Elokuun katsojaluvut romahtivat puoleen, mutta syksy näyttää elokuvien suhteen taas valoisalta. Vuoden huipentaa Avatarin jatko-osa, jonka piti tulla teattereihin jo kahdeksan vuotta sitten.
Kesä oli ensi-iltaelokuvien suhteen laiha. Hyvät isot Hollywood-hitit olivat harvassa, mistä kertonee se, että toukokuussa ilmestynyt Top Gun Maverick roikkui vielä syyskuun puolella katsojatilastojen kärkiviisikossa niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin.
Elokuun sato oli Suomessa erityisen huono, ja se näkyi katsojaluvuissa (siirryt toiseen palveluun). Ne olivat huonommat kuin esimerkiksi vuotta aiemmin, jolloin tiukat koronarajoitukset riivasivat teatteritoimintaa usealla paikkakunnalla.
Syksy näyttää kuitenkin valoisammalta. Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä on houkutellut muutamassa viikossa yli sata tuhatta katsojaa teattereihin, ja hittiromaaniin perustuva Suon villi laulu on sekin saanut jo yli 70 tuhatta katsojaa.
Loppuvuoden aikana elokuvateattereihin saadaan kaikkea isoista supersankarispektaakkeleista kotimaiseen arthouse-elokuvaan. Poimimme ohjelmistosta kymmenen tärkeää ensi-iltaa.
Tukdam – Between Worlds (30.9.)
Alun sisältövaroitus ei ole tuulesta temmattu: Tukdam – Between Worlds -elokuvassa nähdään paljon ruumiita.
Irlantilais-suomalaisen Donagh Colemanin ohjaama dokumentti nousi Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin suosituimmaksi elokuvaksi, kun Helsingin Sanomat teki ohjaajasta jutun (siirryt toiseen palveluun). Se käsittelee tiibetinbuddhalaisesta traditiosta löytyvää syvän meditatiivista tilaa, jossa kuollut voi säilyä osin tietoisena useita päiviä sen jälkeen, kun tämän elintoiminnot ovat lakanneet.
Dokumentti pyrkii länsimaisen lääketieteen keinoin selvittämään, onko tällainen elämän ja kuoleman välitila todella olemassa. Kysymys laajenee muotoon "mitä tietoisuus on?" Ohjaaja Coleman tekee aiheesta parhaillaan lääketieteellisen antropologian väitöskirjaa Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.
Metsurin tarina (7.10.)
Ei ollut kamala yllätys, että Mikko Myllylahden ohjaama ja käsikirjoittama Metsurin tarina sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla. Siellä nähtiin myös Myllylahden käsikirjoittama Hymyilevä mies sekä hänen ohjaamansa lyhytelokuva Tiikeri.
Metsurin tarina kertoo pienen paikkakunnan duunarista (Jarkko Lahti), joka yrittää nähdä kaikessa hyvää, vaikka elämä potkii päähän. Elokuva voi alkuun vaikuttaa Aki Kaurismäki -pastissilta, mutta on lopulta paljon enemmän. Mieleen tulevat ainakin Coenin veljesten ja David Lynchin elokuvat.
Mitään koko kansan suosikkia Metsurin tarinasta ei välttämättä tule, mutta omaleimainen ja haastavakin elokuva petaa Myllylahdelle vahvaa uraa yhtenä suomalaisen elokuvan kiinnostavimmista nykytekijöistä.
Crimes of the Future (7.10.)
"Kirurgia on uusi seksi." Tämä on jonkinlainen iskulause David Cronenbergin uudessa kierossa tieteisfiktiossa. Crimes of the Future sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmisevoluutio on ottanut harppauksia. Tulevaisuuden ihmiset sietävät kipua, minkä lisäksi joidenkin kehot pulpauttelevat uusia elimiä hurjaa vauhtia.
Performanssitaiteilijat Saul (Viggo Mortensen) ja Caprice (Léa Seydoux) ottavat evoluutiosta kaiken irti. Caprice tatuoi Saulin kehoon ilmestyvät elimet ja poistaa ne kirurgisesti yleisön edessä.
