Kolumni | Television The Bridge -kisa saa osallistujat voimaan huonosti oikeudenmukaisuudesta

Karulla saarella kisataan siitä, osaavatko ihmiset rakentaa sillan yhdessä. Samalla selvitetään, onko tärkeämpää ystävyys vai raha. Se on rankkaa monelle.

Omaa kovuuttaan korostavat tv-kisaajat sanovat aina, etteivät ole ”tulleet tänne hankkimaan ystäviä”.

Sillä perustellaan kanssa­osallistujien armoton kampittaminen. Taktikoinnista on tullut tärkein taito esimerkiksi Selviytyjissä, joka on nykyään jonkinlainen julkkisten urheilulaji.

The Bridge -kisan ensimmäinen kausi onnistuu tarjoamaan sitä hämmästystä, mikä on aikaa sitten kadonnut Selviytyjistä: millaista on majoittua tuntemattomien kanssa saarelle tietämättä, mitä tapahtuu. Miltä tuntuu, kun on pakko ystävystyä?

Amazonin suoratoistopalvelu Prime Video yrittää nyt tunkea mukaan katsojakisaan suomalaisilla ohjelmilla.

The Bridgeä mainostetaan korvessa huulet mutrussa poseeraavalla Antti Reinillä, joka mörisee saaren tapahtumista kuin selostaisi luontodokumenttia ahmoista. Kuvissa viipyillään karuissa metsämaastoissa niin pitkään, että kotisohvallakin ehtii löytää oman luontosuhteensa.

Pääroolissa ovat kuitenkin ihmiset, joille kerrotaan vähitellen, mitä heiltä halutaan.

Heidän on rakennettava yhdessä silta, eikä luvattua 50 000 euron palkintorahaa pysty saavuttamaan pelkillä omilla kyvyillä. He saattavat onnistua, jos kaikki toimivat sovinnollisesti.

The Bridgessä on erikoista, miten nopeasti ryhmä ja sen kyyläilevät normit syntyvät. Ihmiset alkavat puhua "uudesta perheestä” jo parin päivän jälkeen. Asetelma palauttaa realityn aikaan, jossa parhaat kisat olivat myös sosiaalisia kokeita.

Espanjalaiseen formaattiin perustuva ohjelma käyttää pikkukyläluomustaan hyvin.

Leirinuotiohalailuun keskittyneet kisaajat joutuvat yllättäen valitsemaan, ottavatko he pinkan seteleitä vai auttavatko ”perhettään”. Katsojakin ajautuu pohtimaan eettisiä pähkinöitä kuin lukion ensimmäisellä filosofian kurssilla.

Eräs tehtävä on esimerkiksi jättää kaksi osallistujaa pois herkkupöydän äärestä. Se saa muut sekaisin: he käyttävät koko aterian moraalijahkailuun ja päätyvät perustelemaan sekä syömistään että syömättömyyttään kunnioituksella ulosjääneitä kohtaan. Yksi osallistuja kokee niin suurta syyllisyyttä, että sanoo haluavansa oksentaa palkintoruuan.

Tietyt kisaajat esittävät itsensä hyväntekijöinä, vaikka tavoittelevat voittoa. Jotkut jeesustelevat menemään loppuun saakka. Kuudessa jaksossa selviää, miten raadollista elämä on, kun kaunopuheet ikuisesta ystävyydestä hautautuvat valuutanhimoon.

Yksi paljastavimpia kysymyksiä on: kelpaako raha?