maat käyttäisivät yhteistä rahoitusta (lue: yhteistä velkaa) raivatessaan tietä teollisuudelleen.
Suomelle kauppasota on huono uutinen, ja vielä huonommin kävisi, jos EU tai yksittäiset jäsenmaat alkaisivat kilpailla, kuka pystyy tukemaan yrityksiään eniten.
Siinä kisassa pienten jäsenmaiden on vaikea pärjätä. Yhteisiin rahoitusinstrumentteihin Suomi suhtautuu jo valmiiksi karsaasti.
Kaikki alkoi loppukesästä, kun Yhdysvaltain presidentti Joe Biden sai senaatissa läpi massiivisen ilmastopaketin, joka sisältää kaikkiaan 369 miljardin euron edestä erilaisia toimia vihreän siirtymän vauhdittamiseksi.
Listalla oli muun muassa verohelpotuksia tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoon, jopa 7 300 euron avustuksia sähköautojen ostajille ja tukea energiaremontteihin.
Lue lisää: 369 miljardia ympäristölle – Bidenin taktisen valinnan vuoksi edes Trump ei voisi perua uutta ilmastopakettia
Kyseinen lakipaketti Inflation Reduction Act eli IRA sai Euroopassa ensi alkuun innostuneen vastaanoton, koska sen perusteella Yhdysvallat ottaa jälleen tosissaan ilmastonmuutoksen hillinnän.
Lähemmässä tarkastelussa kävi ilmi, että lakipakettiin sisältyy paljon vaatimuksia kotimaisuusasteesta sekä paikallisesta tuotannosta ja sisällöstä. Yhdysvallat vetää paketissa lujaa kotiinpäin. Esimerkiksi sähköautotuen vaatimuksena on se, että auto on koottu Pohjois-Amerikan maaperällä pääosin Pohjois-Amerikassa tuotetuista osista.
Kanada ja Meksiko kelpaavat tuotantopaikaksi, Eurooppa ei. Tämä on ikävää siitä näkökulmasta, että Yhdysvallat on EU:lle tärkein vientikohde noin 18 prosentin osuudella.
EU:n arvion mukaan IRA sorsii etenkin EU:n autoteollisuutta, mutta myös muuta uusiutuvaan energiaan liittyvää teknologiaa kuten esimerkiksi akkuteollisuutta. Komission arvion mukaan vaatimukset kotimaisuusasteesta ovat maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen vastaisia.
Kiistaa on soviteltu EU:n ja Yhdysvaltain välillä ennen kuin laki tulee voimaan 1. tammikuuta ensi vuonna. Tilannetta helpottaa se, että yhteistyö sujuu paremmin kuin edellisen presidentin Donald Trumpin kaudella, jolloin Yhdysvallat lätkäisi voimaan teräs- ja alumiinitullit suojatakseen omia yrityksiään.
Transatlanttisia suhteita ei haluttaisi kovin herkästi tärvellä kauppasodalla etenkään nyt, kun sekä Yhdysvallat että EU tukevat Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Ukrainaa.
EU on saanutkin neuvotteluissa ymmärrystä, mutta Bidenin lempilapseksi mainittua lakia tuskin oleellisesti kirjoitetaan uusiksi. Tulkintoihin voi tulla täsmennystä niin, ettei EU-tuotantoa täysin pelata ulos Yhdysvaltain vihreiltä markkinoilta.
EU:ssa ei ole tyydytty vain neuvottelemaan, vaan unioni on miettinyt myös vastavetoa. Tässä aloite on ollut suurilla mailla Ranskalla ja Saksalla.
EU on tehnyt ilmastopolitiikkaa laatimalla valtavan määrän lainsäädäntöä ja säännöksiä. Yhdysvalloissa lähestymistapa on toinen: siellä markkinoita ohjataan rahalla.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on väläyttänyt, että Euroopankin pitäisi säätää ”Osta eurooppalaista” -laki eli kopioida Yhdysvaltain keinot sekä lieventää valtiontukisääntöjään.
Yhdysvalloissa äskettäin vieraillut Macron teki kaikkensa vakuuttaakseen Bidenille, että EU on tässä tosissaan.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen säesti Macronia viime viikonloppuna. Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen vastaisessa teknologiassa on käynnissä kova kansainvälinen kilpailu, eikä EU voi seurata sivusta, jos investoinnit alkavat valua muualle kuin Eurooppaan.
Von der Leyenin inspiraationa saattaa olla esimerkiksi ruotsalaisen akkuvalmistajan Northvoltin epäröinti. Yritys arpoo nyt, sijoittaisiko se uuden tehtaan korkeiden energiakustannusten Saksaan vai laajentaisiko Yhdysvaltain-tehdastaan.
Von der Leyenin mukaan EU:n pitää yksinkertaistaa ja soveltaa uudella tavalla valtion tuelle asetettuja sääntöjä.
Von der Leyen pohti ääneen myös, että EU:n pitäisi arvioida, tarvitaanko tukeen EU-maiden yhteistä rahoitusta, esimerkiksi yhteistä rahastoa. Näin estettäisiin se, että isot jäsenmaat eivät talloisi tuissa pienempiään jalkoihinsa. Kaikilla mailla ei myöskään ole enää paljon pelivaraa budjeteissaan.
Keskiviikkona von der Leyen sanoi Italiassa pitämässään puheessa, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on myös yhteisiä intressejä vihreässä siirtymässä, esimerkiksi vähentää riippuvuuttaan Kiinan raaka-aineista.
Suomellekin Yhdysvallat on tärkeimpien kauppakumppaneiden joukossa. Ne suomalaisyritykset, joilla on jo ennestään tuotantoa Pohjois-Amerikassa, saattavat hyötyä IRA-lainsäädännöstä.
Silti pinnan alla poreileva kauppasota hermostuttaa Suomessakin, ja vielä enemmän tuntuu hermostuttavan se, mitä EU:n suuret jäsenmaat seuraavaksi keksivät ja mihin toimiin ne komissiota painostavat.
Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) sanoi alkuviikosta EU-kokouksen yhteydessä kantavansa huolta siitä, että EU-pöydissä valmistellaan yrityksille taloudellisia kannustimia vihreään siirtymään.
”Suomessa ja muissa pohjoismaissa on paljon edelläkävijäyrityksiä, jotka ovat jo tehneet omaehtoisesti ilman erillisiä tukia askelia kohti uusiutuvaa energiaa. Jos EU pohtii vastaavanlaisia ratkaisuja, on tärkeä muistaa reilu kilpailu siinäkin.”
