Kokaiinia, villiä yöelämää ja rajuja syytöksiä – tämä futiskenttien rokkitähti kertoo juosseensa lenkkareissa 100 metriä hurjaan aikaan

Claudio Caniggia on yksi MM-historian nopeimpia pelaajia. Bon Jovilta näyttävä argentiinalainen kiisi kentällä ja sen ulkopuolella kuin rokkitähti ja on kompastellut elämässään moniin karikoihin. Eikä hänestä voi puhua ilman Diego Maradonaa.

Italian MM-kisat 1990. Ennakkosuosikki Brasilia hallitsee neljännesvälieräottelua verivihollistaan Argentiinaa vastaan.

Pelataan toisen puoliajan loppuhetkiä. Diego Maradona on uupunut, mutta päättää silti tehdä taas jotain maagista maansa hyväksi.

Maradona saa pallon keskiympyrässä. Hän lähtee jälleen kerran upeaan soolojuoksuun. ”El Diego” harhauttaa ensimmäisen, harhauttaa toisen, harhauttaa kolmannen. Rangaistusalue lähenee ja Maradonan kimppuun säntää vielä neljä brasilialaista. Maestro tietää, että joku joukkuetovereista on nyt varmuudella vapaana, koska keltapaidat keskittyvät vain hänen pysäyttämiseensä. Brasilialaiset eivät halua joutua saman ivailun kohteeksi, jonka englantilaiset kokivat Meksikon MM-kisoissa 1986 Maradonan mahtavan soolomaalin jälkeen.

Nyt Maradona alkaa horjua ja kaatua. Silti hän lähettää auringontarkan syötön vastustajan jalkojen välistä vasemmalle yläviistoon. Brasilialaiset törmäilevät toisiinsa. Kovaan vauhtiin kiihdyttänyt Claudio Caniggia ottaa Maradonan syötön vastaan, harhauttaa Brasilian maalivahdin Claudio Taffarelin ja pistää pallon pömpeliin.

Brasilia on lyöty.

Puolustava maailmanmestari Argentiina jatkaa matkaansa Italian MM-turnauksessa. Caniggia juhlii energisesti ja valloittaa sydämiä leveällä ja aitoa iloa säteilevällä hymyllään. Hänestä tulee jalkapallohullun maansa kansallissankari. Rokkitähti Jon Bon Jovia erehdyttävästi ulkonäöltään muistuttava Caniggia alkaa syöpyä myös entistä syvemmin koko jalkapalloilevan maailman tietoisuuteen.

Maali Brasiliaa vastaan Italian MM-turnauksessa 1990 oli Caniggian uran tärkein, mutta maaleja, upeita hetkiä – ja kohuja oli tulossa kosolti lisää.

Claudio Paul Caniggia, 55, on kotoisin Argentiinan Hendersonista, joka sijaitsee Buenos Airesin maakunnassa. Hänen lempinimensä on El Hijo del Viento, tuulen poika. Häntä on kutsuttu myös El Pajaroksi, linnuksi. Molemmat liikanimet kertovat Caniggian parhaasta aseesta, eli häikäisevästä nopeudesta, jolla hän irtautui vastustajista ja lähes leijaili irti vartioijistaan.

Caniggia pelasi yleensä laidalla tai hyökkääjänä. Hän ei ollut kliininen kärkimies, vaan luova pelaaja, joka maalinteon lisäksi pystyi myös rakentelemaan tilanteita joukkuetovereilleen.

Caniggia loisti lapsena ja nuorena myös yleisurheilukentillä. Hän otti osaa pikamatkoille sekä pituushyppyyn.

Caniggian uskotaankin olevan yksi MM-historian nopeimmista jalkapalloilijoista. Hänen sadan metrin ajoistaan liikkuu hurjia juttuja. Caniggia itse on kertonut La Nacion -lehdelle juosseensa sata metriä jalkapalloseuran testeissä lenkkitossut jalassa aikaan 10,80 – eikä hänen treeniinsä enää tuolloin kuulunut erityistä pikajuoksuharjoittelua.

Toki eteneminen kovaa pallo hallussa ja vastustajat kimpussa on eri asia kuin juokseminen radalla.

Videoita Caniggiasta Urheilulehden pyynnöstä katsonut pikajuoksuvalmentaja Mikael Ylöstalo vahvistaa, ettei argentiinalaista turhaan pidetty poikkeuksellisen nopeana jalkapalloilijana. Hän pitää täysin selvänä, että Caniggia juoksi loiston päivinään satasen alle 11 sekuntiin.

