Usein ihmiset kuvittelevat lohduttavansa tai jakavansa lohdutettavan hankalan kokemuksen. Toinen ihminen saattaa kuitenkin kokea tilanteen ja kommentit ihan eri tavalla.
Miten toista kannattaisi lohduttaa? Usein pelkkä kuuntelu riittää, asiantuntija neuvoo. Kuva: Shutterstock
Jade Ollikainen
Me Naiset julkaisee uudelleen kiinnostavimpia juttujaan. Tämä on yksi niistä.
Toisen lohduttaminen ei todellakaan aina ole helppoa, mutta moni sortuu tietämättään kommentteihin, joista voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.
”Toi nyt on ihan normaalia. Moni muukin kokee samalla tavalla.”
”Pärjäile! Ei ihmiselle anneta enempää kuin mitä jaksaa kantaa.”
”Joo mullakin on ollut tuollaista.”
”No mutta sähän oot niin aikaansaava ja toimintakykyinen! Jotkut ei jaksa nousta edes sängystä ylös.”
”Koitapa ajatella positiivisesti ja olla kiitollinen siitä mitä sulla on!”
Tässä muutamia hyvää tarkoittavia kommentteja, jotka pahimmillaan menevät metsään, listaa psykoterapeutti Emilia Kujala. Hän nosti asian esiin Instagram-tilillään.
Miksi tällaiset kommentit sitten ovat huonoja?
Kujalan mukaan asiaa voi lähteä ajattelemaan validoinnin kautta. Validointi tarkoittaa sitä, että osoitamme jonkun toisen tai oman kokemuksemme todeksi. Validoimalla osoitamme myötätuntoa toisia tai itseämme kohtaan
– Oman kokemuksen validointi voisi olla sitä, että ihminen, jota ahdistaa, voi siinä tilanteessa sanoa itselleen, että saan tuntea näin ja se on ihan okei. Toisen ihmisen validointi on taas sitä, että ymmärrämme ja hyväksymme toisen kokevan tietyllä tavalla, Kujala selventää Me Naisille.
Ei-validointi on taas validoinnin vastakohta, joka tarkoittaa mitätöivää vuorovaikutusta. Kujalan mukaan käytämme ei-validoivia kommentteja paljon huomaamattamme erilaisissa tilanteissa.
– Pientä lasta saatetaan lohduttaa sanomalla, että älä itke, ei ole mitään syytä nyt itkeä, ja vaikka siinä on usein hyvä aikomus taustalla, haluamme ehkä lohduttaa tai kiinnittää lapsen huomio johonkin muuhun asiaan, niin se ei kuitenkaan validoi lapsen kokemusta tilanteessa.
Eli opimme jo varhain käytäntöjä, jotka ohittavat toisen ihmisen kokemuksen ja suoraan tai rivien välistä antavat ymmärtää, että toisen kokemus ei ole huomion arvoinen tai on jopa väärä.
Hyvä aikomus, huono toteutus
Usein ihmiset kuvittelevat lohduttavansa tai jakavansa lohdutettavan hankalan kokemuksen. Toinen ihminen saattaa kuitenkin kokea tilanteen ja kommentit ihan eri tavalla.
– On todella hienovarainen juttu, että missä tilanteessa kommentti ”toi on ihan normaalia” helpottaa sen toisen ihmisen kokemusta ja missä tilanteessa toiselle tulee olo, että omassa kokemuksessa ei ole mitään erityistä tai huomion arvoista, Kujala muistuttaa.
Joskus se, että kertoo omista kokemuksistaan toiselle saattaa myös vahvistaa myötätuntoa, mutta se vaatii, että toinen pystyy samastumaan kokemukseen sillä hetkellä.
– Tässä saattaa käydä niin, että lohdutettava kokee lohduttajan siirtävän huomion itseensä puhumalla omista kokemuksistaan. Näin mitätöidyksi tulemisen kokemuksen seurauksena syntyykin myötätunnon vastatunne eli häpeä.
”
Yritämme vähän liikaakin lohduttaa tai ratkaista toisen ongelmaa.
Tilanteeseen voi vaikuttaa myös ihmisen oma historia. Jos on esimerkiksi kasvanut ei-validoivassa ympäristössä, jossa on oppinut, että omat tunteet ovat vääränlaisia tai kukaan ei ole niistä kiinnostunut, sama kokemus voi toistua myöhemmin vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Kommenttien taustalla on Kujalan mukaan kuitenkin yleensä hyvä aikomus. Ihmiset ovat oppineet tukemaan ja lohduttamaan toisiaan tavoilla, jotka huomaamatta mitätöivät toisten kokemuksia ja tunteita.
– Emme halua, että toiselle tulisi tieten tahtoen paha mieli. Päin vastoin yritämme vähän liikaakin lohduttaa tai ratkaista toisen ongelmaa, huonoa oloa tai vaikeaa elämäntilannetta.
Ole läsnä, kuuntele ja kysele
Ei ole niin, ettei koskaan saisi sanoa ”tuo on normaalia”. Tietyssä tilanteessa voi myös kertoa toiselle omasta kokemuksesta, jos ystävä on ensin avautunut samasta aiheesta, mikä aiheuttaa hänelle harmia tai surua. On kuitenkin tarkkaa, missä tilanteessa tällaiset auttavat toista ihmistä aidosti ja missä tilanteessa taas eivät. Kyse on myös paljon siitä, että miten asia sanotaan.
Sosiaalisten tilanteiden ja rivien välistä lukeminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Kujala kehottaakin pysymään tilanteessa kuuntelijan roolissa ja kysymään tarkentavia kysymyksiä toisen tilanteesta ja kokemuksesta.
– Puhumme usein turhan paljon ja kuuntelemme sitten taas liian vähän. Usein pelkkä kuuntelu riittää. Läsnäolo ja tarkentavat kysymykset osoittavat, että toisella on oikeus kokea tietyllä tavalla ja kokemus on täysin aito ja ymmärrettävä.
Saatamme helposti lähteä ratkaisemaan toisen ihmisen tilannetta antamalla neuvoja tai kertomalla, mikä itseä auttoi. Kannattaakin kysyä, että haluaako toinen kuulla neuvon, koska aina ihminen ei halua.
– Ainahan toiselle voi kertoa, että on joskus kokenut jotain samanlaista ja kysyä haluaako toinen kuulla siitä. Sama pätee myös neuvomiseen, mikä voi olla pahimmillaan myös hyvin ei-validoivaa, Kujala muistuttaa.
Juttu on julkaistu aiemmin lokakuussa 2021.
Lue lisää: Tietyt kommentit keskustelussa voivat paljastaa tunneälyn puutteen – asiantuntija kertoo 4 merkkiä, joista tunnistaa tunneälykkään ihmisen
Lue myös: Saiko läheisesi paniikkikohtauksen? Kysyimme, mitä silloin kannattaa tehdä ja mitä ei – yksi kommentti voi jopa lisätä paniikkia
Lue myös: Listasimme 10 merkkiä, joista tunnistaa erityisherkän – moniko näistä täsmää sinuun?
