Suomalaisten kannattaisi miettiä, miten Suomeen kohdistuva poikkeuksellinen kiinnostus hyödynnetään.
Hanna Mahlamäki HS
Miltä tuntuu asua siellä Venäjän naapurissa? Entä millaista oli, kun olit lapsi? Eikö Suomi ollut silloin käytännössä Neuvostoliiton vallassa? Miten se näkyi?
Berliinissä näihin Suomea koskeviin kysymyksiin on saanut tänä vuonna vastata harva se päivä. Suomi herättää tätä nykyä Saksassa poikkeuksetta kiinnostusta ja usein myös ihailua.
Myös ulkoministeriön tilaama tutkimus osoitti viime viikolla, että Suomi on poikkeuksellisen kiinnostuksen kohteena maailmalla. Tutkimuksen mukaan siihen on vaikuttanut erityisesti Suomen Nato-prosessi.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) vahva brändi tukee Suomi-kuvaa. Kuinka voisin saada yhteyden ”Frau Saanaan”, eräs Saksassa työskentelevä amerikkalaistoimittaja kysyi minulta viime viikolla.
Suomalaisten on syytä olla tyytyväisiä. Se, että Suomen olemassaolo muistetaan ja huomataan, on avain siihen, että meitä myös kuunnellaan.
Suomessa purnataan milloin mistäkin EU:n vaatimuksesta ja ihmetellään, miksi asioita yritetään hoitaa typerästi.
Suomeen liittyvät kysymykset kuulostavat joskus hieman hassuilta. Se johtuu siitä, että kukaan ei tunne Suomea kunnolla. Suomalaisten pitää itse selittää itseään muille. Suomen etua eivät nosta esiin muut kuin suomalaiset itse.
Tätä kannattaisikin Suomessa miettiä. Meitä kuunnellaan, jos osaamme puhua.
”
Meitä kuunnellaan, jos osaamme puhua.
Niin vieraiden kielten opiskelu kuin vaihto-opiskelukin ovat romahtaneet Suomessa kymmenen viime vuoden aikana. Voisiko politiikka tukea enemmän sitä, että yhä uudet suomalaissukupolvet löytävät maailmalle?
Ilmeisesti yhä useampi uskoo, että englannin osaaminen riittää kaikkialla.
Englantia onkin osattava, mutta monessa paikassa todellinen yhteys muihin jää syntymättä pelkän englannin varassa. Manner-Euroopassa moni joutuu pinnistelemään englanniksi.
Pelkän englannin osaaminen jättää suomalaisen usein pinnallisen tiedon varaan. Esimerkiksi saksalaisten ja ranskalaisten suhtautumisesta Ukrainan sotaan voi saada brittiläisestä ja amerikkalaisesta mediasta yksipuolisen kuvan.
Kielitaito auttaa ymmärtämään, että yksikään kansa ei ole yhtä kuin sen kulloinenkin johto.
Myös suomalaisen liike-elämän kannattaisi lobata kieltenopiskelun ja vaihto-opiskelun puolesta. Saksaa puhuu äidinkielenään noin sata miljoonaa ihmistä, ranskaa noin 76 miljoonaa.
Poikkeuksellinen kiinnostus ja into Suomea kohtaan on Suomelle monipuolinen mahdollisuus. Mutta mikään ei tapahdu itsestään.
Kirjoittaja on HS:n Berliinin-kirjeenvaihtaja.