– On vaikea määrittää, mihin hän olisi radalla pystynyt asianmukaisella ajanotolla ja lähetyksellä. Todennäköisesti 10,50 olisi ollut mahdollista, jos lähtöä olisi harjoiteltu ja myös 60–100 metrin vaihe olisi hallinnassa, mutta viimeksi mainittua vaihetta jalkapalloilijat tuskin koskaan tarvitsevat peleissä, Ylöstalo arvioi ja kehuu samalla Caniggian terävää askellusta ja voimantuottoa.

– Kontakti maahan on nopea ja terävä ja askel (jalat ilmassa) saksaavat hyvin. Eli jalka, reisi, tulee nopeasti eteen kontaktin jälkeen, mikä on nopean juoksijan tunnusmerkki.

”

Diego sanoi, että hänen veljensä ystävät ovat myös hänen ystäviään. Siitä asti olimme läheisiä.

Caniggia oli lupaava sprintteri, mutta Argentiina on ensisijaisesti jalkapallomaa. Siellä kuningaslajiin suhtaudutaan käsittämättömän intohimoisesti.

Niinpä myös Caniggian lopullinen lajivalinta osui jalkapalloon. Hän liittyi River Platen akatemiaan 15-vuotiaana. Jo 1980-luvun loppupuolella hän menestyi parikymppisenä River Platen edustusjoukkueessa. Tämä herätti kiinnostusta ulkomailla, ja Caniggia siirtyi Italiaan. Ensin Veronaan, sitten Atalantaan ja sieltä edelleen AS Romaan.

Caniggian hyvät otteet maajoukkueessa ja Italian kentillä herättivät suurseuroissa, kuten Real Madridissa ja Barcelonassa kiinnostusta, mutta Caniggia halusi pelata AS Romassa. Hän oli tykästynyt seuraan ja maineikkaaseen italialaiskaupunkiin.

Argentiinalaistähdellä meni lujaa myös vapaa-ajalla. Hän painoi menemään rokkitähden tyylillä ja asialistalle kuului intensiivinen yöelämään tutustuminen milloin missäkin.

Jakso Italiassa ja AS Romassa päättyi suureen kohuun. Caniggia määrättiin Serie A:ssa pelikieltoon, kun hänen antamasta näytteestään löytyi jälkiä kokaiinin käytöstä.

Caniggian väitetään takavuosina todenneen, että ”jos kokaiini on huume, niin sitten olen addikti”. Väitetty lausunto on tyrmäävä ja voi kieliä Caniggian suhtautumisesta bilettämiseen ja päihteisiin, vaikka eteläamerikkalaisessa kulttuurissa kokaiinista ajateltiinkin kenties toisella tavalla kuin Euroopassa.

Myös Maradonan ongelmat päihteiden kanssa olivat jo laajalti tiedossa 1990-luvulla. Caniggiaa ja Maradonaa yhdistivätkin liki maaginen yhteys kentällä sekä viehtymys hauskanpitoon ja juhlimiseen kenttien ulkopuolella.

Maradonan ja Caniggian yhteinen tarina alkoi vuonna 1987 Sveitsissä. Maradona oli jo tuolloin Argentiinassa ja italialaisen seurajoukkueensa Napolin kannattajien silmissä Jumala. El Diego oli johtanut Argentiinan maailmanmestariksi vuoden 1986 ikimuistoisissa Meksikon kisoissa ja villinnyt väen Napolissa kentällä ja kuppiloissa.

”

Saksalaiset olisivat joutuneet repimään ja potkimaan minua siinä pelissä. Se olisi johtanut rangaistuspotkuun.

Maradona piti Caniggiasta ja otti tämän siipiensä suojaan Sveitsissä pelatussa vierasmaaottelussa. Argentiina hävisi, mutta Maradonalle reissu oli silti tärkeä.

– Sen pelin ainoa positiivinen juttu oli se, että tapasin ”Canin”, Maradona on kertonut kirjassaan.

Caniggia muistelee kohtaamista seitsemän vuotta häntä itseään vanhemman Maradonan kanssa erityisellä lämmöllä.

– Hän sanoi minulle, että tietää minut veljensä kautta. Diego totesi veljensä puhuneensa paljon minusta, Caniggia kertoi The Scotsmanin mukaan.

Veli, johon Maradona viittasi, oli hänen pikkuveljensä Hugo. Caniggia oli aiemmin pelannut Hugon kanssa.

– Diego sanoi, että veljeni ystävä on myös minun ystäväni. Siitä asti olimme hyvin läheisiä, Caniggia herkistyy.

