Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto parahti eilen epätoivoiselta vaikuttavasta työmarkkinakierroksesta. Ei totisesti käy Aaltoa kateeksi, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Teollisuusliiton Riku Aalto (sd) on haastavan paikan edessä, kun palkansaajien ostovoima pitäisi turvata. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva
Timo Haapala
Teknologiateollisuuden työehtosopimukset päättyvät huomenna.
Torstaina alkaa joulukuu.
Ja millainen joulukuu! Ja millainen talvi!
Sitä miettii varmasti niin Teollisuusliitossa puheenjohtaja Riku Aalto (sd) kuin Teknologiateollisuuden työantajien toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemi.
Kun sopimukset päättyvät, päättyy myös työrauhavelvoite.
Aalto varoittikin jo maanantaina laajoista lakoista valtuustonsa kokouksessa.
Aallon ja Teollisuusliiton kannalta kyse on palkansaajien ostovoiman turvaamisesta.
Mutta miten se temppu tehdään näissä oloissa?
Lue lisää: ”Oudoksi on suomalainen työmarkkinamalli mennyt” – Teollisuusliiton Riku Aalto tylynä, nosti esiin Saksan 8,5 prosentin palkankorotukset
Tilastokeskuksen mukaan palkansaajien ostovoima heikkenee nyt merkittävästi. Vastaavaa reaaliansioiden tippumista on nähty edellisen kerran 1970-luvulla.
Samaan aikaan yritysten tulevaisuuden näkymät ovat erittäin heikot.
Noidankehä syntyy, jos yrityksille pannaan liikaa palkkataakkaa.
Toinen kohtalokas noidankehä kohtaa palkansaajaperheitä, joiden ostovoima heikkenee nyt nopeammin kuin kymmeniin vuosiin.
Työantajapuolella tilanteeseen suhtaudutaan kuitenkin rauhallisesti. Jos sopu ei synny muutamaan päivään, kyseessä ei ole maailmanloppu. Jalkapallotermein ”jatkoaika” ei olisi venymässä kovin pitkäksi, vaan järki voittaa molemmin puolin.
Kulisseissa neuvotteluja onkin edistetty jo pitkälle.
Pahin skenaario on, että neuvottelut ajautuvat alkuvuoteen ja tammikuun lopulle, jolloin kuljetusalan, siis AKT:n, sopimukset ovat katkolla.
Silloin voisi tulla pahaa jälkeä, jos Suomen vienti pantaisiin kiinni.
Mutta sähkölasku hyvä esimerkki, joka ei ehkä vieläkään ole niin sanotusti kolahtanut kaikkien kuluttajien tajuntaan.
Kolahtaa kyllä, kunhan tuoreempia laskuja alkaa tipahdella kuluttajien postiluukusta.
Tänään tiistaina kello 18–19 pörssisähkö maksaa, 62,136 senttiä kilowattitunnilta.
Ruuan hinta nousee silmissä.
Teollisuusliiton valtuusto pitää maanantaina ja tiistaina syyskokoustaan Helsingissä. Puheenjohtaja Riku Aalto puhui kokouksen aluksi. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Lokakuun inflaatioprosentti oli Tilastokeskuksen mukaan 8,3. Euroalueen inflaatio se oli Eurostatin mukaan 10,6 prosenttia.
Samaan nousevat myös korot.
Jos duunarin 300 000 euron asuntolainan korko nousee neljään prosenttiin, se vetää suun vakavaksi.
Ja tässä maisemassa Riku Aallon pitäisi sopia Jarkko Ruohoniemen kanssa palkoista.
Ei käy kateeksi.
Kaiken lisäksi neuvotteluja sotkee kesäinen kunta-alan sopimus, jossa julkisen sektorin palkat sidottiin vientialojen linjaan – sillä erolla, että julkisen sektorin palkat nousevat noin prosenttiyksikön enemmän.
Jos sopuun ei päästä, se heijastuu pomminvarmasti myös huhtikuun eduskuntavaaleihin. Mahdolliset lakot yhdistyvät äkkiä protesteihin hintojen noususta. Tämä riippuu palkansaajaliikkeestä.
Vihervasemmistolainen hallitus saattaa hillitä protestointia.
Jos vallassa olisi porvarihallitus, kansa olisi taluteltu jo toreille.
Sähkölaskut, inflaatio ja korkojen nousu saattaa olla sellainen keitos, joka ratkaisee osittain jopa vaalien lopputuloksen.
”
Jos vallassa olisi porvarihallitus, kansa olisi taluteltu jo toreille.
Mikä on sitten tuleva palkankorotusprosentti?
Teollisuusliitossakin on myönnetty, että ehkä se ei ole sentään 8,3 eli inflaatioprosentti, vaan kyseessä on pitempi projekti.
Teollisuus sopi palkoista 4. tammikuuta 2022.
Silloin palkkoja korotettiin 0,9 prosentin yleiskorotuksella ja 0,9 prosentin työpaikkakohtaisella erällä.
Kuukausi ja 20 päivää myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, eikä sen paremmin maailmanpolitiikka kuin palkkapolitiikkakaan ole ollut entisensä.
Nyt on toiset ajat.
Mieleen tulee myös yhden Riku Aallon edeltäjän Per-Erik Lundhin (sd) tokaisu pääministeri Esko Aholle (kesk), kun tämä ajoi vuonna 1991 Kalevi Sorsan (sd) nimissä kaatunutta yhteiskuntasopimusta, jolla olisi vältetty devalvaatio.
– Meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei laskemaan niitä, Lundh muistutti Ahoa liittonsa roolista.
Saksassa IG Metallin ratkaisu takaa kahden vuoden aikana 8,5 prosentin palkankorotukset. Lisäksi työntekijöille maksetaan 3 000 euron kertaerä valtion veroporkkanan siivittämänä.
– Näitä faktoja Teollisuusliitto pitää neuvotteluissa esillä. Tarpeen mukaan viemme samat terveiset myöhemmin myös valtakunnansovittelijalle, Aalto vinkkasi maanantaina.
Mutta kun Aalto puhuu Teollisuusliiton valtuustolle, hän puhuu omilleen sitä, mitä omat odottavat.
Joka tapauksessa Suomessa tehdään nyt työehtosopimuksia tilanteessa, jota ei ole pitkään aikaan nähty.
