Kolumni | Kiasman boikotointi tuntuu tympeältä

Suomalaistaiteilijat savustavat taidemesenaatti Chaim Zabludowiczia Kiasmasta. Museon ei pidä alistua painostukseen.

Joukko suomalaisia kuvataiteilijoita on asettunut julkisesti vaatimaan liikemies Chaim ”Poju” Zabludowiczin erottamista taidemuseo Kiasman tukisäätiön hallituksesta. Taiteilijoiden mukaan Zabludowiczin rahoittamat järjestöt ovat tukeneet Israelin valtion palestiinalaisia vastaan harjoittamaa apartheid-politiikkaa.

Cancelointi ei ole yllättävää, sillä poliittiset kampanjat ovat kuvataiteessa nykyään yleisiä. Israelin politiikan viime vuosien suunta herättää huolta myös monissa juutalaisissa ja Israelin ystävissä. Silti juutalaisen mesenaatin savustaminen taidemuseosta tuo mieleen kovin ahdistavia ajatuksia.

Kuvataiteilijat puhuvat siitä, mitä Israelissa tänään tapahtuu, mutta sitä on mahdotonta ymmärtää tuntematta historiaa. Kun vielä tiedetään, että Poju Zabludowiczin Shlomo-isä oli keskitysleirivanki, historian sivuuttaminen tästä keskustelusta edellyttää jo kovaa yritystä.

Israelin valtio perustettiin vuonna 1948 sen jälkeen, kun natsit olivat yrittäneet hävittää juutalaiset maan päältä. Holokausti ei ollut historian yksittäistapaus, vaan juutalaisvainoja on esiintynyt eri puolilla ja eri aikoina pelottavan säännöllisesti. Eurooppa ei ole ollut juutalaisille turvallinen.

Sodan jälkeen juutalaiset ajattelivat, että vain oma valtio voi tarjota heille turvan uusia vainoja vastaan. Oikeudenmukaista olisi ollut lohkaista juutalaisvaltiolle pala Saksaa eikä viedä maita palestiinalaisilta, mutta niin siinä kävi, ja vastuu siitä kuuluu eurooppalaisille.

”

Holokausti ei ollut historian yksittäistapaus.

Turvaa Israel on tarjonnutkin. Vuosien mittaan sinne on paennut juutalaisia esimerkiksi arabimaista, Afrikasta ja Itä-Euroopasta. Viime vuosina antisemitistiset hyökkäykset ovat yleistyneet Länsi-Euroopassa, jopa Suomessa. Eurooppa ei näytä vieläkään olevan juutalaisille turvallinen.

Tässä tilanteessa moni juutalainen ajattelee, että Israelin on pysyttävä maailman juutalaisten suojalinnana ja tukee Israelia tiukasti, vaikka sitten liiankin tiukasti. Sellaista asennetta voi inhimillisesti ymmärtää. Varsinkin, jos niin ajatteleva sattuu olemaan holokaustista selvinneen isän lapsi.

Israelin toimia on hyvä arvostella niin kuin maailman muitakin ihmisoikeusongelmia, mutta on vaikeaa nähdä, miten Zabludowiczin savustaminen Kiasmasta auttaisi millään lailla Lähi-idän rauhaa – tai mitään muutakaan.

Isolla joukolla yhtä ihmistä vastaan kohdistettu painostuskampanja tuntuu aina tympeältä. Tässä tilanteessa se tuntuu myös kohtuuttomalta.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.