Kirjailija, muusikko ja saamelaisaktivisti Niillas Holmberg pyrkii omavaraisuuteen. Hän rytmittää taiteen tekemisen luonnon kiertoon.
Niillas Holmberg, 32, katselee lähes lumetonta ja jäätöntä Töölönlahtea. Utsjoella asuva Holmberg on tullut muutaman päivän visiitille Helsinkiin DocPoint-festivaalille.
Hän on mukana dokumentissa 10 kirjettä tulevaisuuteen. Mosaiikkimaisessa elokuvassa pohditaan millainen maailma on vuonna 2078. Niillas Holmberg on yksi ”kirjeen” kirjoittajista. Hän kysyy, millä tolalla on luonto. Ennen kaikkea pohjoisen maat ja vedet. Peittääkö lumivaippa tunturit, vai onko maisema laikukas kuten Töölönlahden rannalla?
Huoli ympäristöstä on suuri, sillä saamelainen kulttuuri on tiiviisti sidoksissa luontoon. Se on kaukana valtaväestön abstraktista luontosuhteesta.
– Meidän kulttuurimme on luontokeskeistä, kun taas länsimainen kulttuuri on ihmiskeskeistä. Siinä on merkittävä ero.
Holmberg viettää paljon aikaa luonnossa, sukumaillaan. Hän ei kuitenkaan vaeltele siellä rentoutuen ja ihastellen, vaan suhde on paljon käytännöllisempi. Hän marjastaa, kalastaa ja ja tekee käsitöitä.
– Pyrin omavaraisuuteen, vaikka se on aika työlästä ja vie paljon aikaa.
Kirjoittaminen, musiikki ja muu taiteen tekeminen on rytmitettävä luonnonkulun mukaan. Kun marjat ovat kypsiä, silloin on kerättävä marjoja. Muu saa jäädä, sillä marjat eivät odota.
– Kesällä saattaa kulua kuukausiakin, etten vastaa sähköposteihin.
Kiistely saamelaiskäräjistä toi saamelaiset kerrankin valokeilaan
Saamelainen kulttuuri pääsee esiin kerran vuodessa, saamelaisten kansallispäivänä. Kuten tässäkin jutussa.
Viime vuosi oli kuitenkin poikkeuksellinen. Saamelaiskäräjien ympärillä vellova keskustelu valtasi median lähes koko loppuvuodeksi. Lakiuudistusehdotus äityi niin kuumaksi aiheeksi, että oli kaataa hallituksen.
Lakiuudistusprosessi on yhä kesken, mutta Niillas Holmberg näki riitaisassa keskustelussa myös hyvää.
– Voi sanoa, että kerrankin saamelaisasia pääsi näkyville kunnolla. Ehkä myös tietämys saamelaisista lisääntyi.
On varmasti totta, että ennen viime syksyn keskustelua saamelaiskäräjät oli vieras asia valtaosalle suomalaisista. Monimutkaista ja pitkään jatkunutta kiistaa oikeudesta äänestää saamelaiskäräjillä väännettiin rautalangasta monessa mediassa.
Putositko kärryiltä, mistä saamelaiskäräjissä ja lakikiistassa on oikein kyse? Katso lyhyt tiivistys
Saamelaiset ovat EU-alueen ainut alkuperäiskansa ja heidän kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan on vaalittava. Siksi saamelaiskäräjiä olisi kuultava asioissa, jotka koskettavat saamelaisia. Tämän takia saamelaiskäräjien äänestysoikeuteen on haluttu tehdä tiukennuksia, jotta valta pysyisi saamelaisilla. Se taas ei ole miellyttänyt niitä, jotka menettäisivät äänioikeutensa.
Aktivismia taiteella
Holmberg myöntää olevansa välillä harmissaan siitä, että asiat etenevät hitaasti, ja saamelaisten ääntä ei edelleenkään kuunnella tarpeeksi.
Onneksi on olemassa taide. Kaksi vuotta sitten julkaistussa esikoisromaanissaan Halla Helle Holmberg pohti perusteellisesti saamelaisten ja valtaväestön kulttuurieroja. Romaanin tamperelainen päähenkilö kohtaa omat strereotypiansa saamelaisista tutustuessaan Elleen eli Halla Helleen. Kirjoitusprosessi oli opettavainen Holmbergillekin.
– Suosittelen kaikille näkökulman vaihtamista ajoittain.
Nyt hänellä on työn alla romaani samasta tarinasta. Päähenkilönä on tällä kertaa Halla Helle, ja näkökulma on nyt saamelaisen. Kirjoituskieli on jälleen pohjoissaame, jolla Holmberg on kirjoittanut useimmat runoteoksensa.
Omalla äidinkielellä kirjoittaminen on Holmbergille yhteiskunnallinen teko. Potentiaalisia lukijoita on paljon vähemmin kuin suomeksi kirjoittaessa, mutta siitä huolimatta Holmberg haluaa kirjoittaa saameksi.
– Voi sanoa, että koen sen jopa velvollisuudeksi.
Nuoresta iästään huolimatta Holmberg on ehtinyt jo julkaista useita teoksia. Ensimmäinen runokokoelma julkaistiin jo 19-vuotiaana. Sen jälkeen kirjallisia teoksia on syntynyt kymmenkunta. Holmberg on ollut peräti kaksi kertaa ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Kotimaa ei noudata rajoja
Holmberg on identiteetiltään puhtaasti saamelainen. Hän ei tunne olevansa suomalainen. Hänen kotimaansa on Saamenmaa, joka ulottuu niin Norjan, Ruotsin kuin Venäjänkin puolelle. Puolet hänen suvustaan on Tenojoen toiselta puolelta eli Norjasta.
– Se on outoa, että raja menee Tenojoessa, joka on kautta aikain yhdistänyt kansoja. Ikään kuin minun haluttaisiin ajattelevan, että sukulaiseni olisivat ulkomaalaisia.
Pohjoissaamea puhutaan myös Norjan puolella, joten kommunikointi seudun saamelaisten kanssa on helppoa. Pohjoissaamen lisäksi Suomessa puhutaan koltansaamea ja inarinsaamea. Niiden puhujia on vain muutamia satoja. Kaiken kaikkiaan saamelaisten kotiseutualueella asuu noin 3500 saamelaista.
Niillas Holmberg on asunut lähes koko ikänsä pohjoisessa. Hän kävi lukion Tampereella, mutta palasi sen jälkeen kotiseudulle.
Saamelaisten kansallispäivä, jota vietetään huomenna 6. helmikuuta, ei sinänsä merkitse paljon Holmbergille, koska hän ei ole ”merkkipäiväihmisiä”. Esiintyvänä taiteilijana hän kuitenkin yleensä osallistuu joihinkin juhlallisuuksiin.
– Ehkä päivän paras anti on yhteisöllisyys. Silloin kokoonnutaan yhteen pitkienkin matkojen päästä.
Lisää aiheesta:
Pikaopas saamelaiskulttuuriin (siirryt toiseen palveluun)
Pohjoissaameksi räppäävän Mihkku Laitin, 20, pitää päättää, jäädäkö juurilleen vai etsiä uusi alku
