Kolumni | Lapsilaumat katosivat leikkipuistoista – Taustalla on kasvatustapojen muutos, josta on monenlaista haittaa

Lapset eivät enää riehu ulkona. Leikin puuttuminen vahingoittaa kasvua ja mielenterveyttä.

Eräänä päivänä viime viikolla sattui erikoinen tapaus. Naapurin pihalta kuului korvia särkevää kiljuntaa ja kikatusta. Sitä jatkui tunteja.

Ennen lasten mekastus ulkona oli jokapäiväistä. Nyt siitä on tullut harvinaisuus. Läheinen leikkipuisto on melkein aina tyhjä. Viime joulun aikaan kävelytin koiran puiston ohi useita kertoja päivässä. Pitkän lomaviikon aikana en nähnyt yhtään lasta puistoon jäädytetyllä luistinradalla.

Lumikasat näyttivät koskemattomilta. Kymmenen vuotta sitten ne muistuttivat reikäjuustoja. Kun reikien nakertajat olivat menneet kotiin, onkaloista saattoi löytää omat ja naapurien lumilapiot.

Mihin lapsilaumat ovat kadonneet?

Kaikkien nisäkkäiden poikaset leikkivät, usein rajustikin. Fyysiset leikit kuluttavat paljon energiaa ja sisältävät tarkoituksettoman tuntuisia riskejä. Joskus seurauksena on vammoja. Koska kaikkien lajien lapset silti riehuvat leikeissään, niiden täytyy tuottaa olennaista hyötyä, päätteli yhdysvaltalainen kehityspsykologi Peter LaFreniere vuonna 2011 julkaistussa tutkimusartikkelissaan sosiaalisen leikin evoluutiosta.

Osa hyödyistä on ilmiselviä. Sudenpennut jahtaavat leikeissä toisiaan. Ne oppivat saalistamista.

Ihminen on evoluutionsa aikana ollut pidempään saalis kuin metsästäjä. Ehkä siksi ihmislapset valitsevat leikissä mielellään pakenijan ja piiloutujan roolin.

Piilo-, pako- ja pelastusleikkeihin liittyy kihelmöivää, riemukasta jännitystä. Tunne on niin vahva, että moni aikuinen pystyy yhä muistamaan sen.

Jos ei pysty, voi lukea leikkitutkija, dosentti Marjatta Kallialan tuoretta kirjaa Paras leikkini – Muumiohipasta vakoojaoraviin (Gaudeamus). Kirja on täynnä vereviä kuvauksia, joita lastentarhaopettajaopiskelijat ovat kirjoittaneet lapsuutensa parhaista leikeistä.

Lukiessa naurattaa ja melkein itkettää se leikin hehku ja huuma, jota entiset leikkijät elävästi kuvaavat. Se imee mukaansa monen ikäiset lapset, hälventää stressin ja tekee pienenkin rohkeaksi.

Usein vapaissa ulkoleikeissä on suolana vaaran tuntu. Puuhun kiivetään niin korkealle, että pelottaa ihanasti. Lapset pyrkivät itse annostelemaan jännityksen sopivaksi, samoin kuin keskinäisen kilpailun.

Lelua etsivä joukkue yritti saada toisen joukkueen jäseniä kiinni. Kun jäi kiinni, piti kertoa vihje vapautta vastaan. Jos ei suostunut, sai toinen joukkue ”kiduttaa”, mikä oli hyppynarulla puuhun sitomista, jonka jälkeen vihje yleensä kerrottiin. Ketään ei satutettu, mutta ”kidutus” lisäsi jännitystä. -Alli

Pakenemis- ja piiloutumistaidot eivät rauhan oloissa ehkä ole nykyihmiselle välttämättömiä, mutta kaikki muu ohessa opittu on.

Lasten itse suunnittelema ja hallitsema leikki opettaa luovuutta, ongelmanratkaisua, riskien arviointia ja toisten kanssa toimimista. Se kehittää lapsen fysiikkaa enemmän kuin urheiluvalmennus.

