Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Kilpahiihdosta on tulossa vain rikkaiden laji, jos mitään ei tehdä – yhdeksi ratkaisuksi esitetään suksikirjastoa

Suomessa seurataan mielenkiinnolla Norjan esimerkkiä, jossa kisoissa on voideltu kaikille osallistujille sukset.

Meriläisen perheessä tavoitteelliseen hiihtoharrastukseen ja ampumahiihtoon menee tuhansia euroja vuodessa.

Tanja Heikkonen,

Sanna Kähkönen

Meriläisten perhe edustaa tällä hetkellä sitä, mistä Suomi puhuu nyt, eli perhettä, joka maksaa lasten kilpaurheilun kohonneita kustannuksia.

Maria Meriläinen laskee tyttärensä Minttu Meriläisen ampumahiihto- ja hiihtoharrastukseen menevän noin 10 000 euroa vuodessa.

– Polttoaineet, yöpymiset, kalusto, leirit ja kisareissut, joilla ollaan esimerkiksi koko viikonloppu, SM-kisoja on nyt enemmän. Ampumahiihdon puolella tulee aseisiin liittyvät kustannukset.

Talkootyön osuus on vähentynyt useissa harrastuksissa, lisäksi ammattimaista valmennusta kaivataan yhä nuoremmille. Urheilulehden mukaan kilpahiihdon kustannukset ovat nousseet kymmenessä vuodessa 80 prosenttia (siirryt toiseen palveluun). Se peilautuu suoraan kilpailijamääriin, jotka ovat romahtaneet.

Grafiikka: Tanja Heikkonen / Yle

Jos hinta estää harrastamisen, silloin se on mennyt liian kalliiksi, myöntää Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen.

– Hinta on varmasti osasyy lisenssimäärien laskuun. Ja nämä jatkuvasti laskevat määrät huolestuttavat.

Jatkuvasti kohonneista kustannuksista huolimatta Meriläisen perhe yrittää pitää tytön kilpaurheilussa kiinni ja tehdä kaikkensa, että nuorella olisi mahdollisuus tavoitteisiinsa. Äiti muistuttaa huoltajan kolmesta tehtävästä: kuljeta, kustanna ja kannusta.

Minttu Meriläinen viihtyy hiihdon parissa.

– Tuntuu, että on löytynyt semmonen itselle sopiva laji.

Sponsoreilta ja suksifirmoilta toivotaan apua

Meriläisten maksutaakkaa ovat helpottaneet sponsorit ja raha on riittänyt lapsen harrastukseen.

Perheellä on kokemusta Vöyrillä käydyistä kisoista, joissa sukset vietiin voideltavaksi järjestäjille. Maria Meriläinen toivoo vastaavanlaisen lisääntyvän jatkossakin.

– Se oli mukavaa. Olisihan se aika hienoa, jos voisi lainata suksia.

Maria Meriläinen seisoo lumisateessa. Autoa vasten nojaa suksia ja suksipussi. Suksiboksi auton katolla on auki.
Maaliskuussa Meriläiset kävivät Koululiikuntaliiton kisoissa Ristijärven Saukkovaaralla. Kuva: Antti Valtteri Tauriainen / Yle

Perheen kotikaupungissa Seinäjoella on käytössä lainasuksiboxi, mutta Maria Meriläisen mukaan lainasuksien kunto on sellainen, että ne pitäisi uusia.

Ismo Hämäläinen ehdottaa keskustelua väline- ja voidevalmistajafirmojen mukaantulosta, jotta kustannuksiin löytyisi ratkaisuja, ja kaikki pääsisivät kokeilemaan kilpahiihtoa tasavertaisilla välineillä.

– Vaarana on se, että meiltä hukkuu hyviä lahjakkuuksia, koska välinepuoli ei ole paras mahdollinen.

Hiihtoliiton liittovaltuuston puheenjohtaja Arto Tolonen on lähtenyt ideoimaan Suomeen hiihtokisamallia Norjasta, jossa voidellaan kilpailujen järjestäjän tai jonkun voidefirman puolesta kaikille sukset.

– Yksi kaveri oli siellä käynyt, juttelin hänen kanssaan Lahdessa. Norjan kisoissa oli ollut yli 700 hiihtäjä, 15–16-vuotiaita. Siellä oli voideltu kaikille sukset.

Tolonen käyttää termiä suksikirjasto, sen avulla saataisiin Suomessakin madallettua osallistumiskynnystä ja luotua tasavertaisuutta.

– Jos tulee satoja kilpailijoita, niin sukset voisi lainata suksikirjastosta, jos itsellä on vaikka jo kuluneet sukset ja haluaa testata hiihtoa.

Huippu-urheilujohtaja kannattaa suksien lainaamista

Olympiakomitean huippu-urheilujohtaja Matti Heikkisen mukaan lasten tehtävä on liikkua, eikä miettiä harrastuksen hintaa. Laskujen maksaminen on vanhempien vastuulla.

– Totta kai se trendi on ollut nähtävissä, että kustannukset ovat kasvaneet.

Heikkinen kokee, että investointipohjainen ajattelu on vanhemmille tärkeää, koska harrastuksiin laitettava raha tukee lapsen kasvua ja kehitystä.

Hän pitää hyvänä ajatusta, että suksia tuodaan ladun varteen, jolloin nuori voi kokeilla, että onko hiihto se oma laji.

– Jos se lisää harrastajamääriä, madaltaa kynnystä lähteä liikkumaan ja hiihtämään ja ennaltaehkäisee polarisaatiota, että vain rikkaimmilla perheillä on mahdollisuus tiettyihin lajeihin, niin kaikki on eteenpäin. Niistä kannattaa ottaa mallia.

Kestävyyskunto on Heikkisestä kuin lukutaito, se ei kehity kuin tekemällä. Jos kustannukset kasvavat, niin kestävyyskuntokin on entistä harvempien saatavilla.

– Se pitää nähdä investointina kaikkien meidän hyvinvointiin ja työkykyyn.

Miten harrastusten nousevia kustannuksia voisi saada kuriin? Voit keskustella aiheesta 2. huhtikuuta klo 23 saakka.