Suuren yleisön tietoisuuteen Caniggia nousi nimenomaan Italian MM-turnauksessa 1990. Brasilia-ottelu jäi monen mieleen, ja Caniggia onnistui maalinteossa myös välierässä MM-isäntä Italiaa vastaan. Hän puski pallon näyttävästi ohi Italian tähtimaalivahti Walter Zengan.

Argentiina meni pilkkukisan jälkeen toisen kerran peräkkäin MM-finaaliin, mutta Caniggiaa ei loppuottelussa Länsi-Saksaa vastaan pelikiellon takia nähty. Hänen pelikieltonsa sinetöi varoitustilin täyttyminen välierän kiistellyn käsivirheen takia.

Caniggia oli surullinen. MM-finaalin jälkeen koko Argentiina itki – eturivissä Diego Maradona. Länsi-Saksa voitti finaalin Andreas Brehmen rangaistuspotkulla.

Maradona on sanonut, että Argentiina olisi jälleen vienyt mestaruuden, jos ”Cani” olisi pelannut loppuottelussa. Asia on jäytänyt myös Caniggiaa näihin päiviin asti.

– Olin niin hyvässä vireessä ja itsevarma. Minusta Saksa oli helpompi vastustaja kuin Italia ja Brasilia. Saksalaiset olisivat joutuneet kaatamaan ja potkimaan minua siinä pelissä. Se olisi johtanut rangaistuspotkuun tai johonkin muuhun ratkaisevaan. Olen varma, että olisimme voittaneet Saksan, Caniggia sanoi TyC Sportsin mukaan vuonna 2018.

Caniggia muistetaan maaliensa lisäksi Italian kisoista myös Kamerun-ottelusta, jossa sikailtiin urakalla. Vastustajat rikkoivat tuulennopeaa argentiinalaista historiallisen törkeästi. Eräässä tilanteessa Benjamin Massing teloi Caniggiaa niin kovaa, että kamerunilaiselta lähti rapatessa nappulakenkä jalasta.

Maradonan ja Caniggian yhteinen MM-taru jatkui vuonna 1994 Yhdysvaltojen kisoissa. Päästäkseen Caniggian ja Argentiinan avuksi Maradona kävi läpi rankan henkilökohtaisen kuntokuurin.

Turnauksen alku oli uudestisyntyneen Maradonan ja Argentiinan kannalta erittäin lupaava, mutta lopulta kisat päättyivät katastrofiin joukkueen halvaannuttua maestronsa dopingkäryn jälkeen.

Yhteys Caniggian ja Maradonan kuitenkin toimi ennen kiisteltyä käryä. Caniggia teki kaksi komeaa maalia alkulohkon ottelussa Nigeriaa vastaan. Molempia tilanteita edelsivät vapaapotkut, joita oli juonimassa tietenkin Maradona.

Caniggian ensimmäisessä osumassa Maradona siirsi pallon Gabriel Batistutalle, jonka ruudikkaan vedon paluupallosta Caniggia kiskaisi kuulan ylänurkkaan.

Toisessa maalissa Maradona vapautti Caniggian nopealla ja tarkalla syötöllään. Caniggia irtautui nigerialaisilta salamannopeasti ja pisti pallon taas ylänurkkaan.

Monen jalkapallofanin mieleen on syöpynyt hetki, kun Caniggia pyytää Maradonalta palloa juuri ennen upeaa maaliaan.

Caniggia olisi erittäin todennäköisesti pelannut myös vuoden 1998 MM-kisoissa, mutta hän putosi joukkueesta, koska ei suostunut Argentiinan silloisen päävalmentajan Daniel Passarellan käskyyn pitkien hiuksiensa leikkauttamisesta.

Vuonna 2002 Caniggia oli liki kaikkien yllätykseksi taas Argentiinan MM-joukkueessa. Maradonan pelaajaura oli loppunut jo hyvän aikaa sitten, mutta 35-vuotias Caniggia oli vakuuttanut otteillaan Skotlannissa Dundeen ja Rangersin riveissä.

MM-kisoissa 2002 Caniggia otti historiallisesti punaisen kortin, vaikkei pelannut turnauksessa minuuttiakaan. Ulosajon hankkiminen onnistui Caniggialle vaihtopenkiltäkin ottelussa Ruotsia vastaan. Caniggian vaihtopenkiltä antamat kommentit eivät maistuneet tuomarille.

