Entinen Puolustusvoimain komentaja, kenraali evp. Ari Puheloinen arvioi, että taistelupanssarivaunut ovat Ukrainalle välttämättömiä. Puheloisella on pitkä kokemus Suomessa käytössä olleista panssarivaunuista usealta vuosikymmeneltä.
Puolustusvoimain entinen komentaja Ari Puheloinen pitää taistelupanssarivaunuja välttämättöminä Ukrainan puolustukselle. Kuvassa saksalainen Leopard harjoittelemassa. Kuva: AFP, Lehtikuva
Lauri Silvander
Puolustusvoimain entinen komentaja, kenraali evp. Ari Puheloinen muistelee tuoreessa kirjassaan Sotilas ja työmies (Otava) aikaansa nuorena kenttäupseerina.
Hän toimi vuodesta 1974 lähtien kuuden vuoden ajan kouluttajana Panssaripataljoonassa. Työkalustona olivat neuvostoliittolaiset T-55-panssarivaunut. Lisäksi Puheloinen on suomentanut BMP-1- ja T-72-panssarivaunujen teknistä kirjallisuutta.
Saksa ilmoitti 25. tammikuuta päätöksestään vapauttaa Leopard 2 -panssarivaunujen vienti Ukrainaan. Samalla se kertoi hyväksyvänsä muiden maiden Leopard-toimitukset Ukrainaan.
Leopard 2:ta pidetään yhtenä maailman parhaista taistelupanssarivaunuista. Puheloisen mukaan se on myös taktisesti välttämätön osa Ukrainan puolustustaistelua.
– Ympäristö (aukea maasto) itsessään tekee olosuhteet sellaisiksi, että panssarivaunu on tehokas ja sitä tarvitaan. Jos taas mietitään taktista ja operatiivista käyttöä, niin Ukrainalla on tarkoitus puolustussodassaan vastahyökkäyksillä painaa venäläiset pois Ukrainan alueilta. Se onnistuu vain vastahyökkäyksillä. Taistelupanssarivaunu on siihen aivan välttämätön niissä olosuhteissa.
Puheloinen kertoo, että oikeaoppisessa puolustuskäytössä taistelupanssarivaunu on liikkuva elementti, jota ei pidä ainakaan kaivaa poteroon.
Tärkeää on myös se, että taistelupanssarivaunuja käytetään keskitetysti ja että saavutetaan riittävä kriittinen massa. Muussa tapauksessa järjestelmistä ei saada irti kaikkea tehoa.
– Sehän tässä onkin mielenkiintoista, kun monelta suunnalta ja monesta maasta suunnataan panssarivaunuja, niin miten niistä saadaan yhtenäinen kokonaisuus. Paloittain siellä ja täällä -käyttö olisi melkein resurssien hukkaan heittämistä, Puheloinen kertoo.
Taistelupanssarivaunuista on muodostettava Ukrainassa vielä toimiva kokonaisuus, ja se voi viedä odotettua enemmän aikaa, Puheloinen arvioi.
– Taistelupanssarivaunupataljoona vaatii paljon kalustoa ympärilleen. Se on ennen kaikkea järjestelmä eikä yhtään samanlainen asia kuin esimerkiksi rynnäkkökiväärin antaminen sotilaalle.
– Nyt pitää kuitenkin muistaa, että se ei ole ihmease. Se ei ole hyökkäyssuorituksen suorituskyvyn ydin vaan yksi osa.
Ukrainalla oli sodan alussa neljä panssariprikaatia, joissa oli noin 4 000 sotilasta, noin 130 taistelupanssarivaunua ja noin 50 rynnäkkö- tai kuljetuspanssarivaunua.
Sodan alun jälkeen vahvuudet ovat muuttuneet, mutta luvuista saa käsityksen siitä, miten paljon kalustoa ja sotilaita järjestelmien laaja ja perusteellinen hyödyntäminen vaatii. Paljon.
Perusyksikössä eli panssaripataljoonassakin on noin 15–30 taistelupanssarivaunua ja suunnilleen saman verran rynnäkköpanssarivaunuja sekä vaihteleva määrä kuljetuspanssarivaunuja.
Pelkillä Leopardeilla Ukrainan puolustusta ei tulla ratkaisemaan. Britannia on lähettämässä Ukrainaan Challenger 2 - ja Yhdysvallat Abrams M1A2 -taistelupanssarivaunuja.
Entisen Puolustusvoimain komentajan, kenraali evp. Ari Puheloisen kirja Sotilas ja työmies (Otava) julkaistaan 3. helmikuuta.
Alla olevalla videolla esitellään Leopard 2 -taistelupanssarivaunua.
