Kirja-arvostelu | Blade Runner -elokuvan pohjana oleva scifi-klassikko vihdoin kunnon suomennoksena

Philip K. Dickin alkujaan vuonna 1968 ilmestynyt Uneksivatko androidit sähkölampaista? -romaani tunnetaan parhaiten sen elokuvasovituksesta Blade Runner.

Romaani

Philip K. Dick: Uneksivatko androidit sähkölampaista? (Do Androids Dream of Electric Sheep?). Suom. J. Pekka Mäkelä. Täysi käsi. 242 s.

Tekoäly ei vielä läpäise Turingin testiä, eli se ei pysty esittämään keskustelussa ihmistä uskottavasti. Philip K. Dickin romaanissa Uneksivatko androidit sähkölampaista? robotteja ei päältä katsoen erota ihmisistä millään.

Sellaisia androideja karkaa Maapallolle Marsin siirtokunnista. Rick Deckard työskentelee San Franciscon poliisissa ja metsästää niitä. Pienen palkan päälle hän saa tuhannen taalan palkkion jokaisesta eliminoimastaan androidista.

Ennen tuhoamista androidit pitää tunnistaa. Siihen käytetään Voigt-Kampff-empatiatestiä, jonka kysymysten pitäisi erotella ihmiset koneista. Aivoyksiköiden kehitys uhkaa tehdä testistä tehottoman.

Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1968. Dick sijoitti sen vuoteen 1992, melkein varttivuosisadan verran tulevaisuuteen. Siitä on jo 30 vuotta.

Maailma ei onneksi muistuta Dickin kuvaamaa – vielä. Kirjassa kolmas maailmansota on tuhonnut melkein kaiken elollisen. Ydinsotaa ei ole käyty, mutta sukupuuttoaalto on saatu vauhtiin ilmankin.

Radioaktiivinen pöly aiheuttaa mutaatioita ja uhkaa viedä jäljelle jääneiden ihmisten älyn. Kykenevät pakenevat avaruuteen. Jos Maapallon synkkyys masentaa, tunnetilaa voi säätää tunteistimella.

Ihmisten sieluista kamppailee kaksi oppia. Mercerismiä harjoitetaan empatialaitteella. Se fuusioi käyttäjän profeetta Wilbur Mercerin sisyfosmaiselle tuskien taipaleelle. Laite muistuttaa nykyistä virtuaalitodellisuutta, mutta mercerismin ulkoinen esikuva lienee skientologia.

Tv-apostoli Buster Friendly syytää sekä radiossa että televisiossa propagandaa, jonka mukaan mercerismi on huijausta. Jatkuvasti kahdessa välineessä paasaava Friendly on itsekin petosta, androidi. Ihminen ei pystyisi olemaan jatkuvasti ja yhtä aikaa äänessä kahdessa välineessä.

Ihmistä esittävät androidit on kielletty Maapallolla, mutta eläimiä esittävät hämäävän realistiset robotit ovat iso bisnes. Harvinaisiksi käyneet elävät eläimet ovat kalliita ylellisyystuotteita. Köyhät, kuten Deckard, joutuvat tyytymään robotteihin.

Uneksivatko androidit sähkölampaista? ilmestyi suomeksi vuonna 1989 Kari Nenosen kääntämänä nimellä Palkkionmetsästäjä. J. Pekka Mäkelän uusi suomennos on tarpeen, koska edellinen oli ikävästi epäonnistunut.

Mäkelän suomennos kulkee erittäin sujuvasti, mutta yksi oikolukukierros lisää olisi tehnyt hyvää. Tekstiin on jäänyt pikkuvirheitä.

Ridley Scottin ohjaaman elokuvasovituksen Blade Runnerin ensi-illasta tuli tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Siitä on tullut tieteiselokuvan klassikko.

Elokuvasta oli jätetty pois muun muassa Deckardin vaimo ja mercerismi. Elokuvassa androideja nimitetään replikanteiksi.

Dick (1928–1982) ei nähnyt valmista elokuvaa, mutta ehti hyväksyä käsikirjoituksen ja ilmaista tyytyväisyytensä 20 minuutin erikoistehostedemoon.

Blade Runner on komea futuristinen film noir. Siinä säilyi kirjan olennainen teema ihmisyyden rajoista, jotka hämärtyvät, kun yhtä sun toista henkilöä on syytä epäillä androidiksi.

Dick ei ollut kovin hyvä kirjoittamaan jännitystä ja toimintakohtauksia. Niinpä hänen Deckardinsa on vähemmän sankarillinen ja enemmän inhimillinen kuin Harrison Fordin näyttelemä.

Dick puhkoi taitavasti reikiä todellisuuden pintaan. Hänen maailmansa nyrjähtivät usein sijoiltaan ja normaali todellisuus osoittautui hauraaksi sepitteeksi.

Romaanissa Uneksivatko androidit sähkölampaista? todellisuus pysyy kasassa vakaammin kuin Dickin oudoimmissa kirjoissa, mutta horjuu se siinäkin, kun poliisilaitoksen peilikuva paljastuu varjoista.

Alan Turing pohti tekoälyä jo vuonna 1950, joten Dick on saattanut lukea testistä. Luultavammin hän kuitenkin kirjoitti vertauskuvaa Yhdysvaltain mustien kansalaisoikeustaistelusta.

Uneksivatko androidit sähkölampaista? ilmestyi samana vuonna kuin Martin Luther King murhattiin ja hyväksyttiin laki, joka kielsi syrjinnän asuntomarkkinoilla. Vuotta 1968 pidetään kansalaisoikeustaistelun päätepisteenä.

Dickin androideja ei voi erottaa ihmisistä, mutta heiltä on kielletty ihmisoikeudet. Androidien asema muistuttaa orjuutta. Androidit myös teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä, mikä muistuttaa lynkkauksia, joita sattui etelävaltioissa ainakin vielä 1950-luvulla.

Metsästäessään androideja Deckard joutuu muuttamaan suhtautumistaan niihin.

Toinen olennainen henkilöhahmo on John Isidore, jota sanotaan linnunaivoksi, koska säteily on sumentanut hänen älynsä. Tyhmyri ei osaa tehdä eroa ihmisten ja androidien välillä. Häntä järkyttävät jopa keinoeläinten kärsimykset.

Empatia kulkee teemana läpi kirjan. Kummallisin empatian ilmentymä on mercerismissä, jossa uskontoa harjoitetaan kokemalla jaettua tuskaa empatialaitteella. Siinä Dick irvistää länsimaisen kulttuurin ytimessä vaikuttavalle kristillisyydelle, joka perustuu Jeesuksen kärsimyksille.

Voigt-Kampff-testi perustuu siihen, ettei androideilla pitäisi olla empatiakykyä. Vaivihkaa Dick huomauttaa, että se tuntuu kyllä puuttuvan monilta ihmisiltäkin.

Kirjan myötätuntoisin henkilö Isidore on myös lahjoiltaan tarinan yksinkertaisin. Dickille ihmisyyden korkein mittari ei olekaan äly vaan empatia.