Caniggia oli erittäin turhautunut tuohon aikaan. Hän sanoi The Scotsman -lehdelle, että loukkaantuminen ennen MM-kisoja pilasi hänen turnauksensa.

Chris Suttonin kömpelö yritys pysäyttää Caniggia Skotlannin cupin ottelussa oli argentiinalaistähden kannalta kohtalokas.

– Vitun Sutton! Hän oli hyökkääjä! Minulla ei ole mitään hajua siitä, että miksi hän pelasi tuolloin puolustajana, Caniggia raivoaa.

MM-turnaus 2002 oli Caniggialle ja alisuorittaneelle Argentiinalle kärsimystä.

– Uskoin, että olisin toipunut, mutta en ollut täydessä pelikunnossa ensimmäiseen otteluun mennessä. Sitten sivu suun meni jo toinen ottelu ja niin edelleen, Caniggia tuskailee.

Silti Caniggian MM-historiaan kirjoitettiin vielä yksi liki uskomattomalta tuntuva luku. Hän kertoo olleensa lähellä valintaa vuoden 2010 MM-kisoihin! Tuota Argentiinan joukkuetta valmensi muuan Diego Maradona. Maradonaa voi syyttää monesta asiasta, mutta kapeakatseisuus ei kuulu niihin.

Caniggia oli lopettanut aktiiviuransa neljä vuotta aiemmin, ja tapasi Argentiinan maajoukkueen johtoportaaseen kuuluneen Carlos Bilardon. Bilardolla oli tyrmäävä ehdotus puoli vuotta ennen MM-turnauksen alkua.

– Hän sanoi, että tule takaisin maajoukkueeseen pelaamaan. Minä sanoin, etten pelaa enää ja täytän pian 43! Totesin, että se on mahdotonta. Carlos intti vastaan ja sanoi tietävänsä, että mihin pystyn, Caniggia kertoo The Scotsmanille.

Suunnitelmana oli, että Caniggia olisi pelannut argentiinalaisessa seurajoukkueessa ja treenannut Bilardon valvonnassa tavoitteenaan MM-kisat ja paikka Maradonan miehistössä vaarallisena vaihtomiehenä.

Caniggia hylkäsi huiman ehdotuksen, mutta on sittemmin katunut ankarasti päätöstään.

Caniggian siviilielämän käänteistä on myös vuosien varrella riittänyt uutisoitavaa. Hänen äitinsä teki itsemurhan vuonna 1996 hyppäämällä parvekkeelta. Vaimostaan ja lapsiensa äidistään Caniggia erosi 2019 yli 30 avioliittovuoden jälkeen. Hän meni samana vuonna naimisiin tuolloin 26-vuotiaan mallin Sofia Bonellin kanssa.

Viime ajat Caniggia on mediatietojen mukaan pitänyt majaa Meksikossa ja Espanjan Marbellassa. Mediatietojen mukaan hän on ollut mukana kiinteistöbisneksissä.

Caniggian ex-vaimo Mariana Nannis on eron jälkeen syyttänyt entistä miestään väkivallasta heidän liittonsa aikana. Nannis on myös väittänyt, että Caniggia olisi yhä viime vuosina käyttänyt kokaiinia. Caniggia on kiistänyt syytökset.

Caniggian yhteys Maradonaan säilyi aina legendan kuolemaan asti, vaikka ystävysten välien kerrotaan vuosien varrella myös rakoilleen. Tunnettua on, että kahden tulisieluisen taiteilijan välille voi tulla myös kitkaa.

Maradona kuoli 60-vuotiaana marraskuussa 2020. Kun uutinen kuolemasta alkoi levitä, Caniggia oli Meksikossa eikä ensin uskonut sitä. Hän oli aluksi varma, että kyse olisi väärästä tiedosta. Totuuden selvittyä seurasi suuri shokki.

Caniggia ei päässyt Maradonan hautajaisiin järjestelyjen yleisen sekavuuden ja koronan takia.

Kiintymys ja kaipuu on valtava. Vuonna 1996 otettu kuva, jossa Maradona ja Caniggia suutelevat toisiaan ahnaasti suulle kesken Boca Juniorsin pelin, on ikoninen.

– Haluan kiittää kaikista yhteisistä muistoistamme. Hän oli suuri persoona, jolla oli iso sydän, mahtava ystävä.

– Väki joka hänen ympärillään pyöri viime vuodet, tietää totuuden lopusta. Tämä kaikki suututtaa minut. Ei ollut helppoa olla Diego Maradona, ei todellakaan.

Eikä ole aina ollut helppoa olla Claudio Caniggiakaan.