Ennen kaikkea leikki tekee onnelliseksi. Eikä tietenkään vain rymyleikki vaan myös kuvitteluleikki, joka voi syntyä huoneen nurkkaan tai vallata lähimetsän, kuten Kallialan kirjaan päässyt kaikkien aikojen kauppaleikki. Siinä suuri lapsijoukko rakentaa aamusta iltaan erilaisia myymälöitä metsikköön.

Leikki jatkui vielä fikkareiden valossa. Isommat olivat auttaneet pienempiä, ja kaikilla oli sama päämäärä. tunne siitä, että olimme samaa porukkaa, oli vahva, ja onnen tunne niin valtava, että olin pakahtua. -Elisa

Leikki pulppuaa sitä taianomaista hyvää, jonka lähteenä on vapaus ja sisäinen motivaatio, Kalliala kirjoittaa kirjansa päätteeksi.

Leikin riistäminen vahingoittaa lasten ja nuorten mielenterveyttä ja uhkaa kasvua täysipainoiseksi aikuiseksi. Tästä ovat viime vuosina varoittaneet monet kehityspsykologian ja kasvatusalan tutkijat.

Lasten ja nuorten masennus, ahdistushäiriöt ja itsetuhoisuus ovat lisääntyneet jyrkästi samaan aikaan kun leikin tila on radikaalisti kaventunut.

Anglosaksisissa maissa ja Aasiassa leikki on paikoin lähes hävitetty. Yhdysvalloissa ja Australiassa pitkään työskennellyt kasvatustieteen professori Pasi Sahlberg dokumentoi kirjassa Let the Children Play (Oxford Univrsity Press) yhdessä William Doylen kanssa, kuinka jo kaksivuotiaiden taitoja testataan ja testejä varten harjoitellaan. Tavoitteena on prepata lapset taaperosta asti niin, että he saavat koulussa hyvät arvosanat ja pääsevät huippuyliopistoihin.

Teos kuvaa, kuinka lastentarhoissa ei enää saa leikkiä, alakouluista puhumattakaan. Kunnianhimoiset vanhemmat pakkaavat lastensa päivät koulutuntien jälkeenkin täyteen erilaista valmennusta.

Tulos on päinvastainen kuin halutaan. Vapaan leikki- ja hengailuajan lisääminen vahvistaa tutkimusten mukaan lapsen omaa toiminnanohjausta verrattuna niihin lapsiin, joiden päivä täyttyy ohjatusta toiminnasta. Vahva itsenäinen toiminnanohjaus lapsuudessa taas ennustaa parempaa opintomenestystä, terveyttä ja taloudellista asemaa vuosikymmentenkin päästä.

Suomessa koulu ja päiväkodit ovat toistaiseksi pitäneet pintansa ja puolustaneet leikin paikkaa. Alakoululaiset ovat saaneet pitää välituntinsa ja lyhyet koulupäivänsä.

Moni vanhempi on kuitenkin alkanut uskoa, että vapaa-ajan nielevät tavoitteelliset harrastukset ovat tarpeellisia, jotta lapset menestyvät elämässä.

Lisäksi Suomeenkin on hiipimässä ylisuojelun kulttuuri, jossa keskenään ulkoilevien lasten ajatellaan olevan heitteillä. Silloinkin kun ikkunamme alla olevaan pulkkamäkeen vielä tulee pari lasta, mäenlaskua valvoo vieressä aikuinen.

Leikeissä tulee kuhmuja, kaatumisia ja konflikteja. Elämässä ei auta yhtään eteenpäin, jos vanhemmat pyrkivät pehmustamaan niistä jokaisen.

Joskus leikki loppui siihen, että joku piti viedä sairaalaan, mutta se oli sen arvoista, koska saimme kokea ihanan ilon ja jännityksen. -Caroline

Yhdysvalloissa joukko vanhempia on aloittanut Let grow -liikkeen, jonka tavoitteena on mahdollistaa lasten ulkoilu keskenään ilman että huolestuneet kansalaiset tai virkavalta puuttuvat asiaan.

Suomessa ei vielä tarvitse olla huolissaan virkavallasta. Kaikkein pahin leikin este ovat liian koukuttavat digilaitteet. Lapset on päättäväisesti vapautettava niiden vallasta.