Kolumni | Puolukat on kerättävä yksi kerrallaan ja ilmastonmuutosta on hidastettava teko kerrallaan

Helena Gualinga on 20-vuotias suomalais-ecuadorilainen aktivisti, jolla on meille tärkeä viesti.

Olet metsässä keräämässä marjoja. Näet edessäsi lupaavan puolukkamättään. Kumarrut ja ojennat jo kätesi, kunnes havahdut ajattelemaan asiaa tarkemmin.

Siis hetkinen! Yhden puolukan merkitys koko ämpärillisessä puolukoita on niin mitätön, että kannattaa säästää selkää ja jättää se poimimatta.

Mutta ei! Lapsikin ymmärtää, että tuossa on ajatusvirhe. Jos noin ajattelee, kaikki puolukat jäävät poimimatta, ja marjastaja palaa metsästä tyhjän ämpärin kanssa.

Lapsi sen ymmärtää, mutta eivät aikuiset. Tyhjien puolukkaämpäreidensä kanssa kulkevat maailman metsiä presidentit, bisnesmiehet, toimitusjohtajat, europarlamentaarikot ja kansanedustajat mutta myös me kaikki muut.

Yksi ei viitsi maksaa ratikkalippuaan. Toinen miettii, ettei kannata äänestää vaaleissa, koska eihän se yksi ääni mitään vaikuta. Kolmas sanoo, ettei Suomen kannata tehdä kalliita ilmastoinvestointeja, koska isot asiat ratkaistaan Kiinassa.

Olemme siis yhteiskunnan freeridereita, vapaamatkustajia. Emme hoida osuuttamme vaan luistamme yhteisestä vastuusta.

Ilmastonmuutoksen torjumisessa ongelma on pahin. Siinä olemme kaikki vapaamatkustajia.

Tiedeyhteisö on yksimielinen, mutta emme kuuntele hätähuutoja.

Pari viikkoa sitten päättyneessä YK:n suuressa ilmastokokouksessa YK:n pääsihteeri António Guterres sanoi: ”Olemme matkalla ilmastohelvettiin, ja jalkamme on yhä kaasulla.”

Jos emme kuuntele aikuisia, niin kuuntelisimme edes lapsia – tai niitä, jotka vielä hetki sitten olivat lapsia.

”

Kaikkea kulutusta on vähennettävä.

Tänään ilmestyneessä Kuukausiliitteessä tavataan Helena Gualinga. Hän kasvoi puoliksi Suomen Paraisilla ja puoliksi viidakkokylässä Ecuadorin sademetsässä. Hän on nyt 20-vuotias, ja hänestä on Etelä-Amerikassa tullut ympäristöliikkeen keulakuva ja äänitorvi.

Myös hän piti puheen YK:n ilmastokokouksessa: ”Kun olin lapsi, juoksin paljain jaloin korkeiden amazoninkapokkipuiden keskellä apina pääni päällä. En silloin kuvitellut maailmaa, jossa öljy ja elohopea myrkyttävät Amazonian lapset”, hän sanoi.

Tiedeyhteisö on yksimielinen myös siinä, että toivoa on, mutta ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan kaikkia. Maita, kansoja ja yhteisöjä. Ja ihmisiä.

Yllättävän suuri ongelma on lihansyönti. Tietokirjailija Risto Isomäki on laskenut, että jos kaikki vaikutukset otetaan huomioon, eläinten kasvatus ihmisen ruoaksi on aiheuttanut ja aiheuttaa ilmastonmuutoksesta jopa puolet.

Nyt kaikkea kulutusta on vähennettävä. Matkat, varsinkin lentomatkat, on jätettävä tekemättä. Jokaista ostosta pitää harkita.

Jokainen teko ratkaisee. Jokainen marja lasketaan.

Kirjoittaja on HS:n liitepäällikkö.