Vanha sanonta pätee toistaiseksi vallan huipulla Suomessa, mutta kaksipuoluejärjestelmissä on toisin.
Vesa Sirén HS
”Kyllä reki varsan kolaa” oli takavuosina silloisen ulkoministerin Timo Soinin (ps/sin) lempilauseita.
Vanhan sanonnan voi tulkita esimerkiksi siten, että kun vastuuta joutuu kantamaan, se tasoittaa luonnetta ja tekoja.
Kaikkiin oikeistopopulisteihin – saati autoritäärisiin johtajiin – tämä ei päde. Soini käytti sananlaskua Donald Trumpin noustessa Yhdysvaltojen presidentiksi, mutta neljä vuotta myöhemmin Trump puhui yhä äärimmäisemmin, kieltäytyi tunnustamasta rökäletappiota ja rohkaisi retoriikallaan Capitolin valtausyritystä.
Hieman vastaavia uhkailee ennen tämän sunnuntain vaaleja myös Brasilian presidentti Jair Bolsonaro.
Entä miten käy Ruotsissa ja Italiassa, joissa oikeistopopulistit saivat juuri isot vaalivoitot?
Nämä puolueet ovat jossain määrin kitkeneet ääriaineksiaan, mutta vielä ei voi sanoa, että reki olisi varsan kolannut.
Suomessa reki kolaa varsan usein. Rivikansanedustajat ja oppositiojohtajatkin voivat vielä revitellä retoriikassaan, mutta pääministerit ja presidentit toimivat yleensä toisin.
Esimerkin tarjoaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen, joka kaivoi taannoin esiin Sanna Marinin – silloisen oppositiopoliitikon ja Sdp:n varapuheenjohtajan – twiitin vuodelta 2018.
”Naisten pitäisi mennä yleislakkoon, jotta naisvaltaisten alojen palkkakehitys ja arvostus saataisiin ylös kuopastaan”, Marin kirjoitti. Twiitti nousi uutisiin jo silloin.
Pääministerinä Marin toimi päinvastoin ja toi eduskuntaan potilasturvallisuuslain, joka kaventaa naisvaltaisen hoitaja-alan lakko-oikeutta. Reki kolasi aivan uudelle reitille.
”On aika poikkeuksellista, että demarijohtoinen ja vasemmistoenemmistöinen hallitus vie tällaista lainsäädäntöä eteenpäin. Näyttää edustuksellisuusvajeelta, kun politiikassa ei löydy tällä hetkellä puoluetta, joka edustaisi hoitajien vaatimuksia”, arvioi politiikan tutkija, tutkijatohtori Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta.
Kun poliittinen kanta alkaa muuttua, se voi viedä ääripäästä kohti toista. Malliesimerkki on Björn Wahlroos, entinen taistolainen, jonka myöhempään ajatteluun vaikutti perin oikeistolainen Ayn Rand.
Kun ei lähde ääripäästä, muutokset ovat tietysti vähäisempiä. Marin asemoitiin vielä hallituskauden alussa lähinnä vasemmistodemariksi, mutta eläkeputken kavennuksen ja potilasturvallisuuslain jälkeen hänen voitaneen nähdä siirtyneen – olosuhteiden pakostakin – oikeistolaisemmaksi. Toki seuraavat päätökset voivat jälleen muuttaa kuvaa.
”Vieläkään emme tiedä hänen kaikkia poliittisia ajatuksiaan”, arvioi tutkija Vuorelma.
”Kun vaalit tulevat, näemme ehkä tarkemmin, miten hän nykyisin asettuu vaalikoneiden arvokartalla. Ehkä hän yhä puoltaa hoitajien vaatimuksia.”
Vaikka päätökset ovat mitä ovat.
Kaksipuoluejärjestelmässä pääministeri tai Yhdysvalloissa presidentti voi porhaltaa suuren vaalivoiton jälkeen räväkästikin entisellä linjallaan.
Suomen monipuoluejärjestelmä vaatii pääministeriksi nousevalta ainakin toistaiseksi neuvottelu- ja kompromissihalukkuutta. Se vähentää nopeita virheliikkeitä, mutta voi johtaa jähmeyteen.
”
Puolustaako jokin puolue hoitajia?
Silti kun todella iso muutos tulee, päätöksenteko voi olla myös Suomessa ripeää.
Vielä tammikuussa pääministeri Marin piti Suomen Nato-jäsenyyttä pääministerikaudellaan perin epätodennäköisenä.
Venäjän suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen 24. helmikuuta oli tietysti kaikki syyt tarkastella kantoja uudelleen.
Niinpä lopulta toukokuussa Marin ja presidentti Niinistö puolustivat Suomen Nato-hakemuksen nopeaa jättämistä yhteisellä tiedotteella.
Hoitajakannan muutos on toinen juttu. Perusasiat alan ongelmista ovat olleet tiedossa useiden vaalikausien ajan.
Silti olisi huolestuttavaa, jos pääministeri ensi töikseen vaatisi ”yleislakkoa”, koska tuli ehdottaneeksi sitä oppositiopoliitikkona muutama vuosi aikaisemmin.
Tässä siis ”kyllä reki varsan kolaa” -sananlaskun kaksi puolta.
On ärsyttävää, jos uusi valta-asema muuttaa poliitikon puheet päälaelleen.
Ja vielä pahempaa voi tapahtua, jos hän ei uutta asemaansa huomioi.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.
