Kirja-arvostelu | Se, joka jätetään lapsena, antaa aikuisena läheisten kärsiä: Alex Schulman teki huippu­luokan romaanin

Alex Schulman näyttää, että osaa kirjoittaa muutakin kuin autofiktiota, ja jälleen traumat periytyvät.

Romaani

Alex Schulman: Malman asema (Malma station). Suom. Jaana Nikula. Nemo. 295 s.

Ruotsalainen Alex Schulman on tullut tunnetuksi romaaneilla, joissa pääosan ovat saaneet alkoholisoitunut äiti, nuoret veljekset ja luonnehäiriöinen isoisä, kuuluisa kirjailija. Kirjat ovat ammentaneet ennen kaikkea tekijän omasta perhehistoriasta.

Uusimassa romaanissaan Malman asema Schulman kirjoittaa edelleen vaikeista perheasetelmista mutta on luopunut autofiktion menetelmistä. Hän tahtoo selvästikin osoittaa pystyvänsä kirjoittamaan myös ikään kuin puhdasta fiktiota.

Schulmanin Polta nämä kirjeet -romaanin kertoja-Alex yltyy väittämään, että kirjailija Sven Stolpen pahantuulisuus, suorastaan viha, olisi suoraan periytynyt pojanpojalle. Se ei ole kovin vakuuttava selitys.

Helpompi on uskoa Malman aseman perheasetelmia, ne kun antavat ymmärtää, että äidin tai molempien vanhempien jättämä lapsi potee eroa koko elämänsä. Ja toistaa sitä tavalla tai toisella.

Romaanissa pikkukaupungin juna-asemalle matkaavat isä tyttärensä Harrietin kanssa. Myöhemmin sinne suuntaa Harriet miehensä Oskarin kanssa. Lopulta myös heidän tyttärensä aikuisena. Hänkin liian varhain yksin jäänyt.

Ennen jokaista matkaa on tapahtunut jotain kohtalokasta. Malmassa kaikkia odottaa uurnaan kätketty ratkaiseva viesti.

Malman asemalla on otettu valokuva Harrietista isänsä kanssa. Kun Harriet näyttää sitä Oskarille, tämä joutuu hämmennyksiin. Millainen oikein oli Harrietin suhde palvottuun isäänsä? Ihannointiako vain, jos isä ei kuvassa edes halaa tytärtä, jolla on paha mieli?

Harriet on sattunut kuulemaan, että eron hetkellä vanhemmat ovat jakaneet kaksi tytärtä keskenään. Kumpikaan ei tahtonut Harrietia.

Paljon myöhemmin hänen miehensä Oskar pohtii, että ”lapsuus on käsittämätön rakennelma, kuin moderni taideteos. Käsittämätön ja turha. Tekisi mieli potkaista hajalle koko paska.”

Oskar on elänyt pitkään Harrietin kanssa, joka on tuntunut olevan aina muualla, menneisyydessä tai katsomansa elokuvan satumaailmassa.

Varoitusmerkit näkyivät heti ensimmäisellä tapaamisella: lukija tietää, ettei Harrietilla ole varaa maksaa junalippuaan, vaikka vakuuttaa konduktöörille ja poliiseille tekevänsä sen perillä. Oskar uskoo ja maksaa lipun.

Romaanin hienouksiin kuuluu, että se kertoo tarkasti lapsuuden kokemuksista, hylkäämisistä. Lukijan kontolle jää kuitenkin tehdä johtopäätöksiä. Hän tietää usein enemmän kuin henkilöt. Silti heidän motiivinsa jäävät avoimiksi.

Schulman viivyttää kerrontaa ja venyttää juonta: mikä ihme henkilöitä vetää pikkukaupungin asemalle. Tämä korostaa romaanin sinänsä taidokasta rakennetta. Sen taidon Schulman osasi jo omaelämäkerrallisissa teoksissaan.

Tällä kertaa mukana on myös protesti liian suoria selityksiä kohtaan.

Harriet uskoo, että lapsuuden tapahtumat vaikuttavat siihen, millainen ihminen on nyt ja sillä voidaan ja pitääkin selittää kaikki. Oskar taas kadehtii Harrietin uskoa moisiin latteuksiin. Silloin ei nimittäin ole itse syyllinen mihinkään.

Ei usko lapsuuden traumojen merkitykseen kuitenkaan mikään latteus ole, ei tämänkään romaanin maailmassa, jossa ne saavat välillä selittää liiankin paljon.

Malman asema hyppii ajassa edes takaisin. Se on vähällä sortua omaan nokkeluutensa, sillä lopun paljastus, joka määrää sen rakenteen, ei ehkä olekaan niin olennainen.

Olennaista on se, mitä tapahtuu sitä ennen. Miksi aikuiset eivät osaa selvittää asioitaan niin, etteivät lapset kärsi?

Varmoja selityksiä ei lopulta ole. Harrietin ja hänen isänsä suhde ei ole kokonaan huono, ja sitä voi pohtia useammalta kantilta.

Siksi romaani jättää epävarman olon. Se tuntuu liiankin harkiten rakennetulta, samalla kun kerronta on tavattoman elävää. Ja Schulman luo ja näyttää henkilönsä taiten ja jättää lukijalle lopulliset tulkinnat. Siinä mielessä Malman asema on huippuluokan teos.

Oikaisu 9.12. klo 13.46: Korjattu virheellinen nimi otsikosta ja ingressistä.