Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Kommentti: Anteeksi vain Niinistö ja Haavisto, mutta Suomi on jo Erdoganin ”peliväline” – tästä vaietusta sopimuksesta on kyse

Tukholman nukkedraamasta ja Koraanin polttamisesta teatraalisesti tulistunut Recep Tayyip Erdogan voi kiristää koko Eurooppaa vielä vuosia – Suomi mukaan luettuna, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan pitää koko Eurooppaa liekanarussa. Kuva:  LEONHARD FOEGER / Reuters, Diego Cupolo / ZUMA / MVPhotos

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan toimii juuri sillä tavalla kuin viime keväänä pelättiin Suomen ja Ruotsin päättäessä hakea puolustusliitto Naton täysjäsenyyttä turvatakuineen. Erdogan on kiristyspelin mestari, joka uhraa kaiken pönkittääkseen omaa valtaansa, saadakseen etuja Turkille ja pitääkseen kriitikot hiljaisina omassa maassaan – ja muuallakin.

Periaatteessa nämä olivat tiedossa Nato-hakemusta tehtäessä, mutta uhkakuviin ei haluttu uskoa.

Valtiojohdossa puhuttiin Turkin yhteydessä hakuprosessin pienestä viivästymisestä, ensin maalina oli syksy, sitten joulu, vuodenvaihde...

Lopulta tilanne on se, että hyväksyntä puuttuu edelleen juuri niiltä kahdelta hankalalta Nato-jäseneltä: Turkilta ja Unkarilta. Turkilta ei ilmeisesti kannata odottaa mitään ennen toukokuun parlamentti- ja presidentinvaaleja, ja nyt jännitetään, saako Unkari homman maaliin omassa parlamentissaan helmikuussa.

Turkilla riittää töitä myös massiivisen maanjäristyksen tuhojen raivaamisessa.

Pekka Haavisto (vihr). Kuva:  Vesa Moilanen / Lehtikuva

Erdoganin epämääräiset lupailut Suomen hakemuksen erikoiskohtelusta lienevät vain sanoja paperilla.

Mitään virallista ilmoitusta ei ole tullut. Suomi ja Ruotsi eivät ole tehneet yhtä yhteistä hakemusta vaan kaksi erillistä. Tämäkin tuppaa vilkkaana vellovassa keskustelussa unohtumaan.

Ei ihme, että ulkoministeri Pekka Haavistokin (vihr) tuskastuneena alkoi horjua lausunnoissaan: mennäkö Natoon yhdessä vai erikseen? Haaviston lausunnosta ryöpsähti keskustelu, johon Sauli Niinistökin osallistui Haavistoa myötäilemällä: pidetään katse pallossa ettei jouduta itse pelivälineeksi.

Silti erillistie Natoon elää nyt vahvana mediassa ja poliitikkojen sekä asiantuntijoiden puheissa, vaikka virallisesti mennään yhtä jalkaa Ruotsin kanssa.

Kuten Haavisto sanoi tiistaina Espoon Hanasaaressa, tie on kivinen ja ”kaikenlaiset viivästykset ovat mahdollisia”.

Lue lisää: Kommentti: Avasiko Pekka Haavisto ääri­kiusallisen keskustelun aamulla vahingossa – Suomi voi mennä tarvittaessa Natoon ilman Ruotsia

Väistämättä herää kysymys, miksi Länsi-Euroopan keskeiset Nato-maat ovat hiljaa Pohjolan kaksikon hakemuksista. Jäsenyyden hyväksynnät napsahtelivat Nato-maiden parlamenteista ennätysnopeasti, mutta sitten on ollut vaitonaista. Pääsihteeri Jens Stoltenberg kyllä hoputtaa ilman näkyvää tulosta.

Missä painostukset ja vetoomukset?

Jens Stoltenberg. Kuva:  Tobias Schwarz / Lehtikuva

Näyttää siltä, että Nato ei saa yhtä jäsentään kuriin, vaikka Naton jäsenyysprosessissa ei pitäisi olla mukana Turkin vaatimia ennakkoehtoja hyväksynnälle. Päinvastoin Turkki on saamassa lisää aseita Yhdysvalloilta ja Suomeltakin suojausterästä.

Euroopan puolustuksen tuki ja turva Yhdysvallat toki yrittää vaikuttaa taustalla Turkin kantoihin kytkemällä asekaupat Suomen ja Ruotsin Nato-päätökseen.

Viimeksi joukko senaattoreita julisti, että hävittäjiä ei anneta ennen Nato-ratifiointia. Silläkään ei ainakaan toistaiseksi ole ollut vaikutusta, ja on vaikea sanoa, mitä Washingtonissa on itse asiasta ja aikatauluista sovittu – vai onko mitään.

Senaattorit ovat oikealla asialla.

Kiristystä voisi harjoittaa toiseenkin suunta.

Lue lisää: Amerikkalais­senaattorit: Turkille ei pidä antaa hävittäjiä ennen kuin se hyväksyy Suomen ja Ruotsin Natoon

Syy yleiseurooppalaiseen hiljaisuuteen ja jopa nöyryyteen Turkin edessä löytynee tästä.

Turkki nimittäin pitää syyrialaiset ja muut Lähi-idän alueelta tulleet pakolaiset ja turvapaikanhakijat leireillä Turkissa, eikä päästä heitä EU:n alueelle. Tästä sovittiin epämääräisellä sopimuksella vuonna 2016. Turkki ei tee tätä ilmaiseksi. Miljardeja euroja on virrannut EU:sta Turkkiin. Eli Eurooppa on ratkaissut mahdollisen pakolaisongelman euroilla – Turkissa.

Sopimuksen nojalla EU:n komissio on osoittanut yhteensä 5,7 miljardia euroa pakolaisten auttamiseen, siitä 3 miljardia euroa meni Turkin käyttöön. EU:n raha-apua virtaa alueelle ainakin vuoteen 2025 saakka, myös Turkille.

Kyse ei ole pienistä puroista. Leireillä on yli 4 miljoonaa ihmistä, pelkästään syyrialaisia sisällissodan pakolaisia 3,7 miljoonaa. Olot leireillä eivät ole häävit. Turkissa onkin menossa yksi maailman pahimmista humanitaarisista kriiseistä.

Vuoden 2015 ihmisvyöry on Euroopassa vielä hyvässä muistissa; Saksaan saapui vuodesta 2015 kevääseen 2018 yli miljoona turvapaikanhakijaa, Suomeenkin 50 000.

Kaaoksen ei haluta toistuvan, vaikka kaksinaismoralistisesti EU:ssa muuta puhutaankin.

Kaikki ovat hiljaa tyytyväisiä: EU-maat suojautuvat pakolais- ja turvapaikanhakijatulvalta ja Turkki saa rahaa leirien hoitamiseen sekä oivan kiristysvälineen.

Kiristystä voisi harjoittaa toiseenkin suunta.

Eurooppa on pujottanut kaulaansa liekanarun, ellei jopa hirttosilmukan, jonka toista päätä pitelee Erdogan.

Erdogan ei olisi Erdogan, jos hän ei olisi aina välillä uhkaillut rajojen avaamisella pakolaisille, jos asiat eivät suju hänen tahtomallaan tavalla. Hän saa melskata rauhassa ja laittaa kapuloita Suomen ja Ruotsin Nato-rattaisiin, ärhennellä sinne ja tänne ja – mikä tärkeintä – näytellä kovaa johtajaa vaalikentillä äänestäjilleen.

Koko Eurooppa seuraa mystistä kiristysnäytelmää huuli pyöreänä – aitiopaikalta.