79-vuotias Cronenberg käsittelee elokuvallaan taiteilijan ja yleisön välistä suhdetta. Se on kehokauhua Kärpäsen (1986) ja Existenzin (1999) tapaan, mutta mukana on myös huumoria – esimerkiksi Kristen Stewartin hiirimäisesti sopertavan sivuhenkilön muodossa.
Halloween Ends (12.10.)
Syksy on kauhuelokuvien sesonkia, ja yksi tämän vuoden tärkeimmistä on Halloween Ends. Se päättää vuonna 2018 käynnistetyn "uuden trilogian", joka unohtaa kaikki Halloweenin (1978) jatko-osat ja polkaisee käyntiin uuden jatkumon. Pääosassa on Jamie Lee Curtis, joka on näytellyt Laurie Strodea nyt viidellä vuosikymmenellä.
David Gordon Greenin ohjaama trilogia käsittelee traumaa ja pelkoa yhteisön tasolla. Sarjamurhaaja Michael Myers on kohotettu joksikin, joka on paljon enemmän kuin vain sarjamurhaaja: pahuus itse. Ja koska pahuus ei koskaan voi täysin kuolla, niin ei voi Myerskaan. Ei, vaikka ampuisi, ajaisi yli ja tuikkaisi tuleen.
Kikka! (12.10.)
Poptähti Kikan tarina kertoo hyvin siitä, millainen maailma – ja tässä tapauksessa Suomi – oli naispuoliselle poptähdelle 1980- ja 1990-luvuilla. Seksikkäällä imagollaan musiikkia myynyt ja tuon imagon vangiksi jäänyt artisti väsyi, alkoholisoitui ja kuoli vain 41-vuotiaana.
Kikan ohjaaja Anna Paavilainen on viime vuosina ruotinut teatterimaailman raiskauskulttuuria Play Rape -monologinäytelmällään (2014) ja kysynyt Laura Birnin kanssa kirjoittamallaan Kaksi ruumista rannalla -lyhärillä (2018), voiko nainen olla rikossarjassa muuta kuin ruumis. Kikkaa näyttelee Sara Melleri ja muissa osissa nähdään muun muassa Elena Leeve, Aku Hirviniemi ja Martti Suosalo.
Tunnuskappaleen Kateus esittää 2020-luvun Kikka eli Erika Vikman.
Bros (4.11.)
Koska olet viimeksi nähnyt elokuvateattereissa hyvän, kunnon budjetilla tehdyn amerikkalaiskomedian? Nicholas Stollerin (Forgetting Sarah Marshall, Naapurit) ohjaama Bros on tapaus jo siksi, ettei tällaisia elokuvia juuri tuoda valkokankaille.
Se on tapaus myös siksi, että kyseessä on ensimmäinen studiokomedia, jonka kaikki keskeiset näyttelijät ovat seksuaalivähemmistön edustajia. Elokuvan käsikirjoittaja ja päätähti Billy Eichner totesi vastikään (siirryt toiseen palveluun) Conan O'Brienin podcastissa, että Hollywood tuotti kaksi elokuvaa piirretystä siilistä (Sonic) ennen ensimmäistä homojen romanttista komediaa.
Kriitikot ovat pitäneet elokuvasta (siirryt toiseen palveluun). Indiewiren kriitikon Ryan Lattanzion mukaan Bros muistuttaa konventionaalisuudessaan 1990-luvun romanttisista komedioista, ja tämä on hyvä asia (siirryt toiseen palveluun). Silloin genre oli parhaimmillaan.
Black Panther: Wakanda Forever (9.11.)
Ensimmäinen Black Panther (2018) oli yksi Marvelin kehutuimmista ja suosituimmista supersankarielokuvista, joten jatko-osa oli vääjäämätön. Se jouduttiin kirjoittamaan uusiksi, kun päähenkilö T'Challaa näytellyt Chadwick Boseman kuoli vuonna 2020 paksusuolen syöpään, jonka hän oli pitänyt salassa kollegoiltaan ja monilta ystäviltään.
