Rehtori on huomannut, että viimeisen kymmenen vuoden aikana koulua on alettu uudistaa ulkoapäin tavoilla, jotka eivät ole pedagogisesti järkeviä. Samaan aikaan lasten tuen tarve on kasvanut rajusti.
Heini Särkkä
Oppimistulosten heikkeneminen on herättänyt keskustelua sen jälkeen, kun Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin pitkittäisarvio julkaistiin.
Arvion mukaan oppilaiden väliset osaamiserot olivat kolmannen luokan alussa järisyttävän suuria: joissakin kouluissa suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevat eivät kolmannen luokan alussa yltäneet edes sille tasolle, jolla heidän luokkatoverinsa aloittivat koulunkäynnin.
Parikymmentä vuotta eteläsuomalaisissa kouluissa työskennellyt rehtori kertoo nyt, mitkä muutokset koulun arjessa ovat hänen mielestään vaikuttaneet oppimistulosten romahdukseen Suomen kouluissa. Hän ei esiinny omalla nimellään, koska hänellä on perustellut syyt pelätä työpaikkansa menettämistä haastattelun seurauksena.
1. Lasten tuen tarve on kasvanut rajusti – digilaitteet eivät auta
Viimeisen kymmenen vuoden aikana lasten tuen tarve on kasvanut rajusti. Samaan aikaan kunnat ovat hankkineet kouluihin valtavan kalliita, säännöllisin väliajoin vaihtuvia digitaalisia laitteita. Esimerkiksi muutama vuosi sitten kouluihin piti saada älytauluja, mutta nyt niistä on luovuttu ja ne on korvattu videotykeillä.
– Tämän ajan lapsille tärkeintä olisi kohtaaminen, kasvotusten oleminen ja lukeminen.
Älytauluista on luovuttu luokissa ja ne on korvattu videotykeillä. Kuva: Mika Kanerva
Rehtorin havaintojen mukaan erityisesti ne oppilaat, joilla on tunne-elämän haasteita, ovat vapaa-ajallaan pitkiä aikoja näyttöjen ääressä.
– Arkihavaintomme koulussa on se, että hyvin pärjäävät lapset osaavat seikkailla myös netissä ja saavat kasvotusten vuorovaikutuksen kotona. He selviytyvät nykykoulussa, mutta tukea tarvitsevien lasten kasvava joukko kaipaisi rutiineja, kirjan lukemista ja tietoista rauhoittumista.
2. Koulujen tilasuunnittelussa ei kuunnella opettajia
Koulujen kalustukseen ja oppimisympäristöihin on livahtanut ratkaisuja, jotka eivät ole lähtöisin opettajien toiveista tai tarpeista. Monissa uusissa kouluissa on esimerkiksi luovuttu kannellisista pulpeteista.
Sen sijaan koululaiset säilyttävät välineitään luokkahuoneiden seinille sijoitetuissa lokeroissa. Ratkaisusta johtuen oppilaat joutuvat oppitunnin alussa seikkailemaan ympäri ahdasta luokkaa.
– Opettajat ovat kertoneet, että liikennettä on niin paljon, että jo se tuo levottomuutta oppitunneille. He ovat toivoneet pulpetteja takaisin.
Oppilaat ovat toivoneet kannellisia pulpetteja takaisin. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva
Rehtori ihmettelee, mistä esimerkiksi avoimia tiloja suosivat ratkaisut ovat peräisin.
– Yhtäkkiä tulee kuin taivaasta annettuna ratkaisuja ja tapoja toimia, jotka eivät ole lähtöisin opettajien tarpeista tai koulujen arjesta. Oletammeko, että lapsi pystyy keskittymään avotilassa, kun muut suhaavat ympärillä?
3. Pienet koulut lakkautetaan – suunta kohti isoja kouluyksiköitä
Pienessä koulussa aikuiset tuntevat lapset yli luokkarajojen. Esimerkiksi tuhannen oppilaan yksikössä se ei ole mahdollista. Myös opettajat tutustuvat toisiinsa paremmin pienessä koulussa.
– Siitä on tutkimusta, että koulun henkilökunnan työhyvinvoinnilla on valtava merkitys opetuksen laadun kannalta.
Rehtorin mielestä kouluja rakennetaan tietoiseksi puitteiltaan sellaisiksi, että ne eivät tue opettajien tai koululaisten hyvinvointia.
– Isoissa kouluyksiköissä otetaan aika isoja riskejä. Jos et tunne lapsia, voi olla monia tilanteita, joiden ohi aikuinen kävelee.
4. Ahtaat tilat eivät jousta lasten tarpeiden mukaan
Rehtorin mukaan nykyään pyritään siihen, että tilat käytetään tehokkaasti millin ja minuutin tarkkuudella.
– Se sopii todella huonosti inkluusiokouluun, jossa opettajan pitäisi päivän mittaan reagoida ja rakentaa erilaisia ryhmiä, jotta lapsi saa tarvitsemansa tuen. Jos kaikki tilat on napitettu, ei ole tiloja, joihin ohjaaja voisi vetäytyä pienemmän ryhmän kanssa tekemään töitä lapsen tarpeen mukaisesti.
