Kolumni | Kannatan rauhaa, ja siksi intoilen panssarivaunuista

Kannatan rauhaa, ja siksi intoilen taistelupanssarivaunuista, kirjoittaa kolumnissaan Jari Tervo.

Perusteellisesti nahjusteltuaan Saksan liittokansleri Olaf Scholz sai viimein päätettyä lähettää Leopard-panssarivaunuja Ukrainaan. Saksa alkaa kouluttaa ukrainalaisia vaunujen operoimiseen pian. Saksa antaa myös luvan muille maille lähettää omia Leopardejaan Venäjää vastaan taistelevalle Ukrainalle.

Yhdysvallat lähettää Ukrainalle Abrams-panssarivaunuja ja Britannia Challengereita. Ranska harkitsee lähettävänsä Leclercejään. Myös Suomelta liikenee Leopard-apua Ukrainalle. Kaikki on siis hyvin? Ei ole.

Liittokansleri Scholz on luvannut, että asiassa toimitaan nopeasti. Tätä toimintatapaa hän ei hallitse. Lähes vuoden kestäneen Venäjän hyökkäyssodan aikana Scholz on tullut tunnetuksi neliraajajarrutuksestaan.

Saksan tiedustelu antoi valtiojohdolle väärää tietoa sodan alussa. Ukrainan piti sortua pikaisesti. Koko prosessi lähti Saksan päässä vinoon. Eurooppalaisista on näyttänyt tähän saakka siltä, että Scholzin tavoite Venäjän hyökkäyssodassa on ollut lepytellä presidentti Vladimir Putinia. Kunhan vain saadaan tämä ikävä asia pois päiväjärjestyksestä, niin voidaan taas kätellä ja hymyillä lehtikuvissa.

Ukraina pyysi Saksalta taistelupanssarivaunuja ensimmäisen kerran maaliskuun kolmantena 2022. Melkein vuosi sitten, viikko sodan alkamisen jälkeen. Diplomaattisen hippastelun erävoittajana nyt esiintyvä liittokansleri ei ole säästellyt liittolaistensa hermoja. Eikä ukrainalaisten verta. Sitä on ehtinyt valua murheelliset määrät Leopardeja odotellessa.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten kannatin rauhaa niin lujasti, että kävin siviilipalveluksen. Toimitin Vankeinhoidon koulutuskeskuksessa Uusi Kriminaalihuolto -lehteä. Keskus koulutti maahamme vanginvartijoita.

Haastattelin toimittamaani lehteen vanhaa linnanruunaa, joka oli saanut katkaistua lusimiskierteensä. Sen katkaisussa auttaa vanhan uskomuksen mukaan usko, AA tai akka. Eipä juuri muu. Kysyin Keitsi-nimiseltä entiseltä vangilta, oliko usko johdattanut hänet kaidalle tielle. Keitsi vastasi: ”Jos Jumala on olemassa, minä olen kusessa.”

Se oli niin mainiosti vastattu, että varastin lauseen runokokoelmaani. Siviilipalvelus oli opettavaista aikaa, mutta en huomannut, että olisin lujittanut rauhaa Euroopassa, saati kauempana. Otti aikaa tajuta, että on olemassa arvoja, joita kannattaa puolustaa myös ase kädessä. Ne ovat demokratia, ihmisoikeudet ja sananvapaus. Ne kuulostavat laimeilta itsestäänselvyyksiltä vain silloin, kun saa nauttia niistä. Kun ne puuttuvat, puuttuu kaikki.

Suomi on puolustamisen arvoinen maa. Kuten myös Ukraina.

Venäjä parkaisi Saksan-lähettiläänsä suulla heti Leopard-päätöksen jälkeen, että Saksa unohtaa historiansa. Hän tarkoitti asiallisesti sitä, että koska Saksa syyllistyi raskaisiin rikoksiin ihmiskuntaa vastaan toisessa maailmansodassa, Venäjä saa syyllistyä niihin nyt.

Ontuvassa päättelyssä ovat yhtyneet myös Saksan äärivasemmisto ja äärioikeisto. He ovat väsymättä varoitelleet: jälleen saksalaiset panssarit jyrisevät itään, aivan kuten vuonna 1941, kun Hitler hyökkäsi Venäjälle.

Vuoden 1941 ja vuoden 2023 panssareiden rinnastaminen on sekä typeryyttä että propagandaa. Leopardit lähtevät itään puolustamaan Ukrainaa Venäjän oikeudettomalta hyökkäykseltä. Vuonna 1941 lähdettiin valloittamaan Venäjää. Miten tätä eroa voi olla huomaamatta? Ei sinne kukaan ole lähettämässä saksalaisia joukkoja, eikä pyytämässä.

Pysähtyikö Putinin Venäjä Itä-Ukrainaan? Pysähtyiko se Krimille? Pysähtyisikö se Ukrainan valloitettuaan? Ei, ei ja ei.

Kun nyt intoilen taistelupanssarivaunuista, tarkoittaako se sitä, etten enää kannata rauhaa? Kyllä kannatan. Kun Venäjä vetäytyy takaisin niille rajoille, jotka sillä oli vajaa vuosi sitten ja ja kun Venäjä ryhtyy korvaamaan aiheuttamaansa silmitöntä tuhoa, syntyy rauha. Sitä rauhaa kannatan.

Se poikkeaa siitä rauhasta, joka seuraisi Venäjän voittoa. Ei se olisi edes rauha. Se olisi vain kansanmurhan jälkeinen hiljaisuus.

Oikaisu 29.1. kello 7.25: Korjattu kohta, jossa kirjoitettiin virheellisesti Unkarista, kun viitattiin Ukrainaan.