Black Panther: Wakanda Forever on yksi vuoden odotetuimmista Hollywood-elokuvista. Todennäköisesti siitä tulee myös yksi tuottoisimmista. Elokuva tarkastelee T'Challan kuoleman vaikutuksia Wakandan kuningaskuntaan. Ohjaaja Ryan Coogler ja valtaosa ensimmäisen osan näyttelijäkaartista ovat mukana. Odotettu elokuva päättää Marvelin elokuvauniversumin MCU:n neljännen vaiheen.
Hetki lyö (9.11.)
J-P Valkeapään kolme edellistä elokuvaa Muukalainen (2009), He ovat paenneet (2014) ja Koirat eivät käytä housuja (2019) ovat voittaneet yhteensä 12 Jussi-palkintoa. Koirat eivät käytä housuja valittiin Cannesin elokuvajuhlien Director’s Fortnight -esityssarjaan ensimmäisenä suomalaiselokuvana 25 vuoteen.
Siksi Valkeapään neljäs pitkä elokuva Hetki lyö on tapaus. Ohjaaja sanoo ottaneensa elokuvaan vaikutteita Elmore Leonardin, Donald Westlaken ja Charles Willefordin kirjoista. Espanjan Aurinkorannikolle sijoittuvassa elokuvassa entinen Miss Suomen perintöprinsessa (Outi Mäenpää) yrittää saada rahaa vankilasta vapautuvalta ex-mieheltään yhdessä aikamiespoikansa (Johannes Holopainen) ja apurinsa (Ilkka Heiskanen) kanssa.
Trailerin perusteella tyylilaji on hirtehinen, ehkä vähän tarantinomainen rikoskomedia.
The Woman King (25.11.)
Gina Prince-Bythewoodin ohjaama The Woman King oli Yhdysvalloissa alkusyksyn yllätyshittejä. Tositapahtumiin osin perustuva elokuva kertoo naispuolisesta soturijoukosta, joka suojeli afrikkalaista Dahomeyn kuningaskuntaa 1800-luvulla. Pääosassa on Oscar-voittaja Viola Davis soturijoukon kenraalina Naniscana.
Davisin roolisuoritusta ja Prince-Bythewoodin ohjausta on kehuttu, ja The Rotten Tomatoesissa listatuista elokuva-arvosteluista 94 prosenttia (siirryt toiseen palveluun) on myönteisiä. Ohjaaja on sanonut ottaneensa vaikutteita muun muassa Braveheartista ja Gladiaattorista.
Avatar: The Way of Water (14.12.)
James Cameronin tieteisseikkailu Avatar (2009) sijoittui tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta kolonisoi Na'vi-heimon kansoittamaa vihreää Pandora-planeettaa. 3D-buumin huipulla julkaistusta Avatarista tuli kaikkien aikojen tuottoisin elokuva, mutta jatko-osaa on saatu odottaa pitkään. The Way of Waterin piti ilmestyä jo 2014, mutta julkaisua lykättiin useaan otteeseen muun muassa siksi, että vedenalaisiin kuvauksiin tarvittua teknologiaa piti kehittää. Myös koronaviruspandemia siirsi ensi-iltaa.
Elokuvasta on kirjoitushetkellä julkaistu vain puolitoistaminuuttinen lyhyt traileri, jonka perusteella juonesta on vaikea sanoa mitään. Hulppeat maisemat näyttävät luonnollisesti upeilta – Cameron on koko uransa ajan ollut kiinnostunut elokuvateknologian kehittämisestä, ja alkuperäinen Avatar näyttää yhä paremmalta kuin iso osa tämän päivän Hollywood-elokuvista.
Eikä Avatar-saaga jää näihin. Kolmososa on kuvattu, ja neljättä kuvataan parhaillaan. Viideskin on suunnitelmissa.
Kuuntele myös:
Jäikö jokin olennainen elokuva mainitsematta? Voit osallistua keskusteluun 28.9. kello 23 asti.