5. Inkluusion käsite on tulkittu väärin
Erityisluokista luopuminen inkluusion nimissä ei ole järkevää, koska moni vahvaa tukea tarvitseva oppilas jää suuressa ryhmässä vaille riittävää tukea. Jos esimerkiksi neurologisista syistä rauhallista oppimisympäristöä tarvitseva lapsi alkaa oirehtia isossa ryhmässä, hän harvoin tuntee kuuluvansa porukkaan.
– Inkluusion idea on, että oppilas tuntee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi, ja että hän tuntee voivansa vaikuttaa porukkansa asioihin. Eihän tämä toteudu, jos rauhaa tarvitseva lapsi alkaa käyttäytyä tavalla, jota luokkakaverit eivät voi ymmärtää. Se johtaa vain yksinäisyyteen.
Rehtorin mielestä inkluusiota toteutetaan nykyään kovin yksisilmäisesti.
– Kukaan täysipäinen tälle alalle hakeutunut ei vastusta sitä, että jokainen lapsi saa ystäviä ja kuuluu joukkoon. Se, miten inkluusio toteutetaan, on eri asia. Muillakin koulun ratkaisulla voidaan rakentaa lapselle porukkaan kuulumisen tunnetta.
6. Älypuhelimet häiritsevät keskittymistä
Opetusta häiritsevän esineen saa ottaa pois. Rehtori ihmettelee, miten näin ollen on mahdollista, että joissakin kouluissa oppilaat saavat pitää älypuhelimia tunnilla, kun on todettu, että ne häiritsevät opetusta.
Rehtori ihmettelee, kuinka joissakin kouluissa oppilaat saavat pitää älypuhelimia tunnilla, kun on todettu, että ne häiritsevät opetusta. Kuva: Juhani Niiranen / HS
– Meillä on sovittu, että puhelin pidetään repussa koulupäivän ajan. Alakoulu vielä selviää tämän asian kanssa, mutta tuntuu maallikon korvaan ihmeelliseltä, saako yläkoulussa ihan oikeasti pitää puhelinta tunnilla. Sehän on ihan selvää, että huomiokyky silloin hajaantuu.
7. Opetuksen ongelmia yritetään laastaroida hankesekamelskalla
Opetuksen järjestämisen virheitä yritetään rehtorin havainnon mukaan laastaroida hankesekamelskalla, joissa ulkopuolinen hanketyöntekijä tulee havainnoimaan ja ratkomaan koulujen ongelmia.
– Opettajien pitäisi osallistua koulutuksiin, joihin opettajia on vaikea motivoida, kun heidän tarpeensa ovat jotain muuta. Hanke saattaa jäädä kouluarjen jalkoihin ja tuottaa vain raportointivelvollisuuden.
Kun perusasiat ovat esimerkiksi lukemisen oppimisen suhteen pielessä, tilannetta ei saada korjattua pelkällä hankkeella, rehtori huomauttaa.
– Opettajilla on jatkuva paine siitä, että heidän pitäisi opetella toisenlaista tapaa toimia, mutta isot asiat eivät muutu.
8. Yhdysluokkia suositaan säästösyistä
Joissakin kouluissa opetusta voidaan järjestää yhdysluokkamuotoisena siksi, että ei ole rahaa palkata riittävästi opettajia. Tällöin voidaan yhdistää esimerkiksi luokat ensimmäisestä kolmanteen niin, että luokka tarvitseekin kolmen sijaan vain kaksi opettajaa.
– Opettajan täytyy suunnitella yhdysluokassa kahden tai kolmen eri luokka-asteen opinnot, mikä voi johtaa uupumiseen. Tämä ei ole pedagogisesti kaikkein järkevin ratkaisu.
9. Digimateriaaleilla yritetään korvata fyysiset oppikirjat
Opettajien havaintojen mukaan fyysiset oppikirjat tuovat rauhaa koulutyöskentelyyn. Myös lapset kaipaavat tavallista, vanhanaikaista oppikirjaa.
– Kun on huomattu, etteivät digimateriaalit korvaa ihan tavallista kirjaa, kouluille on tullut isot kustannukset, kun kirjojen lisäksi pitää tilata digimateriaalit, joilla rahastetaan aivan valtavia summia.
Rehtorin mukaan hänen koulussaan opettajat eivät ole suostuneet siihen, että fyysisistä oppikirjoista luovuttaisiin. Näin ollen säästöjä on etsitty esimerkiksi askartelumateriaaleista tinkimällä.
– Varmasti sekin on voinut vaikuttaa lukutaidon hiipumiseen, jos lapsilla ei ole oppikirjoja, eikä tekstiä edessään. Konkariopettajat ymmärtävät, että kaikkiin muutoksiin ei tarvitse ryhtyä ja maalaisjärkeä voi käyttää.
